Raahen Olkijoella asuva Pekka Tiikkala katsoo pihaltaan lähes päättymättömälle pellolle, johon on juuri levitetty tonneittain kemiallisesti käsiteltyä viemärijätettä.
Tuuli tuo pellolta vielä hienoisen lietteen hajun, joka muistuttaa maanparannusaineen alkuperästä – viemäristä. Pelto ei ole Tiikkalan, mutta siitä ja muistakin lähipelloista on tullut osa hänen keväistä arkeaan.
– Pahimmillaan hajusta tulee pää niin kipeäksi, että pitää evakkoon lähteä, Tiikkala huokaa.
Muutkin naapurustossa hajun haistavat. Esimerkiksi Olkijoen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jani Niemelä kertoo, että jätelietteen hajut puhuttavat kyläläisiä aika ajoin, mutta maaseudulta löytyy myös ymmärrystä jätelietteen peltokäytölle.
Oulun Vesi siirtää vastuun sopimuskumppanilleen
Olkijoen pelloille levitettävä jätelieteaines on peräisin Oulun seudun vessoista ja viemäreistä. Sellaisenaan sitä ei tietenkään saa pelloille lannoitekäyttöön levittää, vaan alkuvaiheen puhdistuksen jälkeen viemärijätteestä tuhotaan vielä kemiallisesti taudinaiheuttajat ja se kuivataan.
Jätevesilietteen peltokäyttöä ohjaa nitraattiasetus, jonka mukaan pellolle varastoitavan käsitellyn puhdistamolietteen kuiva-ainepitoisuus on oltava vähintään 30 prosenttia.
– Aines voi olla märempää vain, jos se levitetään peltoon vuorokauden kuluessa. Tätä pitemmässä säilytyksessä kuiva-ainepitoisuuden pitää olla vähintään 30 prosenttia, kertoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Sonja Pyykkönen.
Tähän ei Oulun jätevedenpuhdistamolla päästä. Vuosien ajan Kemicond-lietteen kuiva-ainepitoisuus on ollut 24 prosenttia, ja viime vuonna Oulun Vesi pääsi noin 27 prosenttiin uusitun kuivausprosessin ansiosta.
Oulun Vesi on kertonut avoimesti lietteensä kuivuudesta, ja toimitusjohtaja Jouni Lähdemäki siirtää vastuun nitraattiasetuksen noudattamisesta Operon Finland -yhtiölle, joka vastaa jätevesilietteen jatkokäsittelystä.
– He tietenkin ovat sopimuksen mukaisessa vastuussa, että asetuksen mukaiset vaatimukset täyttyvät.
Mistä löytyvät puuttuvat prosentit?
Nitraattiasetuksen noudattamisesta pitää siis kysyä Operon Finlandin toimitusjohtaja Mikko Laitiselta.
– Jos katsotaan vuosikeskiarvoja, niin Oulun Veden kuivuusprosentit varmaan paikkansa pitävät, mutta ajoittain liete-erien lukemat ovat reilusti yli 30 prosenttia, Laitinen toteaa.
Toisaalta taas jos kuiva-ainepitoisuuden keskiarvo on 27, niin mukana on ollut myös reilusti märempiäkin eriä. Ja aiempina vuosina liete on ollut keskimäärin vielä märempää, noin 24 prosenttia.
Laitinen kiistää, että pelloille olisi varastoitu liian märkää lieteainesta.
Raahen ja Oulun seudun ympäristövalvontojen erilaiset tulkinnat puhdistamolietteen peltovarastoinnista jättävät kuitenkin aukon myös märemmälle ainekselle.
– Jos olemme varmoja, että aines ei ole 30 prosentin kuivuudessa, niin sitä ei varastoida Oulun seudulle. Raahessa sen sijaan on ollut toisenlainen tulkinta siitä, jolloin talvivarastoinnissa käytettävä turve nostaa huomattavasti kuiva-ainepitoisuutta, Laitinen kertoo.
Laitisen mukaan Raahen tulkinta on ollut käytössä jo vuosien ajan, ja hän korostaa, että ratkaisut on tehty yhteistyössä ympäristöviranomaisen kanssa.
Nitraattiasetuksen mukaan lieteaineksen pitää kuitenkin olla yksiselitteisesti vähintään 30 prosentin kuiva-ainepitoisuudessa jo kun se viedään peltosäilytykseen. Turvetta kyllä käytetään aumauksessa, mutta ei lietteen kuivaamiseen vaan ympäristön suojeluun.
Oulun seudun ympäristönsuojeluyksikkö pitää Kemicondia liian märkänä peltosäilytykseen. Raahessa sitä saa varastoida, mutta seudun johtava ympäristötarkastaja Niini Tuikkanen ei ota kantaa turpeen käyttämiseen kuiva-ainepitoisuuden nostamiseksi. Hän kertoo kuitenkin, että heille ei ole tällaisesta käytännöstä ilmoitettu.
Ely-keskus: tulkintoja pitää yhtenäistää
Ympäristövalvojien erilaiset tulkinnat samasta aineksesta herättää kysymyksiä valvonnan mahdollisista puutteista ja yhtenäisyydestä.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikössä ei oltu tietoisia naapurialueiden erilaisista tulkinnoista, kun Yle tiedusteli valvovan viranomaisen arviota tilanteesta.
Sähköpostivastauksessaan ympäristönsuojeluyksikön ryhmäpäällikkö Maria Säkkinen toteaa, että valvonnan ja nitraattiasetuksen tulkinta pitäisi olla yhtenäistä valtakunnallisesti.
– Jos aumatun lannoitevalmisteen kuiva-ainepitoisuus ei ole asetuksen mukainen, ovat valumat ympäristöön varastoinnin sekä kuormaamisen yhteydessä mahdollisia.
Säkkisen mukaan asiaa käsitellään ympäristövalvojien kanssa ja laajemminkin alan koulutuspäivillä.
Kahdeksan vuotta peltojen keskellä asunut Pekka Tiikkala on pettynyt Raahen seudun ympäristövalvonnan toimiin tilanteessa.
– Sieltä on esimerkiksi todettu, että he eivät ole mitään salapoliiseja, kun pyysin heitä selvittämään tilannetta.
Ympäristövalvonnan nykyinen johtaja Niini Tuikkanen aloitti työssään viime syksynä, eikä ota kantaa aiempiin toimiin tai kommentteihin. Hänen aikanaan valvontaan ei ole tullut virallisia yhteydenottoja tai tutkintapyyntöjä jätevesilietteen peltokäsittelyyn liittyen.
– Yhden lupa- ja valvontajaoston kautta tulleen asian olemme käsitelleet, ja tuolloin aumauksessa ei ollut virheitä, Tuikkanen totesi tilanteesta toukokuussa.
Tuikkasen mukaan ennen hänen aikaansa ympäristövalvonta on käynyt Olkijoen suunnalla tarkastuskäynnillä vuonna 2021. Tuolloin lieteaineksen aumauksessa oli ongelmia, joista aiheutui hajuhaittaa.
Lietteen käsittelyn tulevaisuus
Puhdistamolietteen käsittely on aiheuttanut ongelmia myös Oulussa.
Poliisi tutkii edelleen kolmen vuoden takaisia tapahtumia Ylikiimingin Hakasuolla, jossa lietteen peltokäsittely ja vesienhallinta epäonnistuivat.
Puhdistamolietteen käsittelyongelmia oli myös Jäälin Vasikkasuolla, jossa kompostoinnin ympäristöluvasta kiisteltiin vuosien ajan. Toiminta loppui vuonna 2020, kun jatkolupa kaatui korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Oulun Veden toimitusjohtaja Jouni Lähdemäki myöntää, että yksittäisiä ongelmia on ollut, mutta pitää niitä vähäisinä toiminnan laajuuteen ja lietemäärään nähden.
Oulun Veden käyttämä lietteen kemiallinen käsittely on harvinaista Suomessa. Muualla kompostointi ja mädätys ovat yleisimpiä ratkaisuja, ja pieni osa lietteestä myös poltetaan.
Uudet ratkaisut ovat tarpeen myös Oulussa, kertoo Oulun Veden toimitusjohtaja Jouni Lähdemäki.
– Sopimus kemiallisesta käsittelystä päättyy ensi vuonna, ja koko lieteaines menee puhdistuksen ja kuivaamisen jälkeen biokaasutuotantoon. Sieltä tulevan mädätysmateriaalin jatkokäsittely on sitten kaasuoperaattorin käsissä.
Biokaasutuotannon jälkeenkin lieteaines päätyy yleensä lannoite- ja maanparannuskäyttöön pelloille ja viherrakentamiseen.
Oulussa tehdään myös alustavia tutkimuksia lietteen polttokäsittelystä ja jalostamisesta biohiileksi.