Liian kallis ateria

89-vuotiaan Leena Pulkkisen kotiin toimitettiin tammikuussa ateria. Sen mukana oli viesti. Viestissä kerrottiin, että Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa on vuoden vaihteessa ottanut käyttöön uudet asiakasmaksut.

Pulkkisen lounas maksaisi tästä edes 11 euroa. Vielä viime vuoden puolella sama hinta oli 7,1 euroa.

Pulkkinen oli aiemmin tilannut aterian kotiinsa kuusi kertaa viikossa. Uudet hinnat tarkoittivat sitä, että hän joutuisi maksamaan aterioistaan vuodessa runsaat 1 200 euroa enemmän.

Korotus oli pienituloiselle muistisairaalle eläkeläiselle valtava. Itse asiassa se oli niin suuri, että äitinsä etua valvova Janne Pulkkinen joutui karsimaan viikoittaisten aterioiden määrän kuudesta neljään.

Leena Pulkkisen tilanne ei ole ainutlaatuinen.

Asiakasmaksujen hinnat ovat kohonneet monin paikoin hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa.

Valtakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettiin uusiksi vuodenvaihteessa. Niiden tuottamisesta vastaavat nyt 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki.

Hyvinvointialueiden rahoitus siirrettiin valtiolle, mutta asiakasmaksuista alueet saavat päättää itse. Jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta oli käynyt selväksi, että valtion rahoitus ei niille riittäisi.

Ikääntyvän kansan terveenä pitäminen maksaa jatkuvasti enemmän. Uudistuksen näkyvimpänä tavoitteena oli hillitä rahanmenoa.

Uudistuksella haluttiin myös kaventaa alueellisia eroja, yhdenmukaistaa palveluita ja parantaa niiden saatavuutta. Käytännössä kuntien ja kuntayhtymien kirjavat käytännöt piti yhtenäistää hyvinvointialueiden sisällä, myös asiakasmaksut.

Asiakasmaksuilla katetaan vain murto-osa kaikista sotekustannuksista, mutta kyseessä on silti valtava määrä rahaa. Ennen hyvinvointialueiden aloittamista ja koronapandemiaa asiakasmaksuista on valtakunnassa kertynyt vuosittain noin puolentoista miljardin euron tuotto.

Lähes puolet summasta on kerätty ikääntyneiltä erilaisina kotihoidon, laitoshoidon ja palveluasumisen maksuina.

Siis ihmisiltä, joiden on muutenkin keskimääräisesti hankalampi tulla toimeen.

Alueet voivat kerätä lisärahoitusta ainoastaan asiakasmaksujen avulla. Joutuisivatko kansalaiset uudistuksen maksajiksi tätä kautta?

MOT keräsi kunnista ja hyvinvointialueilta tietopyynnöillä suuren määrän asiakasmaksutietoa vuosilta 2022 ja 2023. Vastaavaa aineistoa ei tiettävästi ole kerätty Suomessa aiemmin.

Voit tutustua oman kuntasi asiakasmaksuihin ja muutoksiin jutun lopusta löytyvällä asiakasmaksukoneella.

Palataan Leena Pulkkisen kasvaneeseen ateriamaksuun.

Punkaharjulla kotilounaan hinta on pompannut peräti 55%. Aterioiden sisällössä ei ole tapahtunut muutosta, eikä näin suurta kallistumista oikein voi selittää valmistuskustannusten nousullakaan.

Punkaharjun hintamuutos on valtakunnan kärkipäätä, mutta aterioiden kallistumista on tapahtunut kautta linjan.

Entä muut palvelut sitten?

Yksittäiset muutokset saattavat olla suuria. Palveluiden hinnat ovat paikoin moninkertaistuneet.

Näin on käynyt esimerkiksi Kemijärvellä, jossa vammaisten tilapäisen palveluasumisen hinta on noussut 5,5 eurosta 33 euroon. Hinta on siis peräti viisinkertaistunut.

Monissa muissakin Lapin kunnissa yksittäiset hinnat ovat muuttuneet reippaasti.

Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelusta saa Utsjoella ja Inarissa maksaa lähes kolminkertaisen summan viime vuoteen verrattuna.

Suuria kallistumisia on tapahtunut pääkaupunkiseutua myöten. Taloudellisesti hyvinvoivassa Kauniaisissa lapsiperheiden kotipalvelun hinta on yli tuplaantunut.

Keravalla vammaisten asumispalvelun ylläpitomaksu on lähes kolminkertaistunut.

Kaikkiaan yksittäisten hintojen yli sadan prosentin hintanousuja on tapahtunut kymmenissä kunnissa.

Toisaalta palveluiden hintoja on monin paikoin myös pudotettu.

Kun kaikkien vertailtavien asiakasmaksujen keskimääräistä hintamuutosta tarkastellaan, selviää, että hyvinvointialueiden väliset erot ovat suuria.

Noin puolet alueista on onnistunut pudottamaan hintoja.

Mutta sitten on alueita kuten Satakunta, joissa asukkaat joutuvat maksamaan hyvinvointialueen palveluista reippaasti enemmän. Satakunnassa hinnat kallistuivat vuodenvaihteessa peräti kolmanneksella.

Kun kaikki alueet ynnätään, hinnat ovat kallistuneet koko maassa maltillisesti: kaksi prosenttia viime vuodesta.

Kun kunnat laitetaan järjestykseen sen perusteella, missä vertailtavat palvelumaksut ovat kalleimmat, Satakunta vie jälleen ykköspaikan. Satakunnassa palveluvalikoiman hintojen keskiarvo on 33,6 euroa.

Halvin alue on Helsinki, jossa keskiarvo on 13,5 euroa. Ero on valtava.

Satakunta oli kalleimpien alueiden joukossa jo vuonna 2022. Hyvinvointialueen aloitettua sen hinnat ovat entisestään nousseet jokaisessa maksukategoriassa. Vuonna 2023 se on ylivoimaisesti kallein vertailussamme.

Miksi näin on?

Kysymykseen vastaa hyvinvointialueen sote-johtaja Sari Rantanen. Hänen mukaansa syynä on muun muassa maantiede.

– Olemme hajanainen maakunta siinä mielessä, että meillä on pitkiä välimatkoja [ja] lähtötasoltaan hyvin erilaisia kuntia, joista osa peri hyvin pieniä asiakasmaksuja ja osa isoja.

Esimerkiksi pitkien välimatkojen Lapissa hinnat ovat huomattavasti huokeammat, eivätkä ne vuodenvaihteessa kallistuneet käytännössä lainkaan.

Rantanen kertoo, että kun palveluita on yhdenmukaistettu, joidenkin palveluiden sisältö on muuttunut. Tämä selittää hintojen kallistumista.

– Esimerkiksi kotihoidossa vanhusten turvaratkaisut laajenivat sillä tavalla, että niihin tuli etähoivaa mukaan ja maksuja tarkastettiin siltä osin.

Hyvinvointialueilla on ollut käytössä erilaisia periaatteita, kun asiakasmaksujen hintoja on yhtenäistetty. Joillakin alueilla on pyritty siihen, että maksujen määrää ei kokonaisuudessaan kasvateta ja uudet hinnat on valittu alueellisen keskiarvon perusteella.

Satakunnassa sen sijaan näyttää siltä, että uudeksi palveluhinnaksi on valikoitunut alueen kallein vaihtoehto. Miksi?

– Meillä on toki otettu myös keskiarvohintoja, mutta tällaisissa, mihin elinkustannusten nousu on erityisesti vaikuttanut, on päädytty ottamaan ylin maksuluokka. Mehän emme tee voittoa näillä, että nämähän eivät kata edes palveluntuotannon kustannuksia, Sari Rantanen sanoo.

Laki kieltää voiton tekemisen asiakasmaksuilla. Niistä saa pyytää korkeintaan sen hinnan, jonka palvelun tuottaminen hyvinvointialueelle maksaa.

Mitä selvityksen tuloksista pitäisi ajatella? Kysyimme mielipiteitä asiantuntijoilta.

He ovat THL:n erikoistutkija Katja Ilmarinen, Suomen sosiaali- ja terveys ry:n (Soste) edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti sekä sosiaali- ja terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehto.

Lehdolla on akateemisen taustansa lisäksi myös käytännön kokemusta asiakasmaksuista päättämisestä. Hän kuuluu Kanta-Hämeen aluevaltuustoon vasemmistoliiton edustajana. Aluevaltuusto on se elin, jossa poliittinen päätös asiakasmaksuista lopulta tehdään.

Lehto uskoo, että hyvinvointialueilla hintoja tullaan tarkastelemaan jatkossakin ylöspäin, jos taloustilanne huononee entisestään. Hän pitäisi verotusta oikeudenmukaisempana tapana kerätä rahaa sotekustannusten kattamiseen.

– Asiakasmaksu kohdistuu enemmän pienituloisiin. Se on itse asiassa regressiivinen verotusjärjestelmä, jossa pienituloiset maksavat suhteessa enemmän kuin suurituloiset.

Sosten Anne Perälahti muistuttaa, että asiakasmaksut olivat jo lähtökohtaisesti korkeita. Hänen mukaansa hintoja tulisi korottamisen sijaan pudottaa.

– Me olemme tulleet siihen lakipisteeseen, että meillä ei ole enää varaa korottaa maksuja. Pitkällä aikajänteellä tämä tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

– Jos esimerkiksi lapsiperheet eivät saa kotipalvelua, niin me tiedämme, että tilanne eskaloituu myöhemmässä vaiheessa, Perälahti sanoo.

THL:n Katja Ilmarinen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa alueelliset erot ovat ongelma ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta. Maksusta ei saisi muodostua estettä palvelun käytölle.

– Esimerkiksi näistä vanhusten tukipalvelujen maksuista voi muodostua satojen eurojen maksutaakka kuukaudessa.

Punkaharjulaisen vanhuksen ateriamaksun nousu 3,9 eurolla ei välttämättä tunnu dramaattiselta muutokselta hyvin toimeentulevan mielestä. Juhani Lehto muistuttaa, että sitä se voi kuitenkin olla.

– Eläkeläiselle, joka on perustoimeentulon eli takuueläkkeen tai kansaneläkkeen varassa, tällaiset summat ovat hirveän suuria. Ei tätä aina ymmärretä päätöksentekopuolella. Se on aivan erilaista arkea kuin päätöksentekijöillä itsellään.

Kun Leena Pulkkisella ei enää ollut varaa kuuteen ateriaan viikossa, alkoi perhehoitaja tehdä hänelle ruokaa varastoon.

Janne Pulkkisen mukaan järjestely on toiminut hyvin.

Etelä-Savon hyvinvointialueen mukaan aterioihin olisi voinut hakea myös maksuhuojennusta. Asiasta kerrotaan Leena Pulkkisen saamassa asiakasmaksupäätöksessä, mutta muuta tietoa mahdollisuudesta ei ole annettu.

Asiantuntijoiden mukaan kyseessä on yleinen ongelma. Virallisesti tieto on annettu, mutta asiakas ei tiedä, onko hänen mahdollista saada huojennuksia tai miten niitä ylipäätään haetaan.

Sen jälkeen kun MOT alkoi tutkia asiakashintoja, hyvinvointialue löysi toiminnastaan parantamisen varaa.

Hyvinvointialue kertoo, että se laskee ateriahinnat uusiksi Savonlinnan alueen vanhuksille. Lisäksi se ilmoitti, että hinnat eivät tulekaan voimaan vuodenvaihteesta, vaan vasta maaliskuun alusta.

Tämä tarkoittaa sitä, että osalla asukkaista aterian hinnat putoavat.

Myös Leena Pulkkisen lounas tulee jatkossa maksamaan 11 euron sijaan 8,5 euroa. Tämä tarkoittaa eläkeläiselle vuodessa lähes 800 euron säästöä.

Niillä neulomista harrastava Leena saa vaikka ison kasan villalankaa. Tai usean kuukauden ateriat.

Voit katsoa oman kuntasi asiakasmaksutilanteen allaolevasta koneesta.

Juttua muokattu 22.5.2023 klo 14:25: Vaihdettu jutun viimeinen väliotsikko, josta sai virheellisesti sen käsityksen, että Etelä-Savon hyvinvointialue peruu kaikkien asiakasmaksujen korotuksen. Lisäksi on tarkennettu asiakasmaksujen hyvitystä käsittelevää kohtaa.