Suomen lasimuseossa Riihimäellä on parhaillaan esillä Suomen tunnetuimpiin design-esineisiin kuuluvia Aalto-maljakoita, sen kaikissa eri väreissä ja muodoissa.
Kävijän silmiin osuu varmasti yksi, selvästi poikkeava muoto. Kummallinen leveän V-kirjaimen muotoinen maljakko, jota moni ei edes miellä yhdeksi versioksi Aalto-maljakosta.
Arvoituksellisen esineen historia pohditutti tutkijoita pitkään. Tuotepiirustus siitä oli toki olemassa, mutta mysteerin ratkaisi lopulta taidehistorioitsija Timo Keinänen.
Maljakko on ilmeisesti suunniteltu vuonna 1937 helsinkiläisen ravintola Savoyn sisustussuunnitelmien yhteydessä.
Ravintolan pöydässä se on täytynyt olla samaan aikaan sen tunnetun Savoy- eli Aalto-maljakon kanssa.
Pariisin maailmannäyttelyyn haluttiin uutta lasia
Karhula-Iittalan lasitehdas halusi vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyn uusia lasiesineitä esille. Kilpailun voitti arkkitehti Alvar Aallon lennokas ehdotus nimeltään ”Eskimonaisen nahkapöksyt”.
Tuloksena syntyi lopulta kokonainen sarja Aalto-maljakoita, joita voi nyt nähdä Suomen lasimuseon näyttelyssä Ilmiömäinen muoto – Aalto-maljakko.
Alvar Aallon (1898 – 1976) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 125 vuotta. Juhlavuoden näyttely on museossa esillä lokakuun puoleen väliin saakka.
– Maailmannäyttelyssä oli esillä kymmenkunta maljakkoa, joiden koot vaihtelivat matalasta maljasta aina metrin korkuiseen. Yhteistä niille on orgaaninen, vapaa, elävä viiva, kertoo amanuenssi Elina Karila Suomen lasimuseosta.
Maljakko pysyi 50 vuotta pienen piirin suosiossa
Pariisin näyttely oli kuitenkin kaupallisesti pettymys. Aaltoileva orgaaninen muoto oli aivan uutta ja näyttelyleisö, kuten ammattilaisetkin olivat hämmentyneitä. Lasiesineissä oli tuohon aikaan totuttu lähinnä symmetrisyyteen.
Niinpä ”Pariisin esineet”, kuten niittä Ahlströmin Kotkan Karhulan tehtaassa kutsuttiin, jäivät paitsioon.
Aino ja Alvar Aalto saivat maljakon esille kuitenkin esille legendaarisessa ravintola Savoyssa, Helsingissä.
– Malli 3030 eli Savoy-maljakko on juuri se kaikkien tuntema. Se sai nimensä ravintola Savoysta, jonka sisustuksen Alvar ja Aino Aalto saivat tehtäväkseen suunnitelma vuonna 1937, kertaa Elina Karila maljakon alkutaivalta.
Aalto-maljakko pysyi tuotannossa ja hengissä lähinnä Aaltojen ystävän, Maire Gullichsenin ansiosta. Hän oli Ahlström Osakeyhtiön osakas ja perustamassa Artekia, joka myi myös Aalto-maljaa.
Teknisesti haastava tuote valmistaa
Malja oli vaikea esine valmistaa. Maljakon lasiseinämän paksuus vaihtelee. Sen näkee selvästi kun katsoo maljakon reunaa suoraa ylhäältä päin.
– Alvar Aalto oli sanonut, että viivan pitää elää ja paksuuden vaihdella.
Lasipuhaltajat eivät pystyneet puhaltamaan puista muottia perinteisesti pyörittämällä täyteen, vaan kappaletta piti heilutella muotissa edestakaisin.
– Kapan katkaisussa oli myös haasteita aaltoilevan muodon takia, Karila huomauttaa.
Maljakon valmistus siirrettiin vuonna 1949 Karhulan lasitehtaalta Iittalaan. Sarjatuotantoon 3030 -malli otettiin vuonna 1953. Samalla puumuotit korvattiin metallimuoteilla.
1980-luvulla Aalto-maljakko alkoi nousta suosioon. Iittalassa maljakon tuotannossa oli saatu selätettyä pullonkauloja.
– Valmistusmenetelmät kehittyivät ja maljakoita pystyttiin tekemään suurempia määriä. Maljakon hintakin laski, jolloin se oli useamman ihmisen ulottuvilla, amanuenssi Elina Karila kertoo.
Komea maljakko näkyikin usein jos jonkinlaista juhlavuottaan viettävien suomalaisten lahjapöydissä. Eri värit, mallit ja koot levittivät tehokkaan markkinoinnin ohella maljakkoa maailmalle.
Keräilijöiden arvostamasta kulttimaljakosta tuli vähitellen suomalaiskoteihin käyttölasia. Aivan kuten Alvar Aalto oli halunnutkin. Akateemikko ei itse koskaan menettänyt uskoaan mutkikkaaseen vaasiinsa.
– Se on muodostunut ikoniseksi esineeksi. Maljakko on varmasti yksi maailman tunnetuimmista lasiesineistä. Tämän päivän suosio on osoitus siitä, että vapaan muodon viehätys kantaa edelleen, Elina Karila hymyilee vitriinin luona, jossa Aalto-maljakoiden meri loistaa kaikissa eri väreissä.
Muokattua otsikkoa 21.5.2023 klo 10.30