Jyväskyläläinen Klaus Raunela haluaisi silloin tällöin käydä lounaalla kasvisruokaravintolassa, mutta hänen on vaikea saada muita houkuteltua mukaan.
– Enemmistö työporukastani on sen verran vannoutuneita lihansyöjiä, että he eivät suostu edes harkitsemaan kasvisruokaa, kertoo Raunela.
Ilmiö on tuttu Jyväskylän yliopiston ruokajärjestelmätutkija Teea Kortetmäelle. Hänen mukaansa kasvisruokaan kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja kielteisiä, asenteellisia mielipiteitä.
Ennakkoluulot koskevat esimerkiksi sitä, kuinka maittavaa tai ravitsevaa kasvisruoka on.
Kielteiset mielipiteet sen sijaan liittyvät kasvisruokailuun ruokailutapana. Osalla on sellainen käsitys, ettei ateria yksinkertaisesti voi olla hyvä ja kokonaisvaltainen, jos se ei sisällä lihaa.
Kortetmäen mukaan ennakkoluulojen taustalta löytyy ainakin kolme syytä: tiedonpuute, kulttuuri ja huonot kokemukset.
Ensinäkin kasvisruokailuun liittyy paljon väärinkäsityksiä ja riittämätöntä tietoa esimerkiksi ravintoarvoista.
Kulttuuri sen sijaan vahvistaa ja ylläpitää käsityksiä siitä, millaista on hyvä ruoka, ja mitä sen pitää sisältää.
Toisaalta ennakkoluuloja voivat ylläpitää myös aiemmat huonot kokemukset kasvisruuasta.
– Valitettavasti pitkään on ollut tarjolla sellaista kasvisruokaa, joka on ylläpitänyt tiettyjä ennakkoluuloja, sanoo Kortetmäki.
Liha yhdistetään maskuliinisuuteen
Kortetmäen mukaan tutkimuksissa on havaittu, että ennakkoluulot kasvisruokaa kohtaan linkittyvät vahvasti sukupuoleen. Kielteiset asenteet korostuvat etenkin miesten keskuudessa.
– Jostain syystä olemme sellaisessa tilanteessa, että miehisyys näyttää monien mielestä vaativan riittävän määrän pihviä lautaselle, toteaa Kortetmäki.
Hänen mukaansa lihansyöntiin yhdistetään hyvin voimakas kulttuurinen käsitys maskuliinisesta elinvoimasta.
Perinteisesti on ajateltu, että miesten täytyy saada energiapitoista ruokaa, joka mahdollistaa raskaan työn. Ajatukseen on liittynyt myös käsitys siitä, että liha on välttämätön osa tällaista ruokavaliota.
– Ajatus on se, että miehen kuuluu saada lihaa, jotta hän on vahva, voimakas ja maskuliininen.
Kaikissa kulttuureissa lihaan ei suhtauduta samoin. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ihmisten ruokavalio on kasvispainotteinen, eikä siellä ole voimakasta liha- ja kasvisruuan vastakkainasettelua, kertoo Kortetmäki.
Suomessa ajatusmalli kuitenkin elää vahvana. Ilmiötä esiintyy myös muissa teollistuneissa maissa ainakin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kulutuksessa paluu ajassa taaksepäin
Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2021 Suomessa kulutettiin 79 kiloa luullista lihaa henkilöä kohden. Kypsänä syöty liha on noin puolet tästä, eli lihaa syötiin noin 40 kiloa vuodessa henkilöä kohden.
Tämä tarkoittaa, että lihan kulutus oli noin 770 grammaa viikossa.
Kortetmäen mukaan nykyinen lihan kulutus ei ole sellainen, jota voisi kutsua perinteiseksi suomalaiseksi ruokavalioksi. Sen sijaan on hyvin uusi ilmiö, että lihaa syödään näin paljon.
Vuonna 1980 lihaa syötiin noin 640 grammaa viikossa, kun vielä kymmenen vuotta aikaisemmin vastaava määrä oli noin 480 grammaa.
– Lihan vähentämisen suositukset tarkoittavat paluuta ajassa taaksepäin, eivät mitään sen radikaalimpaa, toteaa Kortetmäki.
Tällä hetkellä Ruokavirasto suosittelee, että punaista lihaa ja lihavalmisteita tulisi kuluttaa enintään puoli kiloa viikossa.
Suosituksen määrä on pienenemässä entisestään. Uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia viimeistellään parhaillaan, ja niiden mukaan punaista lihaa tulisi kuluttaa enintään 350 grammaa viikossa.
Punainen liha tarkoittaa naudan-, sian-, lampaan- ja hevosenlihaa. Prosessoitu liha sen sijaan tarkoittaa erilaisia lihavalmisteita, kuten lihaleikkeleitä, makkaraa ja pekonia.
Ennakkoluulot estävät tekemästä kestäviä valintoja
Kortetmäen mukaan on yleisesti tiedossa, että ruokailutottumusten pitäisi muuttua vahvasti kasvipainotteisemmiksi. Liiallinen lihansyönti on haitaksi sekä terveydelle että ympäristölle.
Ennakkoluulot ja kielteiset asenteet kuitenkin vaikeuttavat muutostyötä.
Terveyden lisäksi ennakkoluuloista on haittaa niistä kärsivälle ihmiselle myös siksi, että hyviä ja itselle mieluisia vaihtoehtoja jää kokeilematta sen vuoksi, ettei niille anneta mahdollisuutta.
Kortetmäellä on asiasta myös henkilökohtaisia kokemuksia. Kerran ylijääneestä kouluruuasta unohdettiin kertoa, että se ei sisällä lihaa.
– Lihaton makaronilaatikko maistui hyvin sekasyöjille, jotka olivat ennakkoluuloisia kasvisruokaa kohtaan. Asia selvisi vasta, kun porukan kasvissyöjä tuli viimeisenä linjastolle ja kysyi, missä kasvisvaihtoehto on, kertoo Kortetmäki.
Joskus käy niin, että ihminen pitää jostakin tietystä kasvisruuasta, mutta ei enää miellä sitä kasvisruuaksi.
– Esimerkiksi lasten parissa työskennellessäni tämä näkyi pinaatti- ja porkkanaletuissa. Niistä pidettiin hyvin paljon, myös ennakkoluuloisemmissa joukoissa, kertoo Kortetmäki.
Samaan kategoriaan kuuluvat myös erilaiset keitot ja pitsat.
Jos hyvää kasvisruokaa ei mielletä kasvisruuaksi, ennakkoluulot säilyvät ennallaan.
Kortetmäen mukaan kuka tahansa voi edistää kulttuurista muutosta ja ennakkoluulojen voittamista positiivisten esimerkkien kautta.
– Jokainen meistä on luomassa ja uudistamassa ruokakulttuuria, hän toteaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida aihetta maanantaihin 5. kesäkuuta kello 23:een saakka.