Maire Huikko täyttää kesällä 98 vuotta. Hän asuu yhä omassa talossaan noin 15 kilometrin päässä Parikkalan keskustasta Etelä-Karjalan maaseudulla aivan itärajan tuntumassa.
– Olen elänyt tällä paikalla jo yli 70 vuotta, mutta koulut kävin Viipurissa. Sieltä sitten lähdettiin evakkoon vuonna 1939, Maire Huikko kertoo.
Yksin Huikko on elänyt omakotitalossaan jo yli kolmekymmentä vuotta. Puhe soljuu ja ajatus leikkaa yhä terävästi. Kotiaskareetkin sujuvat, vaikka ikää on kertynyt lähes sata vuotta.
– Ruoat teen itse ja saunankin lämmitän joka lauantai, vaikka siinä onkin puulämmitys, Huikko kertoo ylpeyden väre äänessään.
Naapuri auttaa arjessa
Yhteiskunnalta Huikko ei saa juurikaan palveluja. Pitkien matkojen takana asuvat lapset käyvät harvakseltaan.
Arki, esimerkiksi kauppakäynnit, onkin pitkälti naapuriavun varassa. Naapuritalon yli 70-vuotias ystävä ja hänen miehensä auttavat Maire Huikkoa lähes päivittäin.
– Sirpan kanssa käydään ulkoilemassa, jos on sellainen ilma. Talvella mennään potkurilla ja kesällä rollaattorilla, jota sanon avoautoksi, kun sillä on hyvä kulkea tuolla ulkona. Siinä saa istua välillä, Maire Huikko kertoo.
Toivoisi ystävää
Monet Maire Huikon ystävät ovat jo kuolleet ja ympäröivä maaseutu pitkälti tyhjentynyt asukkaista. Tavatkin ovat muuttuneet ajoista, jolloin naapurissa käytiin usein kyläilemässä.
– Aika yksinäistähän täällä on. Ei paljon käy vieraita, niin kuin ennen käytiin naapurissa, Huikko sanoo.
Aikaisemmin Maire Huikon luona kävi kerran viikossa ystävätoiminnan vapaaehtoinen. Nyt se ei ole enää onnistunut, koska kyseinen henkilö siirtyi muualle töihin. Huikko toivoisikin uutta ystävää.
– Olisihan se hyvä, jos joku kävisi vaikka kerran viikossa, hän sanoo.
Syrjäseudulle vaikea saada vapaaehtoisia ystävä-toimintaan
Tarvetta vanhusten ystävä-toiminnalle on huomattavasti enemmän kuin vapaaehtoistahot, kuten SPR, pystyvät järjestämään.
– Meillä on todella paljon kysyntää. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, kertoo SPR:n Lappeenrannan osaston puheenjohtaja Mia Hiltunen.
Hänen mukaansa erityisen vaikea vapaaehtoisia ystäviä on löytää vanhuksille, jotka asuvat syrjässä maaseudulla. Tähän on syynä erityisesti pitkät ja vaikeat kulkuyhteydet.
– Kaupungissa vapaaehtoisten saaminen vanhuksille on helpompaa, koska etäisyydet ovat pienemmät ja joukkoliikenne toimii. Kauempana asuville voimme tarjota lähinnä puhelinystävätoimintaa, Mia Hiltunen sanoo.
Korona pahensi tilannetta
Ystävätoiminnan suuresta tarpeesta kertoo myös SPR:n Kaakkois-Suomen piirin sosiaalitoiminnan ohjaaja Annika Korpinen. Hänen mukaansa vanhusten eristäytyminen ja sosiaalisten kontaktien välttäminen korona-aikana pahensi tilannetta.
– Tuntuu siltä, että koronan jälkeen tilanne on entistäkin huolestuttavampi ja yksinäisyyttä koetaan voimakkaammin. Myös vapaaehtoisten löytäminen ystävä-toimintaan on vaikeutunut, Annika Korpinen sanoo.