Turun raitiotien tuore yleissuunnitelma ei muuta hankkeen kannattajien ja vastustajien välisiä jakolinjoja. Kannattajien mielestä tarkennettu kustannusarvio, reittivaihtoehto ja elinvoimavaikutukset vahvistavat luottamusta investoinnin tarpeellisuudesta. Vastustajia arveluttavat etenkin hankkeen paisuvat kustannukset.
Kustannusarviossa nousupaineita
Yleissuunnitelmassa raitiotiehankkeen tarkennettu kustannusarvio kohosi 372 miljoonaan euroon. Valtion osuudeksi kaupunki arvioi noin sata miljoonaa. Kyseessä olisi Turun kaikkien aikojen suurin investointi.
Hankkeen vastustajiin lukeutuva Jarmo Rosenlöf (sd.) pitää selvänä, että kustannusarvio jatkaa nousuaan.
– Ratikka maksaisi nyt pyöreästi 400 miljoonaa euroa. Jos siihen tulee matkan varrella 50 prosentin korotus, kuten Turussa usein on käynyt, niin summa on suurin piirtein 600 miljoonaa. Maksajia ovat kaupungin asukkaat. Käyttäisin liikenevät rahat mieluummin koulujen ja liikuntapaikkojen rakentamiseen.
Turun talouden puolesta pelkää myös raitiotiehankkeen epäilijäksi tunnustautuva Olli Manni (kok.).
– Kustannusarviossa on nousupaineita. Meille on tulossa miljardi-investoinnit ilman raitiotietäkin. En millään ymmärrä, miten tämä yhtälö saadaan toimimaan niin, ettei Turku ole kohta samanlaisessa talousahdingossa kuin valtio. Pelkään, että velkamäärämme nousee liian suureksi.
Apulaispormestari Elina Rantanen (vihr.) ei kavahda kustannusarviota. Vantaan kaupunki teki hiljattain päätöksen toteuttaa noin 600 miljoonan euron raitiotiehanke.
– En ole yllättynyt. Tiedämme, että raidehankkeet ovat kalliita, mutta ne maksavat itsensä takaisin.
Myös vasemmistoliiton valtuustoryhmää johtava Mirka Muukkonen uskoo hankkeen hyötyjen olevan haittoja suuremmat.
– Näen, että tämä on erinomainen mahdollisuus kaupungille. Tähän kyllä kannattaa investoida.
Lumipalloefekti ja ylimitoitetut odotukset
Valtaosa kaupungin kustannuksista pitäisi kattaa raitiotien lähialueen kiinteistötaloudesta koituvilla tuloilla, kuten esimerkiksi tonttien myynnillä ja vuokrauksella. Olli Manni pitää arviota ylimitoitettuna.
– En oikein usko siihen. Todellisuudessa tonttien arvonnousu jää usein arvioitua vaatimattomammaksi eli noin 10–20 prosenttiin. Se ei riitä kattamaan näitä kustannuksia.
Elina Rantanen korostaa Tampereen raitiotiehankkeen ylittäneen suunnitelmavaiheessa asetetut tavoitteet.
– Meidän pitää ottaa oppia myös muilta. Kiinteistötalous on merkittävä, mutta toki löytyy muitakin elinvoiman ja asukasmäärän kasvuun liittyviä tuloja. Uskon, että onnistumme.
Mirka Muukkonen luottaa yleissuunnitelman tavoin raitiotien toimivan lumipalloefektinä ja kasvun katalysaattorina.
– Se auttaa kaikkia liikkeellä olevia ja tulevia isoja hankkeita eteenpäin. Saamme myös ulkopuolisia investointeja. Näen tämän nimenomaan elinvoimahankkeena.
Valtuustoon jo nyt tai vasta vaalien jälkeen
Seuraavaksi yleissuunnitelma matkaa lausunnoille. Sen jälkeen kaupunginhallitus päättää tarkemman toteutussuunnitelman tekemisestä. Valtuusto ratkaisisi investoinnin kohtalon kuntavaalien jälkeen vuoden 2025 lopulla.
Jarmo Rosenlöf veisi asian valtuustoon jo yleissuunnitelmavaiheessa, jotta kaupunki välttyisi jatkosuunnittelun rahanmenosta.
– Olisi kohtuullista, että valtuutetut tekisivät päätöksen jo tältä pohjalta. Uskon, että hanke kaatuisi.
Olli Manni toivoo lausuntokierroksen poikivan yleissuunnitelmaan tarkempaa tietoa ja kriittisiä arvioita ennen kuin hän tekee asiassa oman ratkaisunsa.
– Näillä eväillä jouduttaisiin kiistelemään yksityiskohdista, eikä kellään ole kunnon faktoja käytössä. Se on aina huonoa päätöksentekoa.
Elina Rantanen pitää kiinni valtuuston aiemmin päättämästä marssijärjestyksestä.
– Yleissuunnitelmavaihe etenee kaupunginhallituksessa, ja lopullinen rakentamispäätös tulee valtuustoon. Tässä suunnitelmassa on sovitusti hyvä pysyä.
Raitiotie näyttää muodostavan myös sukupolvien välisen kuilun. Eniten kannatusta löytyy nuoremmasta päättäjäjoukosta. Valtaosa veteraaneista vastustaa.
– Ajattelen niin, että tässä tehdään tulevaisuuden investointia. Siinä mielessä haluan kuunnella asiassa nuorempaa sukupolvea, painottaa Mirka Muukkonen.
– Nuoremmilla on tapana saada menot tasapainoon. Toisin on tulojen kanssa, pohtii Jarmo Rosenlöf.