Suomi kohtaa Kanadan jääkiekon MM-kisojen puolivälierässä torstaina klo 20.20. Ottelua seurataan hetki hetkeltä Yle-sovelluksessa ja osoitteessa yle.fi/urheilu.
– Kato nyt, kun se naureskelee tuolla.
No se ei yllätä ketään.
– Tiedät varmaan, että vaikka olisi mikä suupaltti tahansa, niin kokeneemmankin kaverin jutut voivat loppua, kun kameran valo syttyy.
Kyllä. Niin käy jopa yllättävän monen kohdalla. Mutta ei hänen tapauksessaan.
– Ei. Se on luonnonlapsi. Positiivisella tavalla. Aina hyvällä tuulella.
Leijonien joukkueenjohtaja Mika ”Kölli” Kortelainen seuraa, kun yksi Suomen hyökkääjistä antaa pitkää haastattelua toimittajalle.
Harri Pesonen jaksaisi vastailla kysymyksiin vaikka aamuun asti. On selvitettävä, mistä moinen positiivisuus ja hyväntuulisuus oikein kumpuaa.
Kortelainen menee ensin ymmälleen.
– En tiedä, mitä täytettä se aamupuuroon laittaa. Mitä se hillo siinä on.
Vaikuttaa siltä, että Pesonen on aina tyytyväisen ja iloisen oloinen. Onko näin?
– Sellainen se on. Perusluonteeltaan ”Pessi” on sosiaalinen, avarakatseinen ja iloinen.
Ja nauttii hämmentävän paljon myös haastatteluista?
– No kokemusta sillä on sen verran, ettei hirveästi ainakaan jännitä niitä tilanteita. Kun teikäläinen tulee tähän näitä tiukkoja kysymyksiä kyselemään, niin sehän voi olla aika pelottava paikka monelle.
Enpä tiedä.
– Mutta saatko siis kiinni, mitä tarkoitan?
Saan. Osaa jääkiekkoilijoista ei voisi vähempää kiinnostaa jutella toimittajien kanssa. Onneksi suurinta osaa se ainakin jollain tavalla kiinnostaa.
– Onhan nää jätkät täällä kaikki aika kohteliaita.
Totta.
– Ja mielenkiintoista muuten Pesosen kohdalla on, että jos mietit sen pelaajaprofiilia, niin Pessihän on äärimmäisen kova jätkä kamppailemaan. Ja sitä ei ihan hymyssä suin pysty toteuttamaan.
Mutta onhan sillä sellainen pieni virne kuitenkin koko ajan pelissäkin naamalla.
– Niin on. Ja kyllähän Pessi pelejäkin lähestyy positiivisuuden kautta. Osa pelaajista sulkeutuu kuoreensa, mutta hän heittää läppää ja naureskelee.
Vaikka tilanne olisi mikä tahansa?
– Pitkälti kyllä. Kovissa paikoissa hän on ollut. Ja miten on pärjännyt?
Hyvin.
– Niin. Tehnyt maajoukkueessa ja seurajoukkueessa niitä kuuluisia tärkeitä maaleja. Aina, kun pitää nousta, niin hän on yksi niistä pelaajista, joka nousee.
Käydäänpä kysymässä asiaa itse ilopilleriltä.
Harri Pesonen, vaikuttaa siltä, että olet Leijonien positiivisin ja iloisin pelaaja.
– Hah, enpä tiedä. Ainakin olen sieltä joukkueen positiivisimmasta päästä. Se on vahva luonteenpiirre minulla, positiivisuus. Sitä yritän tietysti tuoda myös joukkueeseen.
Maajoukkueessa on vallinnut jo pitkään positiivinen ilmapiiri. Onko se tekijä, joka houkuttelee leijonapaitaan vuodesta toiseen?
– Juuri tuossa puhuttiin Teemun (Hartikainen) kanssa siitä, että se on varmaan yksi iso syy. Että tuntee itsensä tervetulleeksi. Tämä on kuitenkin vapaaehtoistoimintaa.
Olet voittanut jääkiekkoilijana kaiken, mitä tällä tasolla voi voittaa. Mikä näissä MM-kisoissa jaksaa vieläkin sytyttää?
– Kisailu! Kilpailuvietti on kohdallaan. Pääsee kokeilemaan miten pärjätään joukkueena ja miten itse pärjää. Joka vuosi on aina uusi tarina.
Olet aina hyvällä tuulella, ja aina on aikaa haastatteluille. Onko koskaan huonoa päivää?
– Onhan niitä ollut. Paljonkin. Roppakaupalla. Mutta niiden hetkien jälkeen en ole usein ollut haastattelussa. Lähipiiri tietää paremmin ne hetket, kun on niin sanotusti tullut vähän osumaa.
Monelle jääkiekkoilijalle haastattelut ovat aikamoista tervanjuontia. Vaikuttaa, että sinä jopa pidät näistä, siis juttutuokioista toimittajien kanssa?
– Tämä on osa työtä, kuuluu kuvaan. Olen aina ajatellut sen niin, että turha tässä on synkistellä teidän kanssa. Kun te kuitenkin aina jotain kysytte.
Positiivinen luonne varmasti vaikuttaa myös?
– Joo, on se tietysti luonteestakin kiinni. Jotkut pelaajat eivät näistä tilanteista tykkää.
Sen olen huomannut.
– Ajattelen itse sen niin, että jos teitä toimittajia täällä näkyy, niin se on merkki siitä, että tämä touhu kiinnostaa.
Niinhän se on. Ja yleisöä kiinnostaa vuodesta toiseen, varsinkin kun menestytte. Kultaa siellä janotaan taas.
– No ei tässä mitään muuta voi tietenkään tavoitella tai odottaa. Odotukset on taas ladattu niin täyteen. Mutta sehän on hienoa, että se on kääntynyt näin. Että Suomen odotetaan olevan kärkimaa. Ja ollaan me tulostakin pystytty tekemään.
Mestaruus pitäisi nyt uusia. Onko paineita?
– Tietyllä tavalla kyllä. Vain onnistuminen kelpaa. Tuleehan siitä nyt jonkinlaisia paineita. Kyllä sen tuolla pukukopin sisälläkin aistii. Jätkät tietää, mitä täältä on lähdetty hakemaan.
Palataan vielä siihen positiivisuuteen. Se on ilmeisen iso palanen menestystä?
– Se on se meidän ase ollut. Yhtenäisyys. Olemme olleet pitkään yhdessä. Jos vertaa vaikka Kanadaan, niin eivät he ole ehtineet ennen kisoja viettämään yhdessä aikaa samalla tavalla kuin me. Eihän se positiivisuus tietenkään yksin riitä. Jonkun pitää laittaa kiekkoa pussiin, jonkun pitää ottaa kiekkoa kiinni ja tehdä kaikkea muuta mahdollista voittojen eteen. Mutta kyllä me pidämme siitä kiinni, että ryhmähenki on katossa. Ja uskon, että se jeesaa meitä ihan saletisti.