Rovaniemeläinen Johanna Keskikuru on 4-vuotiaiden kaksosten äiti ja hän tietää kuinka tärkeää on pyytää apua ilman häpeän tunnetta.
– Omat kädet eivät enää riittäneet. Monesti tuli itku kun molemmat pojat olisivat tarvinneet tukea ja piti vaan valita kumpaa auttaa ensin. Hain tukea ja siitä oli iso apu.
Johanna Keskikurun perheessä on saatu tärkeää vertaistukea Pohjois-Suomen monikkoperheet ry:stä.
– Lapissa välimatkat ovat pitkiä, joten yhdistyksen tarjoama tuki on ensiarvoisen tärkeää. Olen oppinut, että avun pyytäminen ei ole hävettävää eikä pelättävää.
Monikkolasten vanhemmuuteen liittyy myös erityisiä ilon aiheita.
– Puolison kanssa meistä on kasvanut saumaton yksikkö, jossa vanhemmuus jaetaan tasan. On etuoikeus seurata veljesten kasvamista ja nähdä se hieno yhteys mikä heidän välillään on.
Johanna Keskikurun mielestä omatkin arvot ovat muuttuneet. Ennen matkusteltiin paljon, mutta nyt suuret ilonaiheet koostuvat pienistä arjen asioista.
– Mielestäni vanhemmuutta ei pidä ottaa liian vakavasti. Ei se ole niin vakavaa, jos koti ei aina ole viimeisen päälle siivottu.
Vanhemman ei tarvitse olla superihminen
Parhaillaan on menossa Väestöliiton koordinoima kampanja, jossa kannustetaan yhteisöllisempään kasvatukseen.
Väestöliiton Perhepulma-chatissä on korostunut vanhempien uupuminen ja yksinäisyyden tunne. Väestöliiton palvelupäällikkö Heidi Schrooten muistuttaa että, kenenkään ei tarvitse olla superihminen.
– Näyttää siltä, että vaikka vanhemmat tuntevat tarvitsevansa tukea arkeensa, he eivät halua kuormittaa läheisiään omilla avunpyynnöillä. Silti suorituspaineet ovat kovia, somessa esitellään ihannevanhempia ja myös monet asiantuntijasuositukset ovat aika vaativia. Toivoisin lisää myötätuntoa itseä kohtaan vanhempana.
Matalan kynnyksen palveluita on tarjolla, mutta Heidi Schrooten toivoo, että vanhemmuuteen liitettäisiin enemmän ystävällistä ja myötätuntoista puhetta.
– Vanhemmat voisivat olla enemmän hyvällä tavalla kiinnostuneita toistensa elämästä. Kysyttäisiin mitä sulle kuuluu ja vietäisiin vaikka soppaa naapuriin. Arjen pienet teot lisäävät yhteisöllisyyttä.
Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Ensi- ja turvakotien liitto ovat esimerkkejä matalan kynnyksen palveluista. Mannerheimin lastensuojeluliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Katja Rippstein on havainnut lisääntyvää lapsiperheköyhyyttä, joka syö vanhempien jaksamista.
– Viime syksystä lähtien on ollut nähtävillä vähävaraisuuden lisääntyminen. Pystymme tarjoamaan jonkin verran materiaalista tukea ja esimerkiksi ammatillisen tukihenkilön apua.
Vähävaraisuus heijastuu myös lapsen maailmaan. Vaikka vanhemmat haluavat suojella lapsia ongelmilta, perheen ilmapiiri ei jää lapsilta huomaamatta.
Katja Rippsteinin rohkaisee vanhempia ottamaan yhteyttä.
– Haluamme tukea vanhempia, niin että he onnistuvat vanhemmuudessaan mahdollisimman hyvin. Uskon, että hyvä ruokkii hyvää eli kaiken keskellä voi muistuttaa itseään siitä, että olipa tänään hyvä päivä. Kaikkien kriisien keskelläkin on ihan ok iloita lapsesta!
Mannerheimin lastensuojeluliitto ei ole mukana Väestöliiton kampanjassa.
Muokattu 27.5.2023 kello 11.04: Poistettu ensimmäisestä sitaatista termi kotihoidon tuki.