– Wow! Onko tämä joku vitsi? Mikä ihmeen jätkä tuo oikein on?
Muistan yhä elävästi pohjoisamerikkalaisten kollegoideni hämmästelyn, kun he näkivät ensimmäistä kertaa Marko Anttilan luistelevan Etelä-Korean olympialaisissa kaukaloon.
– Voiko noin pitkä mies pelata hyökkääjänä? Hänen mailansa on pidempi kuin muut pelaajat! Katsokaa nyt tuota luisteluasentoa!
Vuoden 2018 olympialaisissa Anttila ei noussut peleissä erityisemmin esiin, mutta seuraavana vuonna tapahtui. Ja paljon.
Slovakian Kosicessa syntyi keväällä 2019 yksi Suomen jääkiekkohistorian poikkeuksellisimmista ilmiöstä, Mörkö. Niissä kisoissa Atlantin takaa tulleet toimittajat eivät enää ihmetelleet, että mikä jätkä tämä on, vaan kysymys kuului: miten tuo jättiläinen voi olla ratkaisemassa kaikkia tärkeitä pelejä.
Mörkö teki Slovakian MM-turnauksessa neljä maalia. Niistä jokainen kirjoitettiin suoraan sinivalkoiseen kiekkohistoriaan.
Ilman Anttilan viime hetken tasoitusmaalia Leijonat olisi pudonnut puolivälierässä Ruotsille. Välierässä Mörkö teki voittomaalin Venäjän verkkoon. Ja finaalissa kaksi osumaa Kanadan maaliin.
Kansa sekosi. Löikö Mörkö sisään -renkutus kaikui joka niemennotkossa ja saarelmassa.
Pekingin olympialaisissa 2022 Anttila syötti finaalin voittomaalin. Olympiakultaa. Kansan sekoaminen jatkui. Saman vuoden keväällä Mörkö sai nostaa taas MM-pokaalin kolmen metrin korkeuteen.
Anttilasta kuoriutui Leijonissa jotain aivan muuta kuin seurajoukkueissa, joissa hän on kunnostautunut alivoimapelaajana ja vastustajan tähtien sammuttajana. Toki Anttila teki samoja haalarihommia myös maajoukkueessa, mutta ikoniseen asemaan hän löi itsensä juuri niillä odottamattomilla maaleillaan.
Anttila teki itsestään menestyvän jääkiekkoilijan ja kansallissankarin vastoin kaikkia odotuksia. Hänen tarinansa on kuin elokuvasta, jonka lopussa jokainen katsoja itkee liikutuksesta.
Torstai-iltana Tampereella liikutus kuului ja näkyi.
Anttila lopetti maajoukkueuransa näihin MM-kisoihin. Kun Mörkö kiersi areenan jäätä viimeistä kertaa leijonapaidassa, kostuivat sekä Anttilan että yleisön silmät.
On helppo ymmärtää, miksi fanit rakastavat Mörköä.
Jos Anttilan persoonaa pitäisi kuvailla yhdellä lauseella, siihen sopisi täydellisesti Jukka Jalosen luonnehdinta sen jälkeen, kun Jalonen oli nimennyt Anttilan ensimmäistä kertaa Leijonien kapteeniksi.
– ”Stretsi” on niin empaattinen ihminen, Jalonen perusteli kapteenivalintaa.
Anttila toden totta on empaattinen. Pelikavereilleen, faneille, medialle, ihan kaikille.
Anttilan vaikutus ihmisiin ei rajoitu vain jääkiekkoon. Anttila on esikuva. Hänen esimerkkinsä kannustaa ihmisiä jahtaamaan unelmia, tekemään mahdottomasta mahdollista.
Mörkö on myös halunnut auttaa lapsia ja nuoria löytämään omia unelmiaan.
Jututin Anttilaa hänen viimeisen maajoukkuepelinsä jälkeen. Hän puhui kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä oli Leijonissa saanut kokea.
– Olen todella kiitollinen. Meni kaikki mahdolliset tunteet läpi, kylmät väreet ja kyyneleet… iso kiitos kaikille.
Anttila kertoi, ketkä ovat olleet hänelle ne kaikkein tärkeimmät ihmiset maajoukkueuralla.
– Tietysti koko johtoryhmä, siihen kuuluu kaikki valmentajat, Jere (Lehtinen) ja Kölli (Mika Kortelainen). Hero (Mali) ja Julli (Juha Sulin) ovat olleet monta vuotta joukkuehengen sydän. Kaikki pelaajat, niitä on niin paljon, joiden kanssa tässä on viimeiset viisi tai kuusi vuotta vedetty.
Sen jälkeen Mörkö nielaisi kerran, pidätteli tunteitaan ja jatkoi:
– Isoin kiitos menee kuitenkin tuonne kotiin, vaimolle ja tyttärelle. Tässä on taas kahdeksan viikkoa mies nauttinut, niin mennään nyt auttamaan vähän sinne kotiinkin.
Siinä kohtaa meni itsellänikin pala kurkkuun.
Leijonien turnaus ei tänä keväänä päättynyt kultajuhliin, mutta ilman Anttilaa mestaruudet olisivat saattaneet jäädä Suomelta viime vuosina kaukaiseksi haaveeksi.
Yksi aivan erityinen luku Leijonien tarinassa on nyt päättynyt.
