Varkautelainen Juhani Helle ei osannut aavistaa, mitä hänellä oli 20 vuotta sitten edessään, kun hän ryhtyi korjauttamaan öljysäiliötään.
Savonmäen alueella sijaitsevan omakotitalon pihalla maan alla olevassa säiliössä oli huomattu reikä, jonka takia säiliö piti kaivaa ylös.
Käynnistyi työ, joka paljasti mullan alla vuosikymmeniä muhineen yllätyksen. Vain lyhyen kaivamisen jälkeen alkoi tulla vastaan esimerkiksi vanhoja kumisaappaita, luunkappaleita, sähköjohdonriekaleita, kloride-pulloja ja vuosikymmenten takaisia lääkepurkkeja.
Varkauden kaupungin virkamiehet vakuuttivat, että alueella ei ole ollut kaatopaikkaa.
Asukkaat muistivat kuitenkin toisin. Helteen naapuri kertoi, että osa tonteista sijaitsee vanhan kaatopaikan päällä.
– Tänne oli tuotu muun muassa seka- ja kuivakäymäläjätettä Ahlströmin tehtaiden omistamista vuokrataloista. Myöhemmin maata on tasattu kaatopaikkajätteen päälle tuodulla prosessiteollisuuden jätteellä sekä pasutus- ja polttojätteellä, vuonna 1986 talon ostanut Helle kertoo.
Yle on nähnyt tapaukseen liittyviä asiakirjoja.
Valvomattoman kaatopaikan toiminta päättyi 1960-luvulla.
Varkaus kaavoitti A. Ahlström oy:n omistamalle alueelle yhtiön aloitteesta tontteja omakotitaloille. Kaava hyväksyttiin vuonna 1963.
Tonteille rakennettiin koteja Ahlströmin tehtaan työntekijöille ja silloinen Varkauden kauppala rakensi alueelle tiet ja vesihuollon.
Moni talo on jo useita kertoja vaihtanut omistajaa ja muuttanut ulkomuotoaan.
Kaivuri upposi pihamaalle
Kymmenisen vuotta myöhemmin Helteet ryhtyivät rakentamaan katettua lasikuistia ja autokatosta. Tämän jälkeen talo oli tarkoitus myydä.
Maatöihin tuotu kaivuri upposi kuitenkin pehmeän maan vuoksi lähes akseleitaan myöten.
– Jouduimme jälleen kaivamaan pihaa. Polttojätettä tuli vastaan toista metriä, Helle muistelee.
Tästä alkoi vuosia kestänyt yhteydenpito eri viranomaisten kanssa siitä, mikä tontin todellinen tilanne on ja kenelle vastuu kuuluu.
– En olisi koskaan ostanut tätä taloa, jos olisin tiennyt asuvani kaatopaikan päällä, Helle huokaa nyt lähes 40 vuotta talokauppojen jälkeen.
Hän on pyytänyt lausuntoja esimerkiksi ely-keskukselta, Keski-Savon ympäristötoimelta, terveysviranomaiselta, valittanut Vaasan hallinto-oikeuteen ja kannellut ympäristöministeriöön.
Lopulta alueen maaperää ja pohjavettä ryhdyttiin tutkimaan valtion rahoittamana.
Ely-keskus: ei puhdistustarvetta, mutta pihan käyttöä rajoitetaan
Maaperää ja pohjavettä tutkittiin 2020–2021 noin viidentoista omakotikiinteistön pihassa Savonmäen alueella.
Selvitystyöstä vastasi Pirkanmaan ely-keskus. Tutkimukset ja kunnostustarpeen arvioinnin teki Finnish Consulting Group.
Pirkanmaan ely-keskukseen on keskitetty valtakunnallisesti kaikki isännättömien pilaantuneiden alueiden selvittäminen ja puhdistaminen. Viranomaistehtävät kuten lausunnon antaminen ja vastuun arviointi kuuluu paikalliselle viranomaiselle, Varkauden Savonmäen tapauksessa Pohjois-Savon ely-keskukselle.
– Tutkimukset tehtiin nykylainsäädännön mukaisesti ja hyvässä yhteistyössä Pohjois-Savon ely-keskuksen kanssa, projektipäällikkö Kari Pyötsiä Pirkanmaan ely-keskuksesta kuvailee.
Perustustutkimuksista laadittu raportti valmistui helmikuussa 2021 ja lisätutkimusten raportti loppuvuodesta 2021.
Tonteilta löydettiin raporttien mukaan esimerkiksi ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia antimonia, arseenia, elohopeaa, kromia, kuparia, nikkeliä, lyijyä, sinkkiä ja vanadiinia.
Ensimmäisen raportin tiivistelmässä todetaan, että pintamaan haitta-aineet saattavat aiheuttaa terveysriskin.
Raporteissa on paljon samaa, mutta niiden toimenpide-ehdotukset poikkeavat toisistaan. Jälkimmäisessä raportissa toimenpide-ehdotuksia ei enää ole.
Ensimmäisessä raportissa ehdotettiin, että maaperän pintakerrokset piha-alueilla tulisi kunnostaa siltä osin, kun kohdekohtaiset tavoitepitoisuudet ylittyvät.
Nykyisellä maankäytöllä riskiperusteista kunnostamistarvetta ei jälkimmäisen raportin mukaan ole eikä kenellekään ei ole osoitettu puhdistamisvelvollisuutta pilaantuneeseen maahan.
Se johtuu Pyötsiän mukaan siitä, että altistusreittiä ei ole. Se syntyy vasta, kun pihaa kaivetaan. Siksi pilaantuneimpien tonttien maa-alueita ei ely-keskuksen ohjeen mukaan saa kaivaa, vaan pihojen on annettava olla nykyisellään.
Jos pihaa ryhtyy kaivamaan, on maa-aines toimitettava sellaiseen paikkaan, jolla on lupa vastaanottaa pilaantunutta maata.
– Olen arvioinut, että tontin putsaaminen maksaisi kaksin- tai kolminkertaisesti talon oletettuun myyntiarvoon, jos tontti kokonaan puhdistettaisiin ja tuotaisiin uudet maat, Helle kertoo.
Ely-keskuksen ohjeessa esimerkiksi hyötykasveille suositellaan erillisiä kasvulaatikoita.
– Tämä rajoittaa tontin käyttöä. En oikein ymmärrä, mikä se semmoinen omakotitalo on, missä ei puutarhassa voi tehdä yhtään mitään, Helle hämmästelee.
Hän myös ihmettelee, miksi raporttia muutettiin.
Pohjois-Savon ely-keskuksen yksikön päällikkö Jorma Lappalaisen mukaan ensimmäisessä raportissa oli käytetty virheellisiä laskennan lähtöarvoja ja sellaista riskinarviointilaskentaa ei voitu hyväksyä.
– Lisätutkimusten tekeminen on yleinen käytäntö tapauksissa, joissa perustutkimuksia on tarve täydentää. Samasta kohteesta laaditut raportit voivat sisällöltään poiketa paljonkin toisistaan, Kari Pyötsiä kommentoi.
Moni asia vaikuttaa siihen, kenelle vastuu lankeaa
Ei ole poikkeuksellista, että asumista on kaavoitettu aikoinaan vanhojen kaatopaikkojen päälle.
– Ennen ei välttämättä ole ymmärretty sitä, että kaatopaikan päälle rakentaminen saattaa olla ongelma, Suomen ympäristökeskuksen johtava asiantuntija Outi Pyy sanoo.
Varkauden Savonmäen tapaus osoittaa, että pilaantuneen maan kunnostamisesta ja kustannuksista vastuussa olevaa tahoa voi olla vaikea selvittää.
Tähän vaikuttaa muun muassa maaperän pilaantumisen ajankohta, silloinen lainsäädäntö ja maa-alueiden omistajuus.
– Nämä on monitahoisia ja tapauskohtaisia asioita, eikä ole olemassa standardivastauksia siihen, millä tavalla asioita pitää käsitellä, Varkauden kaupungin tekninen johtaja Arto Lehtonen myöntää.
Juhani Helle pitää lainsäädäntöä sekavana, silloin kun kyseessä on vanha tapaus.
– Jos pilaantuminen olisi tapahtunut vuonna 1994 voimaantulleen lain jälkeen, niin tämä kaatuisi kunnan syliin. Nyt se on kunnan vapaaehtoisuuden varassa.
Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mari Pihalehto vahvistaa, että vuoden 1993 jälkeen tapahtuneeseen maaperän pilaantumiseen sovelletaan nykyistä ympäristönsuojelulakia. Sitä edeltävissä tapauksissa nojataan vuonna 1979 lähtien voimassa olleeseen jätehuoltolakiin.
Kunta on velvoitettu pilaantumisen selvittämiseen ja puhdistamiseen sellaisissa olosuhteissa, joissa pilaantuminen on aiheutunut 1940–1960-luvuilla ja alue on yksityisen omistuksessa.
– Tällöin edellytyksenä on, että pilaantumisen syyksi voidaan todella katsoa kunnan toiminta esimerkiksi kaatopaikan pitäjänä.
Puhdistamisvastuu kuuluu lähtökohtaisesti pilaantumisen aiheuttajalle.
– Selvittäminen on sitä työläämpää, mitä vanhemmasta pilaantumisesta on kyse. Näissä lainsäädäntö on tulkinnanvaraisempaa ja osin aukollista, Pihalehto selventää.
Outi Pyy pitää lainsäädäntöä vanhojen pilaantumistapausten osalta vaikeaselkoisena ja osin epäoikeudenmukaisena. Sääntelyä tulisi kehittää erityisesti tällaisten tapausten hoitamiseksi.
– Yhteiskunnan tuki pitäisi olla varmistettu, ettei kukaan joudu tietämättömyyttään tai ilman syytä tämmöiseen tilanteeseen, Pyy toteaa.
Vaikka Varkauden Savonmäen tapauksessa kenellekään ei ole osoitettu puhdistamisvelvollisuutta pilaantuneeseen maahan, se ei estä puhdistamistoimiin ryhtymistä.
Yksityisellä henkilöllä on mahdollista hakea pilaantuneen maan puhdistamiseen valtion tukea Pirkanmaan ely-keskukselta.
Varkaus: kaupunki ei ole vastuussa
Tontin ja kiinteistön omistava Helle toivoo edelleen, että Varkauden kaupunki ottaisi tilanteesta vastuun ja lunastaisi tontit kiinteistöineen. Hän perustelee näkemystään oikeudenmukaisuudella ja sillä, että kaupunki on aikoinaan kaavoittanut asuntoja kaatopaikan päälle.
– Kaupunki voisi toimia tässä myös oma-aloitteisesti, Helle toteaa.
Varkauden kaupungin tekninen johtaja Arto Lehtonen näkee, että asia on selkeä.
– Kaupunki ei ole lainsäädännön määräysten ja kohtuullisuusperusteen mukaan vastuussa kiinteistön pilaantuneisuuden selvittämisestä ja / tai puhdistamisesta, Lehtonen sanoo.
Lehtosen mukaan olisi vakavan pohdinnan paikka, miksi kaupunki ryhtyisi veronmaksajien rahoilla lunastamaan vanhoja kiinteistöjä.
– Siitä pitäisi olla jonkun viranomaisen päätös.
Kiinteistön arvo on välittäjän mukaan negatiivinen
Juhani Helle vertaa Savonmäen tilannetta esimerkiksi Tampereen tapaukseen, missä kaupunki lunasti vanhan Härmälän kaatopaikan päälle rakennetut rivitalokiinteistöt.
– Kyllähän tässä oikeustajua koetellaan. Ihmiset asettuvat eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, missä he asuvat, Helle huokaa.
Pirkanmaan ely-keskuksen Pyötsyän mukaan tapaukset eroavat siinä, että Varkaudessa kiinteistön omistajat omistavat myös tontin. Tampereella maa-alueet olivat vuokralla.
Helteen omistaman kiinteistön arvo on kiinteistövälittäjän arvion mukaan selvästi negatiivinen.
– Onhan tämä erikoista, että yksittäinen kansalainen voi joutua mittavaan taloudelliseen vastuuseen menneinä aikoina tehdyistä virheistä, joihin ei ole itse voinut mitenkään vaikuttaa, nykyisin pääsääntöisesti Virtasalmella asuva Helle ihmettelee.
Voit keskustella aiheesta 2.6.2023 klo 23 saakka.