Leijonien pullahtamista pihalle mitalipeleistä on sulateltu nyt pari päivää. Se tuntuu samalta kuin heti pelin jälkeen eli ei juuri miltään. Pettymys oli Kanada-tappion jälkeen samanlaista kuin Leijonien pelikin eli puoliväkisin väännettyä. Totta kai joukkueella oli torstaina kaikki pelissä, mutta ei tappiosta kovin riipaisevia reaktioita tai tarinoita nähty.
Suomi-kiekon kannalta olisi tärkeää kuulla Jukka Jalosen perinpohjainen analyysi siitä, miksi peli ja tulos jäivät tällä kertaa piippuun. Analyysin tasosta ja yksityiskohtaisuudesta voisi samalla päätellä sen, millaisella liekillä mies lähtee viimeiseen sopimuskauteensa.
Turnauksen aikana oli vaikea päättää, oliko Jalonen luottavainen, jääräpäinen vai väsynyt, jos ajatellaan Suomen peliä ja ketjukoostumuksia.
Vähän ummehtunutta ilmaa Leijonien ympärillä leijui, vaikka mukaan oli saatu Mikko Rantasen kaltainen supertähti ja muutama muukin kiehtova pelaaja. Vanha menestysresepti antoi edelleen jonkinlaiset mahdollisuudet taistella vaikka MM-kullasta, mutta ratkaisupelissä marginaalit kääntyivät nyt Suomea vastaan: pieni kärsimättömyys ja tehottomuus kostautuivat. Myös pakkien taitovaje vaivasi.
Montako Jalosta ensi vuoden MM-kisoihin?
Mitä seuraavaksi? Uskaliaimmat maalailevat jo näkymää, joissa Jalosten määrä vaihtoaitioissa putoaa seuraavissa kahdesta nollaan. Tulevan MM-isännän Tšekin pääkäskijän Kari Jalosen penkki tutisee kunnolla, mutta Suomessa Jukka Jalosen kohtaloa tuskin edes kummemmin mietitään. Jälkimmäiselle sallitaan yksi tai parikin hutia.
Jalonen on ennenkin noussut hankalista tilanteista, kuten aikoinaan Ilveksessä, HPK:ssa ja myöhemmin maajoukkueessa esimerkiksi vuoden 2010 arvoturnausten yhteydessä. Hän pystyy siihen nytkin.
Jonkinlainen signaali hereilläolosta olisi silti hyvä antaa.
Jaloselta kaivataan mainittu analyysi, mutta ydinkysymys kuuluu: kenellä Jääkiekkoliitossa on osaamista tai auktoriteettia käydä analyysiä kriittisesti läpi Jalosen kanssa?
Sen lisäksi Leijonien valmennusryhmää olisi tarpeen tuulettaa. Mikko Manner ja Ari-Pekka Selin joutavat sivuun. Täydellinen kaksikko heidän tilalleen olisi Jussi Tapola ja Tuomas Tuokkola, jotka onnistuivat Tapparassa kehittämään meidän peliä tällekin kaudella ja pyyhkäisivät jälleen muut liigaseurat laudalta.
Tapolaa povattiin Adler Mannheimiin, mutta saksalaisseura valitsi lopulta ruotsalaisluotsin. Myös sveitsiläinen Bern on ollut hänen perässään. Vaikka Tapola jatkaisi uraansa seurajoukkueessa, voisiko hän olla jotenkin mukana maajoukkueessa?
Tämä kausihan näytti, ettei EHT-peleillä ole juuri tekemistä MM-kisoissa menestymisen kanssa. Kaikki neljä EHT-jengiä eli Suomi, Ruotsi, Tšekki ja Sveitsi lyötiin puolivälierissä. Koko kauden kestänyt pelitavan hinkkaaminen ja pelaajien kokeilu ei kantanut tulospelissä mihinkään.
Tapola voisi kukaties liittyä valmennusryhmään täysimääräisesti mukaan vasta MM-turnauksen alla.
Ja mistä sen tietää, vaikka Tapolasta leivottaisiin Jalosen seuraaja. Muuan Jalonen veti yhdet kisat Doug Sheddenin kakkosluotsina ja otti sen jälkeen päävastuun. Lopputulos ei ollut kovin huono.