– Kolme, kaks, yks, ole hyvä!
Eetu Hyvärinen antaa selväsanaiset ohjeet siitä, mitä Tampereen areenassa seuraavaksi tapahtuu.
Hyvärinen on tapahtumaohjaaja. Ottelutapahtuma etenee hänen komennoillaan. Yleisön viihdyttäminen areenassa alkaa jo 40 minuuttia ennen pelin alkua.
– Ottelun aikana tässä tiimissä on noin 20 ihmistä töissä. Kuvaajat, ääni- ja valovastaavat, video-operaattorit, kuuluttaja, katsomojuontajat ja DJ. Plus paljon muita, Hyvärinen kertoo.
Ennen ottelua areenassa nähtävä show on hurjaa valo- ja äänitykitystä. Kun peli käynnistyy, alkaa Hyvärisen työn tärkein vaihe.
Pelikatkolla yleisö on saatava syttymään ja viihtymään.
– Pelikatko kestää keskimäärin 17 sekuntia. Jos tulee pitkä kiekko, niin sitten lähemmäs 30 sekuntia, Hyvärinen selittää.
Lisäksi yhtä erää kohden on kolme mainoskatkoa, jotka kestävät 70 sekuntia.
– Kaikki tapahtuu sekunnilleen. Sitä ei rivikatsoja varmasti tule ajatelleeksi. Meillä on 10 ennalta laadittua vaihtoehtoa yleisön aktivointiin pelikatkolla.
Aktivointia tekevät juontajat, eli seremoniamestarit, ympäri katsomoa riehuva maskotti ja areenan tiskijukka, joka tällä kertaa on Amanda Harkimo.
– Tuosta juttelen DJ:lle, tuosta kuuluttajalle ja niin edelleen. Tätä kautta pidän kaikkien kanssa yhteyttä, Hyvärinen esittelee komentokeskustaan.
Joku voisi kuvitella, että show on täysin ennalta käsikirjoitettu. Ja pitkälti se onkin. Mutta itse pelitapahtumilla on yllättävän suuri merkitys siihen, mitä viihdemyllystä seuraavaksi suolletaan.
– Tässä pitää koko ajan katsoa, mihin suuntaan peli kääntyy. Tuleeko heti alussa maali tai tapahtuuko jotain muuta mielenkiintoista. Itse tykkään autenttisuudesta. Pelin seuraaminen, ja siitä reagoiminen, Hyvärinen sanoo.
Vaikka ajolistat on tehty etukäteen, on tapahtumaohjaajan työssä tilaa improvisoinnille.
– Kun peli alkaa, niin tässä on improvisoinnille paikkansa. Äkillisille muutoksille ei ole mahdollisuutta, mutta erilaisia skenaarioita meillä on paljon. Pitää olla todella hereillä pelin kanssa, mitä siellä tapahtuu. Jos vaikka pelaaja loukkaantuu, niin emme soita silloin katkolla musiikkia.
Seuraavalla katkolla polkaistaan karaoke käyntiin. Ensin yleisö saa äänestää huutamalla kahden biisin väliltä. Sitten voittanutta rallia veisataan yhdessä.
Valtavalle mediakuutiolle poimitaan pelikatkoilla juhlivaa kiekkokansaa – ja tietysti julkkiksia. Miten tunnetut henkilöt löydetään pelin aikana ihmisten ihasteltavaksi? Ketkä sen tekevät?
– He, jotka ohjaavat robottikameroita. Ja sitten minä ohjaan täältä, että nyt otetaan vaikka Tommi Korpela kuviin, Hyvärinen kertoo.
Tapahtumaohjaamon yläpuolella on paikka, josta mediakuution kuvat tulevat. Käydäänpä katsomassa, mitä sieltä löytyy.
Se, mitä yleisön silmille areenan mediakuutiolla näkyy, tehdään Risto Finnemanin ”toimistossa”. Finneman pyörittää hommaa vuosikymmenten ohjaajakokemuksella.
– Tämä on monikameraohjausta. Vähän samaa kuin esimerkiksi, kun televisiosta tulee konsertti tai muu vastaava. Meitä on täällä kymmenkunta. Kaksi linkkikameraa, jotka kiertävät katsomossa koko ajan. Sitten pari kiinteää kameraa, ja toistakymmentä robottikameraa, mitä ohjataan täältä ohjaamosta käsin, Finneman kertoo.
– Kun tuota kuutiota ensimmäisen kerran katsoin, niin olin että ohhoh. Olen kiertänyt ympäri maailmaa olympialaisissa ja MM-kisoissa sun muissa, mutta tämä on jotain ihan ennennäkemätöntä. Siis tuon kuution koko, Finneman ihastelee.
Areenan katonrajasta katsottuna huomaa kuution mittasuhteet.
– Se on niin massiivinen, se tulee silmille. Ja kun tämä on monta muuta areenaa vähän matalampi, niin siinä tulee se tunne, että on koko ajan sen sisällä, Finneman sanoo.
Mikä on haasteellisinta monikameraohjauksessa?
– Aikataulu. On niin monta liikkuvaa osaa. IIHF (Kansainvälinen jääkiekkoliitto) on erittäin tarkka kaikesta. Kaikki, mitä näytetään, mitää hyväksyttää siellä. Esimerkiksi, kun fanialueelta näytetään kuvaa, niin siellä ei saa näkyä mitään vääriä mainoksia. Niissä ollaan todella tarkkoja. Palaute tulee samantien.
Entä paras puoli hommassa?
– Se palkitsee, kun yleisö viihtyy. Mehän olemme täällä yleisön palvelijoita. Kun näkee aurinkoisia kasvoja tuolla mediakuutiolla. Ja erityisesti se, kun näkee nuorten nauttivan tapahtumasta. Heillä on maailmankatsomus varmaan vähän erilainen kuin meillä vanhoilla pieruilla, Finneman naurahtaa.
Juontajien rooli yleisön aktivoinnissa on merkittävä. Seremoniamestarit Sara Sulander, Pasi Vainionperä ja Peter Petro huudattavat väsymättä yleisöä, ohjeistavat tuomaritanssin liikkeissä ja tekevät kaikkensa, että faneilla on jokaisella katkolla jotain nähtävää, tehtävää tai koettavaa.
– Tämä on todella ammattitaitoinen ja rutinoitunut porukka, joka hommaa pyörittää. Tekevät tapahtumaohjaajan homman aika helpoksi. Isoin työ on kuitenkin tehty jo ennen kisoja, kaikki on loistavasti suunniteltu. Siinä ohjaajakollegani Joona Haarala on tehnyt mahtavaa työtä, Hyvärinen hehkuttaa.
Hyvärinen pitää näpeissään show’n etenemistä, mutta koko ajan hänen katseensa on tiukasti pelissä.
– Valitsemme aika tarkasti sen, mitä haluamme näyttää. Jos vaikka pelaaja loukkaantuu, niin emme halua mässäillä sellaisella kuvalla.
Urheiluun keskittyneitä tapahtumaohjaajia on Suomessa vain kourallinen. Hyvärisen päätyö on Helsingin IFK:ssa. Siellä hän toimii viestintäpäällikkönä. Tapahtumaohjaajan töihin hän hyppäsi ensimmäistä kertaa vuonna 2016.
– Tein silloin alle 20-vuotiaiden MM-kisat Helsingissä. Sen jälkeen olen tehnyt näitä hommia laajalla skaalalla. Taitoluistelu- ja muodostelmaluistelukisat, viime vuoden jääkiekon MM-kisat, salibandyn MM-kisat. Tämä on todella kivaa hommaa. Huippuammattilaisia on tapahtumapuolella Suomessa niin paljon.
Mikä työssä on kaikkein tärkeintä?
– Kommunikointi, ennakointi ja reagointikyky. Ja kommnunikaatiossa tärkeintä on johdonmukaisuus, Hyvärinen sanoo.
