Jääkiekon MM-kisat päättyivät sunnuntaina Kanadan voittoon. Kahden ja puolen viikon aikana Tampereella koettiin asioita, joista jokainen meistä voi uskoakseni oppia jotain. Tässä niistä muutama.
Aloitetaan positiivisista opeista.
Unelmiin uskominen.
Kuka olisi ennen MM-kisojen alkua uskonut, että neljän parhaan joukossa pelaavat Saksa ja Latvia? Ei juuri kukaan.
Mutta niin vain molemmat joukkueet lähtevät turnauksesta kotiin mitalit kaulassa.
Unelmien tavoittelu ja niihin uskominen kannattaa. Kysykää vaikka Saksan apuvalmentajalta Pekka Kangasalustalta tai Latvian joukkueen kollegaltaan Petteri Nummelinilta.
Latvia saavutti ensimmäisen mitalinsa jääkiekossa. Saksa oli toista kertaa MM-finaalissa. Edellisestä ehti kulua aikaa 93 vuotta.
Sydän pelissä.
Latvialaiset jääkiekkofanit pelastivat Tampereen kisatunnelman. He muistuttivat ihastuttavalla tavalla, mitä tarkoittaa todellinen, sydämestä pulppuava kannattajakulttuuri.
Tuhannet latvialaiset vyöryivät areenaan ja panivat ensin välierässä ja sen jälkeen pronssiottelussa pystyyn näytelmän, jota kukaan paikalla ollut ei unohda.
He olivat äänekkäitä, hyväntuulisia, kohteliaita, iloisia – ja jokaisen kannattajan sydän sykki joka ikinen sekunti intohimoisesti omalle joukkueelle.
Se vilpitön ilo ja ylitsevuotava liikutus, joka latvialaisista purkautui mitalin varmistuttua, oli henkeäsalpaavan kaunista.
Kansallistunne, sanan positiivisimmassa merkityksessä. Siitä oli kyse. Ei ketään vastaan, vaan omien puolesta.
Kaikella on aikansa.
Suomen jääkiekkomaajoukkueen uskomaton menestysputki katkesi. Kyllä, lasken tässä Leijonien putoamisen puolivälierissä positiivisten oppien puolelle. Suomen putoamisesta voi moni taho oppia.
Ennen kisojen alkua Leijonien kultaa – tai vähintään finaalipaikkaa – pidettiin likipitäen varmana. Monilta unohtui, kuinka pienistä asioista Suomen viime vuosien satumainen menestys onkaan ollut kiinni.
Niin se on tässä turnauksessa joka kevät. MM-kisoissa käytännössä yksi ottelu ratkaisee turnauksen kohtalon.
Leijonien hengästyttävä voittokulku sai kiekkohullun kansan kuvittelemaan, että Suomi voittaa joka kevät. Vuoden päästä voidaan toukokuun alussa laittaa jäitä hattuun.
Oppia putken katkeaminen antaa tietysti myös Jukka Jalosen johtamalle joukkueelle. Suomella oli useamman vuoden ajan Jalosen luoma pelitavallinen etulyöntiasema muihin nähden. Ei ole enää. Se pakottaa uusiutumaan. Ja sitä voi pitää erittäin hyvänä oppina.
Sitten MM-kisojen tarjoamaa oppia niistä asioista, joihin elämässä ei kannata keskittyä.
Ahneus.
Me tiedämme, minkälainen loppu ahneella on. Jääkiekkoliitto ei sitä tosin tunnu tietävän. Pääsylippujen hinnat ylittivät tavallisen palkansaajan sietokyvyn rajat. Katsomot täytettiin Leijonien peleissä pitkälti yritysmyynnillä.
Tunnelma oli sen mukainen. Edes pientä fanikatsomoa ei haluttu luoda areenaan.
Ja kun Suomi ei selviytynyt mitalipeleihin, näkyi se tyhjinä paikkoina välierissä ja jopa finaalissa. Jotain on pahasti pielessä, kun MM-turnauksen huipennukseen ei saada katsomoa täyteen.
Jääkiekon MM-kotikisoista tehtiin hyvätuloisten etuoikeus.
Toisen ihmisen vahingoittaminen.
Kanadan hyökkääjä Joe Veleno vastasi kisojen törkeimmästä tempusta. Velano talloi luistimellaan tahallisesti Sveitsin Nino Niederreiterin jalkaa.
Onneksi Kansainvälisen jääkiekkoliiton kurinpitäjät olivat hereillä ja langettivat Velanolle viiden ottelun pelikiellon. Kanadalaishyökkääjän kisat päättyivät siihen.
Teko oli poikkeuksellisen raaka. Positiivista oli kuitenkin, että MM-turnaus oli kokonaisuutena kaukalossa siisti ja rehti tapahtuma.
Ylimielisyys.
Juuri kun kisat alkoivat, tuli ilmi Jääkiekkoliiton tyly toiminta epäillyissä rasismitapauksissa ja niiden jälkiselvittelyssä.
Pöyhkeys ja ylimielisyys alleviivattiin paksulla tussilla. Suomen suurimman ja mahtavimman lajin johtoportaassa ilmeisesti ajatellaan, että yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnot ja sovintoesitykset eivät liity heidän toimintaansa.
Tämä oppi kannattaa jokaisen – myös Jääkiekkoliiton toimiston ulkopuolella – muistaa. Kukaan meistä ei ole yhteisten normien yläpuolella.
Kaikkia koskevat samat säännöt. Ihan niin kuin jääkiekossa.