Suomen suurimmat ampiaiset eli herhiläiset (vespa crabro) ovat aloittaneet pesänrakennuksensa.
Museomestari Juho Paukkunen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta kertoo, että herhiläishavaintoja oli toukokuun lopulla ilmoitettu Laji.fi-sivustolle etenkin maan kaakkoisosista.
– En osaa sanoa, onko herhiläisiä nyt tavallista enempää, mutta ainakin kohtuullisen hyvä kevät näyttäisi olevan. Myös muita ampiaisia vaikuttaisi olevan hyvin, hän kertoo.
Lupaavan herhiläiskesän on huomannut myös Kaakkois-Suomea tunteva biologi Kimmo Saarinen. Hän kertoo, että tämän kevään herhiläishavainnot ovat peruja hyvästä hyönteiskesästä viime vuonna.
– Kuningattaret ovat talvehtineet piiloissaan, ja ne alkavat tässä vaiheessa perustaa yhteiskuntaa, Saarinen kertoo.
Kuningattaren avuksi kuoriutuu työläisiä tavallisesti kesäkuun puolivälin jälkeen, ja pesän koko kasvaa hiljalleen ainakin elokuun lopulle asti.
– Elo-syyskuun vaihteessa pesä on suurimmillaan, ja samoihin aikoihin syntyvät myös uudet kuningattaret ja koiraat eli kuhnurit, Juho Paukkunen kertoo.
Pesän voi tarvittaessa poistaa
Herhiläinen suosii pesäpaikkana yleensä luonnonympäristöjä, kuten vanhoja onttoja puita, mutta muutkin paikat kelpaavat.
Jos herhiläinen tai muu ampiainen ryhtyy rakentamaan pesäänsä epätoivottuun paikkaan, kuten talon kulkuväylälle, pesästä pääsee helpoiten eroon ennen kuin se ehtii kasvaa.
– Kun pesä on vielä pienikokoinen, sen voi ottaa vaikka purkkiin tai pussiin ja hävittää pakastamalla tai polttamalla, Paukkunen kertoo.
Isomman pesän kohdalla hän neuvoo ottamaan yhteyttä tuholaistorjujaan tai mehiläishoitajaan, joka pystyy hävittämään pesän turvallisesti mehiläishoitajan asu yllään.
Entä pistääkö herhiläinen erityisen kovasti, jos se sattuu pistämään?
– Kyllä siinä myrkkyä on enemmän, eli periaatteessa pisto voi olla pahempi, mutta yksilökohtaista eroa on. Minua pisti pari vuotta sitten mökillä herhiläinen, enkä huomannut eroa tavalliseen ampiaiseen, Paukkunen sanoo.
Hänen mukaansa herhiläistä kuvaillaan usein lauhkeaksi luonteeltaan, ja sen sanotaan pistävän ihmistä hyvin harvoin. Itse hän onnistui saamaan piston mentyään huomaamattaan aivan pesän viereen.
Uusi nousu
Herhiläinen oli Suomessa yleinen 1930-luvulla ja vielä 1940-luvullakin. Uudelleen laji alkoi yleistyä reilut parikymmentä vuotta sitten.
– Ampiaiset ovat herkkiä ilmastonmuutokselle ja reagoivat herkästi lämpenemiseen. 1930-luvulla oli tunnetusti lämmin jakso, ja sen jälkeen oli viileämpi jakso. 1990-luvulta lähtien kesät ovat taas lämmenneet ja kasvukausi pidentynyt, Paukkunen kertoo.
Hänen mukaansa herhiläinen viihtyy etenkin Kaakkois-Suomessa, jossa kesä on lajille riittävän pitkä ja ilmasto mantereisempi kuin rannikolla. Lajin vahvinta esiintymisaluetta on Etelä-Karjala.
– Viime vuosina herhiläisiä on tavattu pesivinä myös Pohjois-Karjalasta, Etelä-Savosta ja Ahvenanmaalta. Muualla Suomessa havainnot ovat yleensä yksittäisiä harhailijoita.
Voit keskustella aiheesta 6.6. kello 23.00 asti Yle Tunnuksella.