Hyppää sisältöön

Carlette Duffy lavasti talonsa valkoihoisen kodiksi ja tuplasi sen arvon

Asuntomarkkinoiden piilevä rasismi Yhdysvalloissa vie vähemmistöiltä valtavasti varallisuutta.

Carlette Duffyn mukaan hänen asuntonsa arvo arvioitiin alakanttiin, koska hän on musta.
Juri von Bonsdorff

Afroamerikkalainen Carlette Duffy pidättelee kyyneliään.

– Sieluun sattuu, kun tajuaa, että minä, sellaisena joksi olen syntynyt, alennan asuntoni arvoa.

Haavat parin vuoden takaisista tapahtumista ovat yhä auki.

Duffy ei sano sitä suoraan, mutta viesti on selvä. Hän kokee joutuneensa syrjityksi asuntomarkkinoilla ihonvärinsä perusteella. Duffy väittää, että hänen asuntonsa arvo arvioitiin pahasti alakanttiin, koska hän on musta.

Se on kova väite, mutta ei tuulesta temmattu.

Tapaus sai alkunsa kolme vuotta sitten Indianapoliksessa Indianan osavaltiossa. Duffy halusi ostaa kuolleen äitinsä asunnon oman kotinsa läheltä.

– Halusin antaa asunnon tyttärelleni, jotta hänen elämänsä alkutaival olisi helpompi.

Ilman pankkilainaa äitivainaan talo jäisi ostamatta. Hän päätti jälleenrahoittaa talonsa, mikä on Yhdysvalloissa tavallinen tapa hankkia ylimääräistä rahaa muihin investointeihin.

Käytännössä se tapahtuu näin: Jos oman talon arvo on noussut, sitä vasten voi ottaa uuden lainan, maksaa vanhan asuntolainan pois ja käyttää käteen jäävän rahan miten huvittaa.

Duffy toivoi saavansa talolleen saman arvon kuin hänen naapurissa asuva siskonsa, jonka koti oli juuri arvioitu noin 200 000 dollarin arvoiseksi.

Tällöin Duffy olisi voinut saada pankilta 160 000 dollarin lainan. Sillä hän olisi voinut maksaa pois edellisestä lainasta jäljellä olevat 90 000 dollaria.

Käteen olisi jäänyt 70 000 äidin talon ostoon.

Arvio oli pettymys

Amerikkalaisen käytännön mukaan Duffy tilasi ammattilaisen arvioimaan talon arvon. Arvion perusteella pankki päättäisi kuinka suuren lainan se antaisi Duffylle.

Yhdysvaltalaisnainen seisoo kotinsa olohuoneessa.
Carlette Duffy päätti jälleenrahoittaa talonsa, mikä on Yhdysvalloissa tavallinen tapa hankkia ylimääräistä rahaa muihin investointeihin. Kuva: Juri von Bonsdorff

– Olin lievästi järkyttynyt, kun sain arvion ja se oli 125 000 dollaria. Se ei millään mahdollistaisi äidin talon ostoa.

Duffy epäili, että jotain oli pielessä ja tilasi uuden arvioinnin toiselta yritykseltä. Arvio oli vielä matalampi.

Masentuneena hän oli jättämässä ostoaikeet kokonaan, kunnes kuuli käytännöstä nimeltä valkopesu.

– Valkopesu tarkoittaa käytännössä sitä, että tekee kodistaan sen näköisen, että siellä asuu valkoihoinen henkilö tai perhe, Duffy kertoo.

Hän päätti kokeilla.

Hiustuotteet ja korkokengät piiloon

Duffy tilasi uuden arvion ja jätti tyhjäksi kohdan, jossa tiedusteltiin tilaajan rotua. Hän ilmoitti sähköpostitse, että asunnon esittelisi hänen ”veljensä”. Puhelimessa hän olisi saattanut paljastua mustaksi.

Työkaverin valkoihoinen mies suostui esittämään veljeä.

Sen jälkeen oli aika tehdä talosta ”valkoisempi”.

Duffy laittoi afroamerikkalaiset taide-esineet – naamiot, taulut ja puusta veistetyn kirahvin – piiloon. Mustien naisten suosimat hiustuotteet saivat väistyä ja kaikkein korkeimmat korkokengätkin laitettiin silmien ulottumattomiin.

Lasipöydällä on laatikosta nostettuja koriste-esineitä.
Carlette Duffy teki talostaan ”valkoisemman” esimerkiksi piilottamalla afroamerikkalaiset taide-esineet. Kuva: Juri von Bonsdorff

Vierashuoneeseen hän osti liikuntapallon ja treenimaton ja teki tilasta oman pienen joogasalinsa.

– Kyllä jooga on niin valkoisen naisen juttu, Duffy sanoo ja nauraa.

Valkopesu ei ollut henkisesti helppoa.

Duffy osoittaa valokuvia tyttärestään ja äidistään.

– Kaunis tyttäreni ja kaunis äitini. Heidät piti piilottaa ikään kuin häpeäisin heitä.

Valkopesu tuplasi asunnon arvon

Valkopesun jälkeen talon esittelevä valeveli Hank Daunhauer astui omaan rooliinsa.

– Minun tehtäväni oli päästää arvioitsija sisään, esittää veljeä ja vastailla mahdollisiin kysymyksiin.

Suunnitelma toimi. Duffyn asunnon arvo nousi kaksinkertaiseksi 259 000 dollariin.

– Olin onnesta sekaisin, Duffy muistelee.

Suureen iloon sekoittui pian surua.

– Koko elämäni olen saanut kuulla, että minulla ei ole arvoa. Nyt sain huomata, että itse asiassa minulla on arvoa vähemmän kuin nolla. Asunnon arvo tuplaantui, kun minä pysyin sieltä poissa.

Carlette Duffyn tuttava Hank Daunhauer esitteli Duffyn talon arvon määrittelyä varten. Daunhauer tapasi Duffyn tyttärensä Elsien kanssa.

Duffyn tapaus jäävuoren huippu

Parin viime vuoden aikana Yhdysvalloissa on paljastunut useita samantyyppisiä tapauksia.

Kaliforniassa erään pariskunnan asunnon valkopesu johti puolen miljoonan dollarin arvonnousuun. Floridassa perhe taas sai 135 000 dollaria enemmän valkopesun jälkeen. Myös Ohiossa ja Baltimoressa on tullut esiin samankaltaisia tapauksia.

– Suuria otsikkoja saaneet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, arvioi Illinoisin yliopistossa työskentelevä apulaisprofessori Junia Howell sähköpostitse.

Howell ja apulaisprofessori Elisabeth Korver St. Louisissa sijaitsevasta Washingtonin yliopistosta tekivät viime syksynä tutkimuksen, joka perustui kymmeniin miljooniin liittovaltion julkistamiin asuntoarviointeihin.

Tutkijat arvioivat, että valkoisten asunnot arvioidaan kaksi kertaa arvokkaammaksi kuin verrattavissa olevat asunnot värillisten asuinalueilla.

TV-yhtiö ABC:n data-analyysi näytti puolestaan, että kun mustien naapurustossa asuva perhe hakee jälleenrahoitusta pankista, on lähes viisi kertaa todennäköisempää valkoihoiseen verrattuna, että asunto arvioidaan alle markkina-arvon.

– Kaikkein suurimmat epäoikeudenmukaisuudet ovat niin syvään juurtuneita, että niistä ei päästä sisustusta muuttamalla tai sijaisia käyttämällä, Howell sanoo.

97 prosenttia arvioijista valkoisia

Asuntomarkkinoiden syrjintäongelman syitä voi hakea kaukaa 1930-luvulta, jolloin liittovaltio halusi auttaa ihmisiä takaamalla heille asuntolainoja.

Virkamiehet rajasivat karttoihin mustien alueet punaisella. Niille alueille ei annettu lainatakauksia.

– Vuosien varrella valkoisten kaupunginosiin tehtiin investointeja kun taas mustien naapurustojen investointeihin ei annettu lainaa. Tämä näkyy edelleen asuntojen arvoissa, kertoo Jillian White.

White on entinen asuntoarvioija. Nykyään hän toimii neuvonantajana asuntomarkkinoilla esiintyvää syrjintää koskevissa asioissa.

Toinen ongelma on arvioijien ammattikunta, sanoo White. Noin 97 prosenttia heistä on valkoisia.

– Nämä julkisuutta saaneet tapaukset ovat esimerkki yksittäisten arvioijien ennakkoasenteista.

Ajatushautomo Brookings toteaa raportissaan, että arvioijien ennakkoasenteet selittävät 20 prosenttia afroamerikkalaisten kotien aliarvostuksesta.

Jillian White uskoo, että mustien asuntojen aliarvostuksella on suuria yhteiskunnallisia seurauksia.

– Useimpien amerikkalaisten omaisuus on kiinni heidän kodeissaan, ja jos he eivät pääse siihen varallisuuteen käsiksi, sillä voi olla vaikutuksia monen sukupolven ajaksi.

Duffykään ei olisi voinut tukea tytärtään antamalla tälle äitinsä talon, jota vastaan tytär voi nyt ottaa lainaa omiin tarpeisiinsa.

– Jos hän haluaa perustaa yrityksen tai maksaa oman tyttärensä yliopistokoulutuksen niin hänellä on siihen nyt mahdollisuus.

Yhdysvalloissa mustien asuntojen arvojen aliarvostus johtaa Brookingsin mukaan 162 miljardin dollarin varallisuuskatoon.

Etujärjestö suunnittelee uudistuksia

Yle pyysi tätä juttua varten haastattelua arvioitsijoiden etujärjestöltä Appraisal Institutelta. Sitä ei herunut, mutta Ylelle toimittamassaan kirjallisessa lausunnossa järjestö sanoi, että ”jokainen tapaus, jossa kuluttaja kokee tulleensa syrjityksi ihonvärinsä perusteella, on järkyttävä”.

Appraisal Institute aikoo tehdä uudistuksia, joiden tarkoitus on helpottaa vähemmistöjen pääsyä arvioitsijoiden ammattikuntaan.

Suosittelemme