Kesäkausi aktivoi myös metallinpaljastimin varustetut aarteenetsijät. Sää vaikuttaa merkittävästi etsijöiden intoon lähteä kiertämään potentiaalisia maastokohteita.
Museovirasto Ilppari-palveluun tehdään keskimäärin vajaat 3000 löytöilmoitusta vuodessa. Yhteen ilmoittamiseen voi sisältyä useampia esinelöytöjä.
Kevättalvi on hiljaisinta aikaa. Kesä- ja syyskaudella ilmoittaminen on vilkkaimmillaan.
– Vuosi 2020 oli tähän mennessä aktiivisin. Tähän vaikutti ainakin talven 2019 – 20 leutous, ehkä myös koronakevät. Vuosittain esinelöytöjä raportoidaan viiden tuhannen molemmin puolin, kertoo Museoviraston amanuenssi Sami Raninen.
Hänen mukaan etsijöiden ilmoitusaktiivisuus on pysynyt varsin hyvänä, eikä harrastuksessa ole havaittavissa hiipumisen merkkejä.
Aarteen etsintä vaatii kuitenkin paljon jalkatyötä, kaivamista ja kärsivällisyyttä.
Kärkölän metallinetsijöiden Mika Flekander ovat kokenut metallinpaljastimen käyttäjä.
– Kyllä kaivaa saa. Jos nyt sata reikää tekee, niin sieltä löytyy yleensä pullon korkki tai rautaromu, sitten voi löytyä jotain vanhempaa. Paljon saa kulkea pellolla, ennen kuin jotain arvokasta löytyy, hän kuvailee.
Viime syksynä Flekander kaivoi esille kohteen, joka paljastui eläinaiheiseksi korukatkelmaksi.
Muinaisella naisella ollut koru on aikoinaan katkennut ja pudonnut maahan, ja löytö oli osa korusta.
– Olin yllättynyt kun Museovirastosta tuli alustavat taustatiedot löydöksestä jo muutamassa kuukaudessa, kertoo Flekander.
– Alustava ja usein lopullinenkin arvio löydöstä voidaan antaa hyvinkin nopeasti, heti ilmoituksen tultua. Joskus voi mennä enemmän aikaa, jos kyseessä on hankalasti tunnistettava löytö, kertoo Museoviraston Raninen.
Tarkemman analyysin paljastamia tietoja voi joutua odottamaan vähintään kuukausia, monasti jopa useampia vuosia.
Flekanderin syksyisen löydön alustava arvio Museovirastosta kertoo, että kyseessä on runsas tinainen kupariseos, jonka ajoitus viittaa ristiretkien aikaan.