Kemiläinen Elias Heiskanen, 11, nostaa varovasti laatikossa rapistelevan siilin käsiinsä ja laskee sen kotipihansa nurmikolle. Tämä on tärkeä hetki, niin pojalle kuin yhdeksälle vapauttaan odottavalle siilillekin.
Siilit ovat talvehtineet ja pulskistuneet ihmisen hoivissa ja nyt ne vapautetaan takaisin samalle alueelle, josta ne löytyivät. Heiskasen perheen suojaisa piha on siihen mainio paikka.
– Ne ovat pieniä ja mukavia katseltavia, Heiskanen perustelee kiinnostustaan siileihin.
Ruokaa pihalla on tarjolla aina, kun talon väki on kotona. Heiskanen toivoo, että mahdollisimman moni vapautetuista siileistä jäisi lähialueelle, jotta hänellä olisi enemmän katseltavaa pihalla jo ennestään vierailevien piikkipallojen lisäksi.
– Tässä terassilla usein istun ja katselen niitä, Heiskanen kertoo.
Siilien hoito on työlästä
Viime syksynä yhdeltä Kemin asuinalueelta, Hepolasta, löytyi kymmenen huonokuntoista ja aivan liian pientä siiliä. Onnekseen ne päätyivät siilien ystävänä tunnetulle Sinikka Jylhälle, joka löysi kaikille hoitopaikat.
Yksi niistä ehti karata ennen keväistä vapautusta, mutta onneksi aivan kelpo maastoon – tosin yli sadan kilometrin päähän alkuperäisestä ympäristöstään.
Siilit olisi hyvä vapauttaa aina samaan paikkaan, mistä ne on löydettykin.
Huonokuntoisista siileistä huolehtiminen on melko työlästä. Jylhällä on omallakin pihallaan siilejä, joiden vointia hän seuraa tarkkaan ja puuttuu peliin, jos luonto ei elätä.
– Syksyllä, kun pieniä 200–300-grammaisia siilejä löytyy, ne pitää ehdottomasti ottaa talteen, muuten ne kuolevat, Jylhä muistuttaa.
Siilit ruokitaan ja punnitaan päivittäin sekä pidetään niiden laatikko puhtaana, kunnes ne ovat riittävän pulskia talvehtimaan.
Tosin kesälläkin olisi hyvä olla valmiina auttamaan etenkin pitkän kuivan jakson aikana.
– Jos siilin näkee liikkuvan päivällä, tietää ettei kaikki ole hyvin. Silloin pitää huolehtia, että on tuoretta vettä pihalla. Ja kissan märkäruoka on hyvä, Jylhä vinkkaa.
Siilien elinolot kapenevat ja ihminen on uhka
Siilien vapaaehtoisia auttajia tarvitaan nykyään paljon. Piikkipallojen elinolosuhteita kaventavat muun muassa metsiköiden kaataminen rakentamisen tieltä ja liian siistit pihapiirit.
Suoranaisia uhkia ovat robotti- ja siimaleikkurit sekä liikenne.
Yliopistotutkija Mervi Kunnasranta Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että erityisesti Lapissa siilien selviäminen on vielä enemmän ihmisen varassa kuin eteläisessä Suomessa.
Siilien levinneisyyden pohjoinen raja on Kunnasrannan mukaan kutakuinkin Tornion korkeudella.
Siilien lukumäärästä ei ole tieteellistä tutkimusta, mutta havainnot kertovat paljon.
– Yleisöhavainnot viittaavat siihen, että siilit ovat vähentyneet, Kunnasranta toteaa.