Suomen merialueille on tällä hetkellä vireillä merituulivoimahankkeita noin 33 gigawatin edestä. Luku voi olla suurempikin, sillä voimaloiden koko ja teho kohenevat koko ajan. Suurin osa merituulipuistoista on suunniteltu merien talousvyöhykkeelle, joka on aluevesirajan ulkopuolelle ja vaatii kevyemmän luvituksen kuin lähempänä rantaa.
Valtioneuvoston suostumus tarvitaan merituulivoimahankkeen kehittämiseen liittyviä tutkimuksia sekä rakentamista ja voimaloiden käyttöä koskien. Kaavoitusta ei talousvyöhykkeellä ole.
Nykyään kansainväliset sopimukset määräävät aluemeren rajaksi enintään 12 meripeninkulmaa (22,2 km) rannasta tai sisäisten aluevesien ulkorajasta. Esimerkiksi Pohjanlahti jakautuu Suomen ja Ruotsin kesken maiden talousvyöhykkeisiin.
Vihreää siirtymää kiihdyttää nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan, joka on saanut Euroopan maat rimpuilemaan irti venäläisestä energiariippuvuudesta. Tähän tarvitaan lisää omaa energiaa, vihreää sähköä tuulivoimasta tai sillä synnytettyä vihreää vetyä.
Merituulivoimaloita on toistaiseksi vain Porissa Tahkoluodon edustalla. Hyötytuuli hakee nyt puiston laajennusta, joka on lähellä rannikkoa aluevesirajan sisäpuolella. Tällainen voimala vaatii rakennusluvan ja hyväksynnän alueen kaavoituksessa.
Pohjanlahdelle ja Ahvenanmaan maakunnan pohjoisille vesialueille merituulivoimaloita on tulossa paljon, mutta Suomenlahdelle ja Itämeren puolelle ei tuulivoimaloita nouse. Niihin suuntiin halutaan pitää aluevalvonta niin ilmassa kuin pinnan alla häiriöttömänä. Pohjanlahdelle joitakin kieltoja on tullut Puolustusvoimien harjoitusalueiden takia, sanoo tarkastaja Jussi Karhila pääesikunnasta.
– Merellä on merivoimien sekä ilmavoimien harjoitusalueita. Muutamassa tapauksessa on jouduttu antamaan kielteinen lausunto.
Myönteinen lausunto on kuitenkin annetu pääosalle hakijoista.
– Tällä hetkellä Ahvenanmaan maakunnan vesialueelle ja alueen pohjoispuolelle 38 hanketta on saanut myönteisen lausunnon. Siellä on lähes 4 000 tuulivoimalaa. Ainoastaan kuusi on saanut kielteisen päätöksen näillä huonoilla alueilla ja siellä on noin 650 voimalaa.
Työläs ja kallis merituulivoima
Kuluu vielä useampi vuosi ennen kuin 4 000 tuulivoimalaa tuottaa sähköä merellä, sillä talousvyöhykkeeltä puuttuu miltei kokonaan tutkimustieto merenpohjasta ja luonnosta. Ruotsalaistaustaisella OX2-yhtiöllä on kolme isoa hanketta Pohjanlahdella.
Yhtiön Suomen merituulivoiman liiketoimintajohtaja Janne Lamberg sanoo, että pelkän hankkeen suunnittelu- ja tutkimuskustannusten hinta on 100 miljoonaa euroa jokaiselle eri merituulipuistolle, jotta on valmiudet tehdä lopullinen, sitova investointipäätös. Tämä kuluu siis ennen kuin mitään rakentamista on edes aloitettu.
Lupien käsittely on uutta myös viranomaisille ja hankkeita on paljon vireillä. Janne Lamberg uskoo, että lupaviranomaisilla on kädet täynnä työtä ja esimerkiksi ympäristövaikutusten arvioinnissa lähdetään melko tyhjästä liikkeelle, kun aiempaa tutkimustietoa on kovin vähän.
Niin OX2:n, Ilmatar Energyn kuin Eoluksen ja muiden miljardien arvoisten hankkeiden taustalla on usko sähkönkulutuksen nopeaan kasvuun, jolloin merituulivoimalat muuttuvat kannattaviksi investoinneiksi. Kehitys on maatuulivoimankin osalta ollut rivakkaa. Tuulivoima on Lambergin mukaan tällä hetkellä kannattavin sähköntuotantomuoto.
– Me näemme OX2:lla, että kehitys tulee olemaan samanlainen merituulivoiman kohdalla.
Suunnittelu ja luvitus vie vuosikausia. Janne Lambergin mukaan yhtiön edistyneimpien hankkeiden yva-prosessit valmistuvat todennäköisesti ensi vuoden alussa. Jos tulevakin hallitus suhtautuu suopeasti merituulivoiman rakentamiseen, ensimmäiset OX2:n kehittämät merituulipuistot ovat toiminnassa vuosikymmenen lopulla.
Lopulta kuitenkin markkinatilanne ja tulevaisuuden sähkön kysyntä ratkaisee, kuinka suuri osa 33 gigawatin voimalasuunnitelmista näkee päivänvalon.
Miten merelle mahtuvat kaikki?
Pohjanlahti on kapeimmillaan Merenkurkussa ja laivaliikenne on etelä–pohjoissuunnassa vilkasta Suomen ja Ruotsin satamiin. Jääolosuhteet vaihtelevat ja vaikuttavat niin laivojen liikkeisiin kuin tulevien voimaloiden rakenteisiin.
Muutama vuosi sitten merialueille luotiin uusi suunnitelma niiden käytöstä, mutta silloin merituulivoiman nopeasta etenemisestä ei ollut tietoa.
Talousvyöhykkeelle ja aluevesille pitää tulevaisuudessa mahtua kuitenkin myös perinteiset merelliset elinkeinot. Kauppamerenkulun pitää sujua entiseen tapaan, eikä meren ekosysteemi saa kärsiä liikaa voimalarakentamsista.
Suomen merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Mari Pohja-Mykrä palasi vastikään Euroopan meripäiviltä Brestistä, ja keskusteluista sieltä jäi hänen mieleensä kollegan kommentti.
– Aiemmin meri oli liian suuri tutkittavaksi, nyt kaikki toiminnot eivät sinne tahdo enää mahtua.
Nyt merialuesuunnitteluun pitää miettiä uudelleen merellinen energiantuotanto, kuten merituulivoima ja vetytalous, ja ottaa huomioon myös perinteisemmät merelliset elinkeinot. Valmista pitäisi tulla parissa vuodessa, mutta samaan aikaan merituulivoima etenee.
Pohja-Mykrän mukaan nyt on kiire saada eri toimijat yhteen miettimään Pohjanlahden tulevaa käyttöä.
– EU:ssa on laitettu paljon määrällisiä tavoitteita merelliselle energiantuotannolle. Meillä Suomessa katsotaan enemmän markkinalähtöisesti, mitä merialueella tapahtuu. Kehityskuva on kyllä asettanut paineita pohtimaan sitä, miten ne kaikki sinne merelle mahtuu.
Koordinaattorin mukaan merialueille on asetettu myös 30 prosentin suojelutavoite, joka täytyy myös saada toteutettua. Yhteensovittamista on tehtävä eri toimintojen välillä.
Ympäristövaikutuksia arvioidaan ensi kertaa talousvyöhykkeellä
Ruotsissa keskustelu merituulivoimasta käy Suomea kiivaampana. Naapurissa on nostettu esiin tuulisähkön kannattavuus ja ympäristövaikutukset. Esimerkkinä tästä on pohdinta, paljonko mikromuovia ja kemikaaleja irtoaa voimaloiden pitkistä roottorinlavoista.
Suomessa merialueita on tutkittu Velmu-ohjelmassa, missä kartoitettu rannikoiden merenpohjia. Velmun tutkimuspisteistä saadaan tietoja lähellä rannikkoa olevien aluevesien tilasta. Talousvyöhykkeen vedet ja pohjat tunnetaan huonommin.
Merialuesuunnittelun tehtävänä onkin nyt tukea virallista suojelua tunnistamalla meriluonnon arvoalueita. Koordinaattoori Mari Pohja-Mykrä arvioi, että uudet ekosysteemipalveluiden kannalta merkitykselliset alueet ja uudet toiminnallisuudet näkyvät vuonna 2026 valmistuvassa uudessa suunnitelmassa.
Katso myös