Jan Zelezny 34, Johannes Vetter 17, Aki Parviainen ja Andreas Thorkildsen 8 ja Tero Pitkämäki 6.
Näin monta kertaa kyseiset keihässuuruudet ovat pystyneet kilpailutilanteessa heittämään nykymallista putkea päälle 90 metrin.
Viisikosta vain saksalainen Vetter, 30, pystyy enää kartuttamaan määräänsä, mutta tässä onkin lajimaailman iso kysymys alkavalla kaudella: pystyykö hän enää palaamaan kausien 2020 ja 2021 tasolleen?
Hyväntuulinen, kolmen peräkkäisen vapapäivän putkea viettänyt Vetter asettuu Yle Urheilun videohaastatteluun kotonaan Offenburgissa, Baden-Württembergin osavaltiossa. Kauden avauskilpailuun on enää kuusi päivää, ja valmentaja Boris Obergföll (aiemmin Henry, takavuosien huippuheittäjä) on määrännyt urheilijansa kaivamaan tuloskuntoa esiin tuttua reittiä, levon kautta.
Yli vuoden tauko
Vetter aloittaa kautensa peräti lähes 13 kuukauden kilpailutauon jälkeen sunnuntaina 4. kesäkuuta Hollannin Hengelossa, Fanny Blankers-Koenin muistokisoissa.
– Olen jännittynyt, iloinen ja hermostunut.
Hengelon jälkeen suomalaismanageri Tero Heiska on tietysti junaillut suojattinsa Suomeen – Turkuun ja Kuortaneelle.
Jälkimmäisessä Vetter kesällä 2021 heitti 93,59, pisimmän Suomen kamaralla nykykeihäsmallilla nakatun kaaren.
Kun Vetter syyskuussa 2020 uhitteli jo itsensä Zeleznyn ME:tä heittämällä Puolan Chorzowissa 97,76, maailmanennätystä ja jopa 100 metrin puhkaisua pidettiin ajan kysymyksenä. Huumassa unohtuivat tietyt keihäänheiton realiteetit.
– Tavoitteeni on palata tasolle, jolla heitin 2020 ja 2021, mutta se ei tapahdu heti. Jos heitän Hengelossa noin 85 metriä, olen tilanteeseen tyytyväinen, Vetter kertoo ullakkohuoneestaan, jonka hyllyn päälle hän on sijoittanut palkintojaan muun muassa Timanttiliigan osakilpailuista.
Tokion fiasko
Kun Vetter 29. kesäkuuta 2021 latasi Luzernissa 92,14, Tokion olympiakisoihin näytti jäävän muille lähinnä hopeaa jakoon. Nyt tiedetään, että se on hänen tuorein 90 metrin heittonsa ja Tokion olympiakisoista käynnistyi hienon uran painajaismainen vaihe.
Tokion olympiastadionin vauhdinottorata oli jätille liian pehmeä ja mureneva, eikä Vetter pystynyt modifioimaan tekniikkaansa tilanteen vaatimusten mukaan. Yhdeksäs sija oli katastrofi.
Vaikka loppukausi toi useitakin kihauksia 90 metrin tuntumaan, kyytiin oli hypännyt uusi ikävä kaveri: paheneva ja kroonistuva heittokäden olkapään kipu, johon lääkitys ei purrut.
Viime kaudella kotikaupungissa syntynyt tulos 85,64 jäi lopulta kauden ainoaksi tilastomerkinnäksi, ja sekä Eugenen MM- että Münchenin EM-kisat jäivät sivu suun.
– Tilanne oli koko harjoituskauden vaikea. Vaikka teimme kaikkemme, jotta olisin päässyt Müncheniin, ei siihen lopulta ollut realistista mahdollisuutta.
Vetter olisi Münchenissä saanut jo toisen mahdollisuuden saavuttaa arvokisakultaa kotimaassaan. EM-mitalia ei tullut myöskään Berliinissä 2018.
Saksalaiskollegoista jäähdyttelijä Thomas Röhler on sekä olympiavoittaja 2016 että Euroopan mestari 2018, Julian Weber Euroopan mestari 2022, mutta Vetter ”vain” maailmanmestari 2017.
Ujoja tuloksia
Miestä luulisi ottavan rajusti pannuun, että sekä Tokion olympia- että Münchenin EM-kulta pantiin jakoon 87-alkuisilla tuloksilla, jotka olisivat huippukuntoiselle Vetterille ujoja tuloksia.
– En ajatellut niin. Keskityin vain saamaan itseni uudestaan harjoittelu- ja kilpailukuntoon. Neeraj Chopran ja Anderson Petersin menestyksestä olen sikäli iloinen, että kansainvälisen klilpailun laajeneminen on keihäänheitolle vain hyväksi.
Grenadalaisen Petersin 2019 Dohassa saavuttamaa MM-kultaa avitti kovasti muun muassa se, että ennakkosuosikkina Lontoon MM-ykköstilaansa puolustaneen Vetterin tukijalan nilkka leikattiin pian kisojen jälkeen.
Kun Vetter viime vuonna heitti pakon edessä kautensa kesken, suuri helpotus oli, ettei kivulias olkapää tarvinnut kirurgia, kuten aikanaan nilkka.
Olkapääoperaatioista absoluuttiselle huipputasolle palanneista keihäänheittäjistä ei varsinaista väenpaljoutta saa kasaan.
– Kyse oli kroonistuneesta (limapussin) tulehduksesta. Keskeytyspäätöksen jälkeen annoin olkapäälle kahden kuukauden totaalilevon. Lomailin Italiassa ja Itävallassa ja tein Bundeswehrissä kuuden viikon työjakson.
Vetter saa palkkaa Saksan puolustusvoimilta, kuten suuri osa maan parhaista yksilölajien urheilijoista.
Kun uusi harjoituskausi alkoi, kipu on pysynyt hyvin aisoissa huoltavan harjoittelun ja taitavan fysioterapeutin avulla.
– Kun olen heittänyt teknisesti oikein, kipua ei ole tullut. Kun en ole saanut tekniikkaa kohdalleen, olkapäässä on ollut kipua.
Kiintiö täynnä?
Vetter myöntää miettineensä, onko vanhassa sanonnassa perää. Sen mukaan kuhunkin keihäänheittäjään tai ylipäätään teholajin yleisurheilijaan on pakattu vain tietty määrä supersuorituksia.
Niiden jälkeen kroppa ei enää suostuisi ottamaan vastaan suorituksen aiheuttamaa shokkia. Kun miehen kymmenen parhaan kilpailutuloksen keskiarvo on 93,98, shokkia on tullut kerrakseen.
– Uskon, että pystyn yhä heittämään todella pitkälle, kun löydän tuntuman. Sen jälkeen se on helppoa kuin polkupyörällä ajo.
Budapestin MM-tavoitteistaan Vetter ei halua tässä vaiheessa puhua. Vaikka kausi 2023 ei toisi toivottuja tuloksia, ura ei missään nimessä ole päättymässä edes Pariisin olympiakisojen jälkeisenä syksynä 2024.
– En pidä mahdottomana, että jatkaisin uraani vuoteen 2032 ja Brisbanen olympiakisoihin saakka.