Suomessa järjestetään monta sotaharjoitusta, johon osallistuu kansainvälisiä joukkoja. Harjoitusten määrää lisättiin sen jälkeen, kun Suomi päätti hakea Nato-jäsenyyttä.
Parhaillaan käynnissä on neljä harjoitusta: Atrain -meritaisteluharjoitus, ACE-lentotoimintaharjoitus, Nothern forest -harjoitus ja Karelian lock -taisteluharjoitus.
Esimerkiksi Karelian lock 23 -taisteluharjoituksen kokonaisvahvuus on noin 7 000 henkilöä ja käytössä on 720 ajoneuvoa. Harjoitukseen osallistuu Yhdysvaltain maavoimien joukkoja, heitä on noin 440. Yhdysvaltain joukot siirtyivät Niinisalosta Karjalan prikaatiin jo viime viikon aikana.
Touko-kesäkuun taitteeseen ajoittuu myös tämän viikon maanantaina startannut Arctic challenge exercise 23 -lentotoimintaharjoitus. Suomen, Ruotsin ja Norjan isännöimään harjoitukseen osallistuu yli 150 ilma-alusta. Harjoituksessa on mukana noin 3 000 sotilasta yhteensä 14 maan asevoimista. Isäntämaiden lisäksi harjoituksessa ovat mukana Tanska, Alankomaat, Belgia, Iso-Britannia, Italia, Kanada, Ranska, Saksa, Sveitsi, Tšekki ja Yhdysvallat.
Touko-kesäkuu on harjoittelussa muutenkin hetkistä aikaa. Harjoituksia usein myös ketjutetaan siksi, että se on esimerkiksi logistisesti järkevää.
Ne myös noudattavat usein tiettyä sykliä. Tähän vaikuttaa kansallisten ja kansainvälisten aikataulujen lisäksi muun muassa se, että joidenkin harjoitusten järjestäminen voi olla esimerkiksi mielekkäintä tiettyyn vuodenaikaan.
Toimitusministeristön puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) toteaa, että nyt on käynnissä hyvin aktiivinen harjoitteluvaihe.
– Toukokuussa voidaan harjoitella maa-, meri- ja ilmavoimissa. Loppusyksystä on edessä toinen aktiivisempi vaihe.
Puolustusvoimat ei luovuta tietoja siitä, paljonko Suomessa järjestetään harjoituksia, joihin osallistuu kansainvälisiä joukkoja. Puolustusministeri Kaikkonen toteaa, että harjoitustoiminta on tällä hetkellä kohtuullisen korkealla tasolla.
Harjoitusten henki on muuttunut
Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut – pysyvästi. Venäjä valtasi Krimin laittomasti keväällä 2014, ja Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan käynnistyi helmikuussa 2022.
Harjoitukset kansainvälisten joukkojen kanssa ovat lisääntyneet ja niiden osallistujamäärä on kasvanut. Lisäksi harjoitusten laatu, eli se mitä harjoitellaan, on muuttunut.
Suurin muutos on nähty viime vuoden huhtikuussa ja sen jälkeisenä aikana, arvioi johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista. Vuoden 2022 toukokuussa valtion ylin johto teki virallisen päätöksen hakea Nato-jäsenyyttä.
– Otetaan esimerkiksi amerikkalaiset erikoisjoukot. Ovatko he ennen tätä harjoitelleet Suomessa? Ehdottomasti ovat. Mutta miten kauan, missä ja mitä nämä joukot tekivät, sillä oli sotilaallinen mutta myös poliittinen pelotevaikutus.
Pelote oli kohdistettu Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle. Harjoituksia muun muassa pistettiin pystyyn viime kesänä pystyyn pikavauhtia.
Sittemmin kansainvälisiä joukkoja on harjoitellut Suomessa paljon. Eniten Suomessa vierailee yhdysvaltalaisia.
– Viime keväästä lähes koko vuoden loppuun oli vain hyvin harvoja päiviä, jolloin Suomessa ei ollut jonkinlaista harjoitusta, missä ei ollut mukana kansainvälisiä sotilaita.
Kansainvälisten joukkojen läsnäolo koettiin erityisen tärkeäksi Nato-jäsenyyden hakuaikana. Esimerkiksi Yhdysvaltain merijalkaväen logistiikkayksikkö oli Suomessa kuukausia. Salonius-Pasternakin mukaan tällä haluttiin lähettää viesti itärajan taakse.
– Se, että he harjoittelivat täällä niin pitkään kertoi, että he ovat vakavissaan.
Kansalliset harjoitukset voivat jäädä historiaan, arvioi tutkija
Tänä keväänä tilanne muuttui jälleen. Suomesta tuli Naton täysjäsen 4. huhtikuuta. Tämän myötä harjoittelussa tapahtui jälleen hyvin perustavanlaatuinen käänne.
– Nyt harjoitukset eivät liity esimerkiksi yleiseen yhteensopivuuteen tai muuhun, vaan niissä harjoitellaan kirjaimellisesti Suomen ja Naton yhteistä puolustusta.
Salonius-Pasternak näkee, että nyt käynnissä olevilla harjoituksilla on aivan erityinen, symbolinen merkitys.
Hän nostaa esille esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevan, vuosittain järjestettävän ACE-harjoituksen. Harjoitukseen osallistuu myös vielä Nato-jäsenyytensä ratifiointia odottava Ruotsi.
– Osoitetaan, että tänne voi tulla paljon väkeä jäsenmaista ja heillä on heti valmius toimia yhdessä. Sen signaaliarvo on merkittävä, ja nämä varmasti huomataan myös Venäjän puolella.
Salonius-Pasternakin mukaan aktiivisella harjoittelulla Nato pyrkii nostamaan kynnyksen alueelle hyökkäämiseen niin korkeaksi, että kukaan ei edes ajattele sitä. Harjoittelu Suomen maaperällä kertoo lisäksi liittolaisille, ja myös Venäjälle, että meillä on kyky vastaanottaa apua.
– Käytännössä parinkymmenen amerikkalaisen panssarivaunun siirtäminen Suomeen on aikamoinen temppu, vaikka elokuvissa se näyttää helpolta.
Samalla kuitenkin se, että kansainväliset joukot haluavat harjoitella Suomessa kertoo omaa tarinaansa, Salonius-Pasternak toteaa. Harjoittelu muun muassa maksaa.
– Niin Nato kokonaisuudessaan kuin yksittäiset liittolaismaat haluavat osoittaa, että vaikka Suomi on ehkä fyysisesti kaukana, maat ovat valmiita satsaamaan siihen resursseja.
Nato-maiden joukkojen ja esimerkiksi kaluston läsnäolosta Suomessa on tullut uusi normaali.
– Ennen on ollut kansallisia harjoituksia, joissa ei ollut kansainvälisiä joukkoja, ja siitä tulee pidemmän päälle poikkeus. Näin voi tapahtua jo tänä vuonna, Salonius-Pasternak päättää.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 1. kesäkuuta kello 23:een saakka.