Hakkuuaukiolla Ylistaron takamailla harppoo joukko innostuneita metsäoppilaita.
Kainalon alla lepää jokaisella vasullinen puuntaimia, ja tähtäimessä näkyy metsätalousyrittäjän ammattitutkinto.
Poikkeuksellisen tästä koulutettavien ryhmästä tekee se, että kaikki ovat naisia.
Vain naisille suunnattuja metsänhoitokursseja on ollut tarjolla satunnaisesti aiemminkin.
Tällä hetkellä Sedu Ähtärin metsäalan opettaja Johanna Salla-Uitto ei tiedä vain naisille suunnatun tutkintokoulutuksen tarjoajia muita kuin Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun.
Ehkä tarvetta olisi.
Ähtärissä ensimmäiselle kurssille osallistui vähän toistakymmentä naista vuonna 2021 ja seuraavalle muutama enemmän. Kolmanteen, tämän vuoden tammikuussa alkaneeseen koulutukseen tulikin sitten ryntäys, kertoo Johanna Salla-Uitto.
– Mukana on 35 naista eri puolilta Suomea. Lopuille halukkaille jouduimme sanomaan, että heidän täytyy odottaa seuraavaa kurssia, toteaa Salla-Uitto.
Perintömetsä osoittautui merkitykselliseksi
Yhä useampi Suomen yhteensä reilusta 565 000 yksityisestä metsänomistajasta on nainen. Metsäkeskuksen tilastojen mukaan naisten osuus on tällä hetkellä 42 prosenttia.
Moni päättyy metsätilalliseksi periessään metsää.
Näin kävi hämeenlinnalaiselle Outi Myllyselle. Myllysen isä oli kuollut jo aiemmin, ja siksi papan metsät päätyivät Outille.
Metsänhoito oli Myllyselle vierasta, mutta isän kuoleman jälkeen ja papan vielä eläessä oli aikaa totutella ajatukseen metsän omistamisesta. Lopulta metsästä luopuminen ei ollut enää vaihtoehto.
– Ne ovat papan lapsuudenmaisemia. Havahduin ajatukseen, että ne ovatkin minulle tärkeitä, Myllynen kertoo.
Samalla heräsi tarve oppia lisää, nopeasti.
Myllynen silmäili koulutustarjontaa, mutta mielen perukoilla oma tietämättömyys aiheutti epävarmuutta.
Kun eteen tuli ilmoitus naisille tarkoitetusta metsänhoidon monimuotokoulutuksesta Myllynen tiesi heti, että mukaan on päästävä.
– Ajattelin, että jos menen johonkin koulutukseen, jossa on asioista tietäviä, en uskalla tehdä niitä kysymyksiä, jotka minun täytyy tehdä.
Uutta metsänomistajaa hämmentää myös välillä kiivaskin asiantuntijoiden kiistely siitä, miten metsää tulisi hoitaa, vai tulisiko niin tehdä lainkaan.
– Yritän nyt muodostaa omaa kantaani. En tiedä vielä, missä leirissä puhutaan totta, aprikoi Myllynen.
Kynnys kysyä madaltuu naisporukassa
Metsäalan opettaja Johanna Salla-Uitto vetää koulutuksia Sedu Ähtärissä kaikenlaisille ryhmille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Pääosassa ryhmistä on niin sanottuja sekaryhmiä.
Koulutukselliselta sisällöltään vain naisille suunnattu ammattitutkinto ei poikkea tavanomaisesta.
Kolmen naiskurssin kokemus on kuitenkin osoittanut, että kasvavassa metsää omistavien naisten joukossa koulutukseen osallistumisen kynnys madaltuu, kun mukana on vain naisia, kertoo Salla-Uitto.
– Naiset uskaltavat kysyä paljon enemmän ja ovat hyvin tiedonhaluisia. He keskustelevat keskenään ja pohdiskelevat metsäasioita, Salla-Uitto sanoo.
Tiedonnälkää lisää myös julkinen keskustelu metsästä.
Metsiä omistavat monesti perikunnat ja perheet. Yhä useammin jokainen omistajaosapuoli haluaa tietää omaisuudesta ja sen hoidosta enemmän.
Joskus totutut toimintatavat voivat hankaloittaa metsänhoitoon perehdyttämistä perhepiirissä. Johanna Salla-Uitto kertoo kuulleensa kursseilla monta tarinaa siitä, miten esimerkiksi raivaussahan käytöstä ei ole päästy yksimielisyyteen.
– Naiset sanovat, että meinaa tulla perheriita. Täällä saa rauhassa ja turvallisesti kokeilla, nauraa Salla-Uitto.
Opettajaa ilahduttaa myös vilpitön riemu esimerkiksi silloin, kun ensimmäinen puu kaatuu.
– Onnistumisen ilo on käsin kosketeltavissa, kun kenties taustalla ollut pieni pelkotila on voitettu, kuvailee Salla-Uitto.
Monta tapaa hoitaa metsää
Käytännön taidot tuovat varmuutta ja onnistumisen iloa metsänomistajalle, mutta niiden hiominen ei ole koulutuksen pääasia.
– Tarkoitus on että metsänomistaja saa kokonaisvaltaisen kuvan siitä mikä oma metsä on ja mitä sille pitäisi tehdä, täsmentää Johanna Salla-Uitto.
Juuri sitä toivoo sukupolvenvaihdoksen kautta metsätilalliseksi päätynyt seinäjokelainen Taina Jousmäki.
Hänelle käytännön työ rankametsässä on tuttua jo tyttövuosilta. Nyt työelämä pitää kiireisenä, eikä Jousmäki usko kovin usein ehtivänsä itse esimerkiksi raivaustöihin.
– Metsää voidaan hoitaa monella tavalla. Haluan tietoa siitä, mitä kaikkea voidaan tehdä ja mistä palveluja voi kysyä.
Taina Jousmäki kertoo luulleensa tietävänsä kohtuullisen paljon metsänhoidosta. Opinteillä on kuitenkin herännyt paljon uusia kysymyksiä.
– Isäni on hoitanut metsää hyvin. Huolettaa, miten se minulta sujuu tulevaisuudessa.
Aiheesta enemmän:
Riita metsien kohtelusta A-Talkissa – Hinta on kova, hakattiin metsää tai ei