– Saanko puristaa sua tisseistä?
Mitkä tissit? Painoin 46 kiloa ja olin Balettioppilaitoksesta valmistunut, juuri kiinnityksen saanut tanssija Suomen Kansallisbaletissa. Kommentoija ei ollut baletin johtaja, mutta hän oli minua vanhempi, hierarkiassa ylempänä ollut mies.
Minä, toimittaja Jenny Jägerhorn, tanssin Kansallisbaletissa kymmenisen vuotta, ennen kuin siirryin toimittajaksi vuonna 2009. Vasta nyt pystyn katsomaan rakastamaani taidelajia ja sen rakenteita myös kriittisin silmin. Mitä oikeastaan koin niinä vuosina? Päätin kertoa rehellisesti myös omista kokemuksistani.
Tässä jutussa kritiikin kohteena eivät ole yksittäiset henkilöt vaan baletin valtarakenteet. Tarkoituksena on osoittaa, miten baletin toimintakulttuuri mahdollistaa epäasiallista kohtelua.
Naisten kokemaan seksuaaliseen ahdisteluun puuttunut Me too -liike käynnistyi 2017. Baletissa keskustelu on vielä kesken, sillä kyse on alan toimintakulttuurista, joka mahdollistaa vallan väärinkäytön.
Tässä jutussa minä, sekä neljä muuta Kansallisbaletin entistä tanssijaa kerromme, miten vallinnut työkulttuuri on näkynyt tanssijan työssä. Kollegoillani on ollut samansuuntaisia kokemuksia kuin minulla: heidän vartaloitaan on arvioitu eikä epäasialliseen käytökseen ole puututtu tarpeeksi.
Yle ei ole voinut tarkistaa kaikkia haastateltavien kertomuksia, mutta niistä muodostuu yhtenäinen kuva toimintatavoista.
Sami Saikkonen tanssi Kansallisbaletissa vuosina 1991–2010.
– Se, mikä balettimaailmassa eniten harmitti, oli jokin epämääräinen vallankäyttö.
Edelleen tanssijan ja koreografian töitä tekevä Saikkonen tietää, miltä ahdistelu tuntuu.
– Olen joutunut himon ja halun kohteeksi suunnasta, jota itse en halunnut. Olen aika iso mies, mutta ahdistelija oli minua vielä isompi ja voimakkaampi. Hän olisi pystynyt ottamaan vaikka väkisin.
Tämä tapahtui baletin juhlissa, mutta kyseessä oli baletin ulkopuolinen henkilö.
Suomen Kansallisbaletissa epäasiallinen käytös johti baletin entisen johtajan Kenneth Greven eroon vuonna 2018. Keskustelu jäi silloin oopperatalon sisäiseksi asiaksi. Tanssijoiden kertomuksia oli julkisuudessa nimettöminä. Greve välitti anteeksipyynnön tiedotteessa ja sanoi ylittäneensä rajansa johtajana.
Kohukirja baletista nosti keskustelun Yhdysvalloissa
Alice Robbsin kirja Don't think dear: On Loving and Leaving Ballet (2023) nosti esiin Amerikan baletin isäksi kutsutun ja myös Suomessa paljon esitetyn koreografi George Balanchinen käytöksen.
Balanchinen kerrotaan kontrolloineen tanssijoitaan puuttumalla heidän vapaa-aikaansa sekä rajoittamalla ja jopa kieltämällä seurustelusuhteet. Balanchine valitsi itse suosikkitanssijoidensa parfyymit.
Balanchinen perustamat New York City Ballet sekä American School of Ballet ovat Robbsin mukaan ylläpitäneet Balanchinen vaatimuksia äärimmäisesta laihuudesta ja totaalisesta antautumisesta tanssille.
Balanchinen elämäkerran kirjoittanut professori ja New York Timesin tanssikriitikko Elizabeth Kendall toteaa, että koreografi oli ”naisia metsästävä ja heitä alistava lurjus”, mutta samalla hän oikeuttaa Balanchinen käytöksen teoksen lopputuloksella.
Kendall näyttäisi siis hyväksyvän jopa seksuaalisen häirinnän, jos lopputulos hipoo katsojan näkökulmasta täydellisyyttä.
Sami Saikkonen sanoo kasvaneensa tanssijasukupolvessa, jossa lopputulos legitimoi kaiken.
– Jos lopputulos on loistava, nerokas ja yleisö seisoo ja hurraa ja lehdessä on puoli sivua juttua, silloin kaikki on hyväksyttyä.
Baletin johtaja Greve pyrki kontrolloimaan minua, ei pelkästään tanssijana, vaan myös ihmisenä: Kuinka pukeudun, kävelen, puhun, käyttäydyn. Hän kertoi jopa miten minun pitäisi harjata hampaani.
Suvi Honkanen
Suomen Kansallisbaletin tanssija Suvi Honkanen irtisanoutui baletista vuonna 2022. Hänen mukaansa syynä oli epäasiallisen käytöksen lisäksi hänen kokemansa seksuaalinen häirintä. Myös vakavat syömishäiriöt vaikuttivat päätökseen.
Luettuaan Robbsin kirjan, Honkanen samaistui vahvasti sen tarinoihin.
– Baletin johtaja Greve pyrki kontrolloimaan minua, ei pelkästään tanssijana, vaan myös ihmisenä: Kuinka pukeudun, kävelen, puhun, käyttäydyn. Hän kertoi jopa miten minun pitäisi harjata hampaani.
Yle yritti tavoittaa baletin entisen johtajan Kenneth Greven kommentoimaan artikkelia, muttei saanut häneltä haastattelua.
Saako tanssijaa painostaa laihduttamaan?
Tanssijan keho on kuin viulistin Stradivarius. Se on huippuunsa viritetty instrumentti, joka soi musiikin tahtiin. Työvälineen kuntoa on voitava kommentoida, mutta pohdin, millä tyylillä ja missä menee raja?
Harrastuksena baletti kuuluu kaikille ja se hyväksyy kaikki vartalot, mutta ammattina baletti asettaa keholle omat vaatimuksensa, jotta työtä voi tehdä loukkaantumatta.
Minä ja tietojeni mukaan kymmenet muut tanssijat Kansallisbaletissa ja balettikoulussa sairastuivat jossain uransa vaiheessa syömishäiriöön. Se liittyi osittain pelon ilmapiiriin ja kovaan kilpailuun. Monilta kysyttiin suoraan, mitä olet syönyt.
Kansallisbaletin nykyinen taiteellinen johtaja Javier Torres vastaa, että nykyisin ryhmässä hyväksytään erityyppisiä vartaloita ja painotetaan taiteellisuutta. Silti toisinaan joudutaan puhumaan painosta.
– Kyllä jonkin verran saa kommentoida tanssijan painoa, mutta se, miten asiasta puhutaan, on muuttunut. Varpaille nouseminen on vaarallista jos niiden päällä on liikaa painoa. Ja nostoissa selälle ei ole hyväksi jos toinen on kovin painava.
Kansallisbaletista pari vuotta sitten eläköitynyt, pitkän uran tehnyt Anna Konkari muistaa, kuinka Greven kaudella häntä painostettiin laihduttamaan ja kuinka hänet pyydettiin keskustelemaan asiasta baletin esihenkilöiden kanssa.
– Olet tosi isossa kunnossa, onko se jotain hormonaalista vai syötkö vain paljon suklaata, minulta kysyttiin. En kai ole sen isompi kuin muutkaan, vastasin. Sain takaisin silmien pyörittelyä: kyllä olet.
Tanssijana jouduimme venymään samanaikaisesti eri suuntiin, kuin spagaatissa. Toisessa suunnassa oli ballerinan ideaali ulkomuoto ja toisessa tanssijan terveys- ja hyvinvointi.
– Jos olin laihtunut, kehuttiin. Sain myös kuulla, että olen sensuelli ja osaan käyttää sitä hyväkseni. Minulta kysyttiin koko ryhmän edessä, olenko jotenkin tyhmä, sanoo Konkari.
Myös miehet ovat kokeneet ulkonäön kommentointia.
– Minusta on sanottu, että olen iso kuin elefantti ja muistutan puunhakkaajaa. Miestanssijan kehon kuuluu olla hirveän hieno, kuin Michelangelon veistos, sanoo Saikkonen.
Miehet johtavat naisia
Kun luin Alice Robbsin kirjaa, mieleeni nousivat omat balettikouluajat. Muistan, kuinka uskottelimme itsellemme, että opettajan poissaolo oli piilokameratesti, jolla vakoiltiin, kuinka käyttäydymme tunnilla. Niinpä pinnistelimme entistä enemmän.
Baletin perinteisiin on kuulunut, että miehet johtavat naisia: mieskoreografit, miesjohtajat, mieskriitikot, miehet hakemassa naisseuraa nuorista tanssijoista – tapa, joka yleistyi Pariisin oopperassa 1800-luvun lopulla.
Dance data -projektin mukaan kauden 2022–2023 viidessäkymmenessä USA:n suurimmista balettiryhmistä 80 prosenttia koko illan koreografioista oli miesten tekemiä. Trendi on ollut sama jo vuosia. Kansallisbaletin kauden 2023–2024 kaikki teokset ovat mieskoreografien kädenjälkiä.
Mietin, minkälaisen mallin tämä antaa naistanssijoille heidän mahdollisuuksistaan baletissa?
– En usko, että nuorempi sukupolvi on kiinnostunut tukemaan näin vanhanaikaisia rakenteita. Edellytys baletin säilymiselle on sen uudistuminen. On pakko katsoa näitä asioita silmiin ja uskaltaa puhua niistä, sanoo Kansallisbaletin jättänyt Suvi Honkanen.
Koreografi on viimeinen diktaattori
Työskennellessään näyttelijöiden kanssa Sami Saikkonen on törmännyt siihen, että joutuu ohjaajana perustelemaan pyyntöjään. Baletissa sen sijaan tanssijat opetetaan olemaan hiljaa ja tekemään, mitä koreografi haluaa, sanoo Saikkonen.
–Tanssijan odotetaan korjaavan virheensä hiljaa, ilmaisi koreografi itseään miten tylysti tahansa. Sanoin kerran vastaan, jonka jälkeen balettimestari eli esihenkilö lakkasi puhumasta minulle, muistaa Saikkonen.
Anna Konkarin mielestä pahinta oli hiljaisuus, kuten se, ettei kerrottu, miksi nimi otettiin yhtäkkiä pois roolilistalta.
Kysyimme koreografin yksinvallasta myös Puolan Kansallisbaletin johtaja Krzysztof Pastorilta. Hän on maailmankuulu koreografi, jonka Dracula-baletti nähdään Kansallisbaletissa ensi kaudella.
– Keskusteleva ohjaaminen sopii balettia paremmin nykytanssiin, siinä voidaan yhdessä miettiä teoksen rakennetta ja sen sisältöä, Pastor sanoo ja jatkaa:
– Ja samalla ymmärrän, että tanssijoiden työhyvinvointi ja kehorauha ovat tärkeitä. Kaikkia pitää kohdella kunnioittavasti. Enää ei voi työskennellä kepin kanssa.
Koreografi ja Kansallisbaletin entinen tanssija Johanna Nuutinen pitää autoritaarista johtamistyyliä tietyissä tilanteissa perusteltuna.
– Kriisitilanteessa, kun aikaa on vähän ja halutaan saada asioita eteenpäin, jonkun on otettava vastuu. Baletin työkulttuuriin kuuluu se, että joku toinen päättää mitä sä tanssit. Se on täytynyt hyväksyä. Toivoisin, että dialogille olisi enemmän tilaa.
Venäläistä Vaganova-koulutusta, jonka oppien mukaan pääosin myös minut koulutettiin, on pidetty metodina, joka tuottaa parhaita balettitanssijoita. Koulutus tunnetaan hyvin ankarana ja vaativana.
Venäläisen mallin mukainen, autoritäärinen johtamistapa on kulkenut sukupolvikokemuksena tanssijalta toiselle, myös Suomessa. Siksi siihen on ollut myös vaikea puuttua.
Miten työkulttuuria voitaisiin parantaa?
Balettimaailman huipulta tulee esiin kohuja yhä. Yksi häirintätapauksista tapahtui tänä keväänä Ranskassa, jossa baletin johtaja Kader Belarbia syytettiin seksuaalisesta ja psykologisesta häirinnästä useaa tanssijaa kohtaan.
Ovatko asiat Suomen Kansallisbaletissa nyt paremmin, kun asiattoman käytöksen vuoksi erotetun Kenneth Greven aika on takana?
Nykyisellä baletin johtajalla Javier Torresilla on vahva halu muuttaa asioita.
– Taistelu tabuja vastaan on vaikeaa, mutta jostain täytyy aloittaa. Nyt on tärkeää rakentaa turvallinen ilmapiiri. Haaste on suuri koska pelko ja puhumattomuus ovat hallinneet satoja vuosia.
Kansallisbaletissa yhä työskentelevä tanssija kertoo Ylelle, että yritystä parempaan johtamiseen on, mutta luottamuspula jatkuu osin. Suoruudesta herkästi närkästytään. Yle ei poikkeuksellisesti julkaise haastateltavan nimeä, mutta se on toimituksen tiedossa.
Kun itse työskentelin tanssijana, olisin toivonut että meillä olisi ollut tukihenkilö, mentori, joka olisi auttanut kamppailussa psyykkisen paineen kanssa. Vaikka paljon on tehty, pelkään, että tanssijoiden nopea vaihtuvuus ja lyhyet sopimukset ovat esteenä epäkohtiin puuttumiselle.
Tanssija Anna Konkari toimi epävirallisena mentorina Greven kaudella. Konkari keräsi ja kirjasi tanssijoiden häirintäkokemuksia.
– Olisi tärkeää, että nuorilla, toki myös kokeneemmilla taiteilijoilla, olisi luotettava henkilö, johon tukeutua hankalissa tilanteissa. Näin voitaisiin välttää monia psyykkisiä ongelmia ja myös vähentää sairauspoissaoloja, sanoo nykyisin terapeuttina toimiva Konkari.
Honkasen toivoisi, ettei puhuttaisi vain yksilön kokemuksesta ja painottaa:
– Minulla oli vaikeaa, mutta niin on ollut lukuisilla muillakin tanssijoilla ympäri maailmaa. Ei ole kyse minusta vaan rakenteellista ongelmasta.
Koreografi Johanna Nuutisen mukaan parempaan työkulttuuriin päästäisiin lisäämällä koulutusta.
– Tanssija ei voi siirtyä päivässä koko ryhmän johtajaksi. Täytyy olla ymmärrystä myös muusta yhteiskunnasta ja henkilöjohtamisesta. Jo balettikoulussa pitäisi opetella rohkeutta vuoropuheluun sekä itsetuntemusta.
Ohjeilla kohti parempaa ilmapiiriä?
Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta Forum Artis on laatinut Taiteen eettiset ohjeet, jotka julkaistiin tänä keväänä. Ne pohjautuvat monen kulttuurilaitoksen omiin hyvän käytöksen ohjeisiin.
Kansallisbaletilla on ollut omat eettiset sääntönsä jo vuodesta 2011, mutta ne eivät ole onnistuneet estäneet epäasiallista käytöstä. Muutos vie aikaa, sanoo Torres ja jatkaa:
– Kun taloon tulee koreografeja ja harjoittajia ulkopuolelta, heille kerrotaan erikseen, miten asiat tässä talossa tehdään. Vaikka meillä on ollut ohjeet, asiat eivät ratkea kerralla.
Anna Konkarin mielestä selkeät toimintaohjeet on hyvä olla.
– Miten ne siirtyvät käytäntöön on toinen asia.
Muistan, kuinka eräs baletin johtaja kommentoi ihoani ja profiiliani, toinen sääriäni, samalla koko ajan vartaloani skannaillen. Se tuntui vähän oudolta, mutta nyt pitäisin sitä epäasiallisena käytöksenä. Vai oliko se sittenkin huolenpitoa instrumentistani?
Jenny Jägerhorn on Svenska Ylen kulttuuritoimittaja, joka on toiminut myös tanssikriitikkona ja politiikan toimittajana. Tekstin toinen kirjoittaja Liisa Vihmanen on Ylen musiikkitoimituksen tanssiin erikoistunut toimittaja.
Aiheesta keskustellaan torstaina 1.6. klo 15 Ylen Kulttuuriykkönen -ohjelmassa. Voit myös itse keskustella aiheesta tämän jutun kommenteissa 2.6. klo 23:een saakka.
Täsmennetty 1.6. 2023 klo. 11.00 Taiteen eettiset ohjeet on OKM:n alaisen Forum Artis-järjestön hanke. Ne pohjautuvat alan omiin ohjeisiin.