SAUE – Mikä on yötön yö? Mikä on sen vastakohta?
Olemme Tallinnan naapurikunnan Sauen lukiossa, reilun kymmenen kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta. Luokkaa tenttaa opettaja Piret Meresma.
Yöttömän yön merkitystä pohtii vajaat parikymmentä oppilasta. Vielä vuosi sitten tähän aikaan he olivat peruskoulun viimeisellä luokalla ja pänttäsivät B-kielenä venäjää.
Nyt he ovat opiskelleet kohta lukuvuoden verran suomea. Motivaationupit ovat kaakossa, toisin kuin aikaisemmin.
– En todellakaan halunnut enää venäjää, 17-vuotias Sander Kask puuskahtaa tauolla.
Venäjän opiskelu ei ollut virolaisnuorison keskuudessa suosittua aiemminkaan, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan romahdutti sen maineen kokonaan.
Kouluille venäjä on kuitenkin ollut tähän asti helppo valinta B-kieleksi. Toisin kuin muiden kielten, venäjän opettajia on riittänyt. Asuuhan Virossa hieman yli 300 000 venäjää äidinkielenä puhuvaa.
Lakimuutos pakottaa koulut pois mukavuusalueelta
B-kieli tarkoittaa Virossa 6. luokalla alkavaa toista vierasta kieltä. Teoriassa se on voinut olla mikä tahansa kieli. Käytännössä 83 prosentille koululaisista oli viime vuoteen saakka B-kielenä tarjolla vain venäjää.
Nyt opetuslakia on muutettu. Syksystä alkaen kaikkien koulujen on pakko tarjota vähintään kaksi B-kielivaihtoehtoa.
– Uusi suomen kielen buumi on alkanut, arvioi Piret Meresma.
Tällä hetkellä suomea voi opiskella yhdeksässä virolaisessa koulussa. Syksyllä määrä vähintään kaksinkertaistuu, kun yhä useampi koulu haluaa suomen kielivalikoimaansa.
Muutos on ollut niin nopeaa, että suomenopettajista alkaa olla jo pula.
Vielä 1990-luvulla suuri osa virolaisista osasi jonkin verran suomea, koska Pohjois-Virossa katsottiin ahkerasti suomalaisia tv-kanavia. Vuosituhannen vaihteen jälkeen suomen suosio ja suomea osaavien määrä on kuitenkin ollut jyrkässä laskussa.
– Sukupolvet, jotka ovat kasvaneet Ylen parissa, eivät enää dominoi. Englanti on vallannut kaiken, Meresma kertoo.
”Kuin äidinkieltä opiskelisi”
16-vuotias Mia Sinella Mitt on suomen tunnilla kuin kotonaan. Hänen äidinisänsä oli suomalainen, joten Mittin äitikin puhuu suomea.
Mitt itse on kasvanut vironkielisenä. Hän kokee, että äidin suomen kielen taidosta on hyötyä muun muassa sanavaraston laajentamisessa.
– Suomen oppii melko vaivattomasti. Jos osaat viroa, niin se on helppoa, koska ne ovat kielinä niin samankaltaisia, hän toteaa.
Samaa mieltä on hänen luokkakaverinsa Sander Kask. Hänkään ei puhunut suomea ennen viime syksyä.
– Ymmärsin jonkin verran, sillä vanhempani puhuvat suomea vieraillessamme suomalaisen tuttavaperheen luona, Kask kertoo.
Suomi on osoittautunut erittäin helpoksi.
– Se on niin lähellä viroa, että tuntuu kuin opiskelisi äidinkieltä. Paitsi että se on uusi, Kask naurahtaa.
Oppilaiden mielestä hankalinta suomen opiskelussa ovat tiettyjen kielioppisääntöjen lisäksi ”eksitussõnad”. Eli sanat, jotka erehdyttävästi tarkoittavat viroksi yhtä ja suomeksi aivan muuta.
– Virolaiset luulevat usein, että suomea ei tarvitse opetella, kunhan laittaa vähän pidemmät päätteet, niin siinä se on. Samankaltaisuus on kuitenkin myös haaste, Piret Meresma sanoo.
Sauelaisissa nuorissa on esimerkiksi herättänyt hilpeyttä linna-sana. Viroksi ”linna” ei tarkoita linnaa eikä vankilaa, vaan ”kaupungin” tai ”kaupunkiin”.
Toinen virolaisista hassulta kuulostava sana on kalju. Viroksi ”kalju” on kallio ja lisäksi vielä melko yleinen miehennimi.
– Siinä onkin naurussa pitelemistä, kun joku kalju Kalju lähtee käymään Suomessa, Meresma hymyilee.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin 10.6.2023 klo 23.00 asti.