Ay-liikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto voisi johtaa jäsenkatoon etenkin duunareita edustavissa liitoissa.
Näin kävi esimerkiksi Ruotsissa, kun silloinen keskusta-oikeistolainen hallitus poisti vähennysoikeuden vuonna 2007, toteaa vanhempi yliopistonlehtori Markku Sippola Helsingin yliopistosta. Samalla työntekijöiltä poistettiin myös työttömyyskassojen jäsenmaksujen verovähennysoikeus.
Esimerkiksi Tanskassa verovähennysoikeus on edelleen voimassa.
Päätöksen seurauksena ruotsalaisten ammattiliittojen jäsenmäärä laski huomattavasti. Kaikissa ammattiliitoissa lasku ei kuitenkaan ollut yhtä suurta.
– Jäsenmäärä laski nimenomaan duunareilla. Tämä tarkoittaa sitä, että se kolahti erityisesti heikommassa asemassa työmarkkinoilla oleviin, jotka tarvitsisivat ammattiliittoa suojakseen.
Esimerkiksi ruotsalaisen toimihenkilökeskusliiton jäsenmäärä ei notkahtanut samalla tavalla.
– Verovähennysoikeuden poistolla ei siis ole vain symbolista merkitystä tilanteessa, jossa työntekijän pitää miettiä jokapäiväistä selviytymistä, Sippola summaa.
Samalla jäsenmäärän lasku voi heikentää ammattiliiton valtaa. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi työehtoneuvotteluihin.
– Liitto ei ole tietenkään yhtä uskottava neuvottelukumppanina. Sen myötä on mahdollista, että syntyy heikompia sopimuksia.
Ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto on ollut pöydällä parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Valtiovarainministeriö puoltaa verovähennysoikeuden poistoa neuvottelijoille toimittamassaan taustamuistiossa. Sen sijaan valtiovarainministeriö ei olisi valmis puuttumaan työttömyyskassamaksujen verovähennyksiin.
Myös työnantajille työnantajajärjestöjen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, mutta tätä valtiovarainministeriö ei näe tarpeelliseksi muuttaa.
Vaikka vielä ei tiedetä, tullaanko ay-maksujen verovähennysoikeuden poistoa kirjaamaan hallitusohjelmaan, palkansaajajärjestöt ovat jo tyrmänneet ajatuksen jyrkästi.
Venäläistyvätkö työmarkkinat?
Hallitusneuvottelupöydistä on kantautunut huhuja myös muista mahdollisista suunnitelmista, joilla voisi olla vaikutusta ammattiyhdistysliikkeeseen ja sen toimintamahdollisuuksiin.
Kovat toimet voisivat ravisuttaa työmarkkinoita. Muutoskaavailut voisivat johtaa laajoihin mielenilmauksiin, kuten nähtiin esimerkiksi vuonna 2015, kun Suomeen puuhattiin niin sanottuja ”pakkolakeja”.
Sippola huomauttaa, että tämänhetkinen työmarkkinatilanne on jo entuudestaan haastava.
– Työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä on hirveän paljon jännitteitä jo ilman tällaista poliittista suunnanmuutostakin. En usko, että ammattiliitto purematta nielisi sellaisia toimia.
Mikäli ay-liikkeen toimintamahdollisuudet heikkenisivät, työntekijöiden oikeudet pitäisi turvata toisella tavalla. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa muun muassa minimipalkkalainsäädäntöä.
– Euroopan komissio on katsonut, että maissa, joissa on Suomen kaltainen sopimusjärjestelmä, minimipalkoista saadaan sovittua tällä tavalla ja että sitä tulisi vahvistaa. Tätä heikentämällä toimittaisiin sitä vastaan, mikä on Euroopan unionin yleinen trendi.
Esimerkiksi Keski-Euroopassa ammattiliittoihin järjestäytymisaste ja työehtosopimusten kattavuus ei ole yhtä korkea kuin Suomessa. Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työoloihinsa edistetään kuitenkin muilla keinoilla, kuten yritysneuvostoilla.
Sippola toteaakin, että jos ay-liikkeen roolia heikennettäisiin Suomessa, vastapainoksi pitäisi tehdä lakimuutoksia, joilla työntekijöiden asema turvataan muilla keinoin.
Suomen työmarkkinoiden keskieurooppalaistumiselle on myös toinen vaihtoehto. Virossa ja Venäjällä työehdoista sovitaan käytännössä täysin paikallisesti.
Sippolan mukaan esimerkiksi Virossa vain noin kuusi prosenttia työntekijöistä on työehtosopimusten piirissä.
– Jos mitään muutoksia ei tehdä ja luvassa on pelkkiä heikennyksiä, Suomen työmarkkinat virolaistuisivat tai venäläistyisivät, Sippola toteaa.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 3. kesäkuuta kello 23:een saakka.