Viime aikoina Jaroslav on asunut hoitolaitoksessa, koska hänellä on todettu sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. 29-vuotiaan miehen psyykkinen terveys heikkeni sen jälkeen kun hän sai tietää Venäjän Federaation Tutkintakomitean lähettäneen Suomen ulkoministeriölle jälleen uuden luovutuspyynnön hänestä. Jutun rikostutkinta Venäjällä jatkuu jo kahdeksatta vuotta, ja nimenomaan siitä syystä Jaroslav tuli Suomeen hakemaan turvapaikkaa.
Jaroslav esiintyy jutussa vain etunimellään asian arkaluonteisuuden takia.
Jaroslav on asunut viimeiset seitsemän vuotta eri turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa. Hän asuu yksin neljän hengen huoneessa, ja hänen koko elämänsä mahtuu hyllyinä toimiville kerrossängyille. Aika matelee hitaasti: keskuksessa ei ole juuri mitään tekemistä, lukuun ottamatta kannettavaa tietokonetta ja sähköpianoa. Moskovassa Jaroslav teki tietokoneanimaatioita, editoi mainosklippejä, oli mukana erilaisissa musiikkiprojekteissa ja sävelsi itse musiikkia.
– Olisin halunnut päästä Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan musiikinteoriaa, mutta koska en ole EU-maan kansalainen, en voi opiskella ilmaiseksi, eikä minulla ole mahdollisuutta ansaita rahaa opintoja varten, koska en saa tehdä töitä. Paperini ovat vanhentuneet aikaa sitten, ja ilman niitä en saa työlupaa, Jaroslav kertoo.
Mies kertoo löytäneensä vastaanottokeskuksesta ystäviä, jotka auttavat häntä kestämään odottelua ja turhautumista. Hän ei kuitenkaan pääse pakoon raskaita ajatuksia: Jaroslav on saanut jo kahdesti Maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen hakemuksiinsa turvapaikasta ja kansainvälisestä suojelusta. Nyt hän on valittanut asianajajansa kanssa viimeisimmästä päätöksestä.
Jaroslavin mielestä Maahanmuuttovirastossa ei ymmärretä, mikä häntä uhkaa, jos hänet karkotetaan Venäjälle. Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeva lainsäädäntö on Venäjällä viime vuosina kiristynyt huomattavasti, suomalaiset viranomaiset uskovat, että hän saisi siellä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.
Migri perustelee kielteistä päätöstään viimeisimpään hakemukseen näin:
“Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana sitä, että olisi perusteita olettaa, että tekaistu syyte johtaisi epäoikeudenmukaiseen tuomioon. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että voisit joutua Venäjälle palatessasi pidätetyksi. Pidätyksessä on kyse oikeusprosessiin liittyvästä turvaamistoimesta asiassa, jossa olet poistunut maasta esitutkinnan olevan kesken. Se, että sinuun voi kohdistua kyseinen pakkokeino, ei tarkoita sitä, ettei varsinainen oikeudenkäynti olisi oikeudenmukainen. Lisäksi pidätystä ei voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon sinuun kohdistuneet vakavat rikosepäilyt. … Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sinun olevan vaarassa kotimaassasi Venäjällä.”
Halu auttaa ystävää johti rikostutkintaan
Vuonna 2016 silloin 22-vuotias seksuaalivähemmistöön kuuluva Jaroslav tutustui netissä 17-vuotiaaseen nuorukaiseen nimeltään Jegor, joka kertoi elävänsä epäinhimillisissä oloissa sadistisen äitinsä luona. Jegorin mukaan äiti kiusasi ja hakkasi häntä ja tämän pikkuveljeä, rajoitti poikiensa sosiaalista elämää ja pelotteli heitä kaikin tavoin. Viimeinen pisara oli, kun äiti näki Jegorin keskusteluja somessa ja tajusi, että poika on homoseksuaali. Jaroslavin mukaan sen jälkeen Jegorin elämä muuttui helvetiksi – äiti jopa pyysi psykiatreja puuttumaan asiaan ja parantamaan poikansa homoseksuaalisuudesta erilaisin neurologisin lääkkein.
Jaroslav kertoo, että Jegor yritti paeta äitiään ja lähti kotoa Venäjän pääkaupunkiin. Moskovassa Jaroslav majoitti uuden tuttavansa muutaman viikon ajaksi, jolloin tilanne sai pelottavan käänteen.
Jegorin äiti Jelena löysi poikansa, vei hänet pois ja järjesti asiat niin, että tuolloin alaikäinen Jegor joutui tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon. Jaroslav aloitti kampanjan nuoren miehen pelastamiseksi, yritti auttaa häntä, kääntyi toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien puoleen. Jaroslavin mukaan Jegorin äiti päätti kostaa tämän hänelle ja jätti Venäjän Tutkintakomitealle rikosilmoituksen, jossa syytti Jaroslavia väkivaltaisesta käytöksestä Jegoria kohtaan, muun muassa raiskauksista ja pahoinpitelyistä.
– Se, mihin olen syyllistynyt ja minkä takia minua vainotaan Venäjällä, on se, etten ole välinpitämätön. Autoin Jegoria, koska tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Uskon, että kuka tahansa empaattinen ihminen olisi toiminut samoin. Se, mitä hänen äitinsä teki hänelle, oli vastenmielistä, hän oli yksinkertaisesti sadisti. Päätin joka tapauksessa auttaa Jegoria, koska tuollaista ei saisi tapahtua, sanoo Jaroslav.
Myös Jegorin äiti puhui toimittajille. Hän kertoi tarinaa siitä, kuinka hänen poikansa oli joutunut Jaroslavin seksiorjaksi, joka pakotettiin prostituutioon.
Jegor pakeni näiden tapahtumien jälkeen taas Jaroslavin luo. Jegor kuvasi videon, jolla kertoi, että Jaroslav on hänen ystävänsä, joka on auttanut häntä, eikä mikään “homomafioso”, kuten Jegorin äiti väittää. Jegor korosti useamman kerran, ettei hänellä ole mitään vaatimuksia Jaroslavia kohtaan.
Tämäkään ei auttanut. Tutkintakomitea käynnisti useita rikostutkintoja Jaroslavista: vuonna 2015 Moskovassa tapahtuneista alaikäiseen kohdistuneista seksuaalirikoksista sekä marraskuussa 2016 samoista rikosnimikkeistä tapahtumista Pietarissa.
Jegor ei ole tämän jälkeen enää palannut kotiin. Jaroslav taas pakeni Suomeen. Aluksi hänet etsintäkuulutettiin Venäjällä valtakunnallisesti, myöhemmin hänestä tehtiin myös kansainvälinen etsintäkuulutus.
Maahanmuuttovirasto: uusien turvapaikkahakemusten määrää ei ole rajoitettu
Jaroslavin elämä vastaanottokeskuksessa on maksanut Suomen valtiolle jo pitkän pennin. Migrin tietojen mukaan turvapaikanhakijan ylläpito maksaa keskimäärin 50 euroa vuorokaudessa eli vuodessa noin 18 000 euroa. Jaroslavin Suomen turvapaikkajärjestelmän piirissä viettämät seitsemän vuotta ovat siis maksaneet valtiolle ainakin noin 126 000 euroa.
Mari Leinonen Maahanmuuttovirastosta kertoo, että turvapaikkahakemuksen käsittely kestää keskimäärin 240 päivää eli 8 kuukautta. Mikäli päätös on kielteinen, hakija voi valittaa ensin hallinto-oikeuteen ja sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mikäli hakija esittää uusia asiaan vaikuttavia seikkoja, joita ei oltu huomioon alkuperäisessä käsittelyssä, hallinto-oikeus saattaa palauttaa jutun uudelleen käsiteltäväksi, jolloin Migri kuulee uudelleen hakija ja tekee sitten päätöksen.
– Mikäli päätöksestä on valitettu, turvapaikanhakijalla on oikeus jättää uudelleen turvapaikkahakemus. Uusien hakemusten määrää ei ole rajoitettu, kertoo Leinonen sähköpostitse Ylelle.
Maahanmuuttoviraston tilastoista ilmenee, kuinka paljon ihmisiä odottaa tällä hetkellä uuden hakemuksen käsittelyä. Tilastoista löytyvät tiedot hakukertojen määristä, mutta ei siitä, kuinka kauan nämä ihmiset ovat olleet turvapaikanhakujärjestelmässä.
Tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen:
Ensimmäinen käsittely: 5064 henkeä
Toinen käsittely: 837 henkeä
Kolmas käsittely: 409 henkeä
Neljäs käsittely: 184 henkeä
Viides käsittely: 65 henkeä
Kuudes käsittely: 26 henkeä
Seitsemäs käsittely: 10 henkeä
Kahdeksas käsittely: alle viisi henkeä
Toisin sanoen seitsemän vuotta turvapaikanhakijana roikkuneen Jaroslavin tapaus ei ole ainutlaatuinen. Leinosen mukaan Migri ei voi kommentoida yksittäistä tapausta. Jaroslav on saanut kaksi kielteistä päätöstä hakemukseensa, ja hän on valittanut oikeuteen viimeisimmästä päätöksestä. Tällä hetkellä noin 680 ihmistä odottaa hakemuksensa käsittelyä vähintään kolmannen kerran.
Vastauksessaan Ylelle Migri ilmoitti, ettei heillä ole tilastoa siitä, kuinka monta vuotta ihmiset voivat joutua odottamaan lopullista päätöstä.
Elämää neljän seinän sisällä
Venäjä on lähettänyt Suomeen useita luovutuspyyntöjä Jaroslavista vuodesta 2016 alkaen, joihin Suomen oikeusministeriö ei kuitenkaan ole vastannut. Uusin pyyntö lähetettiin sen jälkeen, kun Jegorin äiti esitti Jaroslavia kohtaan uusia syytteitä. Tälle kertaa ne koskivat Jegorin pikkuveljeä, joka myös halusi lähteä kotoa kun välit äidin kanssa kiristyivät.
Jaroslav antoi Dobrynille Suomesta käsin neuvoja, mikä sai poikien äidin Jelenan taas kääntymään Venäjän viranomaisten puoleen saadakseen Jaroslavin oikeuteen. Venäjän viranomaiset lähettivät vaatimuksen edelleen suomalaisille.
Siitä huolimatta, että Jaroslavin turvapaikkapäätös on nyt oikeuden käsittelyssä toistamiseen, Suomen poliisi on samanaikaisesti aloittanut karkottamisprosessin valmistelun. Tämän takia Jaroslavilta vietiin uudelleen passi, hänen luonaan tehtiin kotietsintä ja annettiin määräys viikottaisesta ilmoittautumisvelvollisuudesta poliisilaitoksella. Yle Novostin toimitus on nähnyt Jaroslavin ja KRP:n välisen kirjeenvaihdon asiasta.
Jaroslav on pettynyt Maahanmuuttoviraston päätökseen evätä häneltä turvapaikka. Hänen mukaansa viranomaisilla, jotka puhuttaneet häntä kymmenen kertaa, ei ole ollut aikaa eikä halua perehtyä kunnolla hänen tapaukseensa.
– Olen kerännyt ihmisoikeusjärjestöiltä, niin venäläisiltä kuin kansainvälisiltä, massoittain dokumentteja, jotka todistavat, että Venäjällä olen vaarassa joutua kidutetuksi, minua uhkaa epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti ja jopa kuolema. Minulla on esimerkiksi kaksi todistusta LGBT Network -järjestöltä. Niissä sanotaan, että Venäjällä joutuisin vaaraan. On myös Amnesty Internationalin Suomen ja Venäjän osastojen dokumentit, joissa sanotaan, että minua uhkaa epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti. Minulla on runsaasti todisteita, että henkeni on vaarassa Venäjällä, mutta Migri ei näe sitä perusteena myöntää minulle turvapaikkaa.
Yle Novostin toimitus on nähnyt Maahanmuuttoviraston vuonna 2021 tekemän kielteisen päätöksen Jaroslavin turvapaikkahakemukseen ja muita asiakirjoja, jotka vahvistavat hänen kertomansa, muun muassa Venäjän Federaation Tutkintakomitean papereita.
Jaroslav on elänyt viimeiset seitsemän vuotta epävarmuudessa voimatta alkaa rakentaa elämäänsä. Hän sanoo, että tänä aikana hänen uskonsa hyvinvointivaltioon on vaihtunut pettymykseksi.
Tulevaisuus ei vaikuta kovinkaan ruusuiselta.
– En ymmärrä, mitä tapahtuu hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen. Asianajajani sanoo, että sen jälkeen on vielä yksi oikeusaste, mutta millä perusteilla voin valittaa sinne, on jäänyt minulle epäselväksi.
Tekstin ovat venäjän kielestä kääntäneet Heidi Zidan ja Katja Liukkonen. Venäjänkielinen teksti on luettavissa täällä.