Kun peruskouluvuodet olivat täynnä näköalattomuutta, väsymystä ja epätoivoa, tuntuu ylioppilaslakin päähän painaminen sitäkin riemukkaammalta. Autismin tuomien erityistarpeiden keskellä tasapainoilleen oululaisen Linda Kalliaisen, 21, kouluarki on ollut melkoista taistelua.
Perheen kokemus peruskouluaikaisen oppimisen ja koulunkäynnin tuen sekä sote-palveluiden saatavuudesta on ohut.
– Lukemattomia palavereita, keskusteluja ja neuvotteluja. Olemme seikkailleet palveluviidakossa juurikaan apua saamatta, turhautuneena ja uupuneena, vuodesta toiseen, kertoo Lindan äiti Tanja Tanhua.
Olosuhteiden tuomia vaikeuksia ei aina ymmärretty koulumaailmassa. Eräässä oululaisessa peruskoulussa henkilökunnan edustaja sanoi Lindalle, että hänestä ei koskaan tule mitään, joten hänen on sama jäädä eläkkeelle. Niukat sosiaaliset taidot toivat arkeen yksinäisyyttä, ja nykyisen opetussuunnitelman vaatimassa itseohjautuvuudessa on ollut suuria haasteita.
Tanhua arvioi, että Lindan opettaja on ehkä nähnyt vain hankalasti käyttäytyvän nuoren, mutta kaiken taustalla on valvottuja öitä, itsetuhoisia ajatuksia ja pelokkuutta. Perheen mukaan avunsaanti ei parantunut edes silloin, kun he tekivät omasta lapsestaan lastensuojeluilmoituksen.
– Kun teille sanotaan, että eihän teidän nuorella ole hätää, koska ongelma ei ole eskaloitunut esimerkiksi itsensä viiltelyyn, niin on se aika roisisti sanottu nuoren kuullen, Tanhua sanoo.
Ammattilaisillakin on vaikeuksia tunnistaa autismin kirjon piirteet
Satakunnassa koulupsykologina työskentelevä Eki Andersson tunnistaa sen, että autismin kirjon oppilaat saatetaan nähdä ongelmakäyttäytyjinä. Autismin kirjon piirteitä voi olla ammattilaisenkin vaikea tunnistaa.
– Autismin kirjon oppilailla on pääsääntöisesti hyvät oppimistaidot ja he noudattavat kohtuullisen hyvin koulun sääntöjä. Sosiaalisissa tilanteissa voi tulla ongelmia, joita joudutaan selvittelemään. Toisinaan autismikirjon yhteydessä esiintyy myös oppimisen tai keskittymisen haasteita, ja taustalla oleva autismikirjon häiriö jää herkästi tunnistamatta, hän arvioi.
Jotta tukea voi koulussa saada, pitää sen tarve ensin tunnistaa. Andersson sanoo, että esimerkiksi autismin kirjo ei ole opettajille niin tuttu kuin esimerkiksi ADHD, jonka oireisto on yhdenmukaisempi. Tukitoimia voidaan kouluun järjestää, olipa lapsella diagnoosia tai ei.
– Olennaista on, että koulussa ymmärretään oppilaan haasteet ja osataan toimia niiden kanssa, hän sanoo.
Andersson kokee, että opetussuunnitelmista löytyy liikkumavaraa, jos opettajalla on aikaa ja tahtoa toimia niin.
– Monia asioita voidaan hoitaa erityisjärjestelyin ja esimerkiksi oppilaan sosiaalista ahdistuneisuutta voidaan huomioida vaikka esitelmien pidossa. On mahdollista tukea ja joustaa, keinot ja mahdollisuudet ovat olemassa, hän sanoo.
”Aika uskomattomalta tuntuu”
Linda Kalliaisen huonot koulukokemukset käänsivät suuntaa, kun opiskelut Pateniemen lukiossa alkoivat. Sekä äiti että tytär kuvailevat vastaanottoa lämpimäksi, sujuvaksi ja vuorovaikutukselliseksi.
– Yksilölliset tarpeet otettiin äärimmäisen hyvin huomioon. On joustettu ja mukautettu. Olin positiivisesti yllättynyt, Kalliainen sanoo.
Hän on saanut suorittaa lukiota itselleen sopivalla rytmillä ja omien vahvuuksien kautta. Välillä on tarvittu kaveriksi ärhäkkää äitiä, mutta taistella ei ole tarvinnut.
Tänä keväänä Pateniemen lukiosta valmistuvat sen historian viimeiset ylioppilaat. Kalliainen ei kirjoittanut valtakunnan vertailussa huippupapereita, mutta hänen arvosanansa ovat paremmat kuin kellään muulla tänä keväänä Pateniemestä kirjoittaneella.
– Aika uskomattomalta tuntuu. Sai sitä töitä tehdä, mutta ne ovat olleet hyvät neljä vuotta. Ei olisi paremmin voinut mennä, hän sanoo.
Viime viikolla Kalliainen sai hyviä uutisia Helsingin yliopistosta: hän on päässyt suoraan papereilla opiskelemaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan sosiaalitieteitä.
Äidille tieto nosti tunteet pintaan.
– Itkuhan siinä tuli. Arjen haasteet ovat sielläkin edessä, mutta uskon Lindaan ja hänen kyvykkyyksiinsä selvitä uudessa ympäristössä. Samalla haluan iloita kaikkien niiden nuorten puolesta, jotka vastoinkäymisistä huolimatta ovat sinnikkäästi kulkeneet omia unelmiaan kohti. Kaikki hyvä on teille mahdollista, Tanhua sanoo.
Jutusta voi keskustella 4. kesäkuuta kello 23:een saakka.