Suomalaismetsistä uutisoidaan pelkästään huonoja asioita, vaikka tutkimus osoittaisi muuta, ihmettelee tutkimusprofessori Annika Kangas Luonnonvarakeskuksesta.
– Keskustelu esimerkiksi Twitterissä ja muilla areenoilla on sellaista eipäs-juupastelua; toistetaan samat argumentit ja koskaan ei opita mitään muiden kommenteista. Syvällä poteroissa ollaan, Kangas harmittelee tilannetta.
Joensuussa nykyisin työskentelevä Kangas on tutkinut metsien tilaa 1980–luvulta asti. Hän löytää valtakunnallisista medioistakin toistuvasti metsäuutisia, joissa faktat eivät pidä paikkaansa.
Kielteinen uutisointi vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, vaikka tiedot olisivat vääriä. Professori lähettää sitkeästi toimituksille linkkejä oikeaan tutkimustietoon, mutta oikaisut ovat tiukassa. Joskus väärät tiedot leviävät kansainvälisesti.
Asia harmittaa Kangasta, sillä Suomen metsävaratietoja pidetään maailman parhaina. Tietoa metsien tilasta on kerätty säännöllisesti jo yli sata vuotta.
Valtakunnan metsien inventoinnissa on vuosittain noin 12 000 koealaa, joista 80 prosenttia on pysyviä. Maastossa mittauksia tekee joka vuosi vähintään 20 tutkimusryhmää useita kuukausia.
– Jos haluaa virallista tilastotietoa Suomen metsävaroista, netistä löytää valtavat määrät vapaasti käytettävissä olevia taulukoita, Kangas kannustaa.
Paljon hyvää kehitystä
Pitkä seuranta kertoo, että Suomen metsävarat ovat kehittyneet suotuisasti 1960-luvulta asti. Yhtä kauan kasvu on ollut suurempaa kuin vuotuiset hakkuut.
– Puuston määrä on lisääntynyt valtavasti, suomalainen metsänhoito on siinä mielessä ollut menestystarina. Vaikka paljon on hakattu, silti puuston määrä vain lisääntyy, Kangas toteaa.
Metsien kasvu on tuplaantunut 50 vuodessa, vaikka nousu on nyt taittunut.
Monimuotoisuuden kannalta lähes kaikki tärkeät tunnusluvut ovat Kankaan mukaan parantuneet, lukuun ottamatta Pohjois-Suomen vanhojen metsien pinta-alaa.
Esimerkiksi lahopuun määrä on kasvanut, samoin suurien puiden lukumäärä ja lehtipuun määrä.
– Koivua ei enää vihata kuten 70-luvulla, eikä haapaakaan enää. Molempien tilavuus on noususuunnassa, Kangas iloitsee.
Tuloksista huolimatta professori löytää nykyisin myönteisiä metsäuutisia vain alan erikoislehdistä.
Toimittajilta Kangas toivoisi myös laajempaa haastateltavien tutkijoiden joukkoa.
– Tuntuu, että jokaisella toimittajalla on omat tutkijat, joihin uskotaan ja muilta ei edes kysytä, Kangas sivaltaa.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 9.6. klo 23:een saakka.