Yle perkasi hallitusneuvotteluissa kuultavien taustat – katso, keitä hallitusta muodostavat puolueet kuuntelevat

Hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet ovat kuulleet reilusti yli tuhat asiantuntijaesitystä Säätytalossa. Määrä on sanalla sanoen suuri, vaikka on vaikea sanoa, puhutaanko nyt kaikkien aikojen ennätyksestä.

Vertailun vuoksi Antti Rinteen (sd.) vetämissä hallitusneuvotteluissa todistettiin 379 asiantuntijaesitystä ja Juha Sipilän (kesk.) hallitusneuvotteluissa kuultujen asiantuntijoiden määrä liikkui alle sadassa.

Laskentatavat eri hallitusneuvotteluiden välillä voivat erota toisistaan, mutta erot ovat vähintäänkin suuntaa-antavat.

Kuulemisten suuri määrä on nostanut kysymyksen siitä, miksi puolueet ovat halunneet Säätytalossa kuulla niin suurta määrää asiantuntijoita.

Eri puolueiden taustavaikuttajat ovat epäilleet, että pitkillä neuvotteluilla kokoomus haluaa sitouttaa puolueet yhteiseen ohjelmaan. Puolueiden jäsenillä on korkeampi kynnys kävellä Säätytalosta ulos, kun yhteisen ohjelman luontiin on nähty niin paljon vaivaa.

– Tämä voi kertoa siitä, että tilanne hallitusneuvotteluissa on aika vaikea. Asiantuntijakuulemisilla pyritään luomaan pohjaa, jolle kompromisseja luodaan, Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari arvioi.

Hallitusneuvotteluissa on nähty useita käänteitä, jotka kielivät isoista näkemyseroista erityisesti maahanmuutto- ja ilmastopolitiikassa. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra uhkasi laittaa neuvottelut poikki viime viikolla, jos puolueet eivät löydä yhteisymmärrystä nimenomaan näiden asioiden suurista linjoista.

Tämän jälkeen uutisoitiin siitä, että perussuomalaisten entinen puoluesihteeri Simo Grönroos ja RKP:n nuorten puheenjohtaja Julia Ståhle lähtivät kävelemään neuvotteluista.

Molempien mukaan heidän puolueensa olivat tehneet liikaa kompromisseja maahanmuuttopolitiikassa. Ståhlen mukaan RKP oli antanut liiaksi periksi myös ilmastopolitiikassa.

Määrää mielenkiintoisempi tarkastelukohta on se, millaisia tahoja asiantuntijat hallitusneuvotteluissa edustavat. Professori Ruostetsaari ja emeritusprofessori Heikki Paloheimo muistuttavat tutkimuksista, joiden mukaan eri puolueiden poliitikot kutsuvat mieleisiä asiantuntijoita kuultavaksi eduskunnan valiokuntiin.

– Asiantuntijoiden valinnalla voidaan vaikuttaa lopputulokseen. Kansanedustajat pyrkivät valiokunnissa vaikuttamaan siihen, keitä asiantuntijoita ja mitä tahoja halutaan kuulla. Kansanedustajat tietävät, miltä suunnalta he saavat itselleen mieluista asiantuntemustietoa, Ruostetsaari sanoo.

Mieleisillä asiantuntijoilla Ruostetsaari ja Paloheimo viittaavat eri alojen osaajiin, joiden näkemykset vastaavat poliitikkojen näkemyksiä.

Toisin kuin valiokunnissa, hallitusneuvotteluissa on edustettuina vain hallitusta muodostavat puolueet. Tämän takia asiantuntijalistat näyttävät yleensä hallituspuolueiden näköisiltä.

Tämä näkyy esimerkiksi talouden iso kuvaa pohtivassa neuvottelupöydässä, joka on pitänyt kiinni kokoomuksen vaalikamppailussa esille tuomasta sopeutuksen mittaluokasta: kuusi miljardia euroa tällä hallituskaudella.

Pöydässä on kuultu useita elinkeinoelämää lähellä olevia etujärjestöjä ja valtiovarainministeriötä, joiden viestejä kokoomuksessa perinteisesti luetaan tarkkaan. Valtiovarainministeriö näyttääkin olevan kerta toisensa jälkeen hyvin edustettuina hallitusneuvotteluissa.

Sen sijaan pöydästä puuttuvat ammattiyhdistysliikettä lähellä olevat taloustaitajat.

– Tämä on hyvin luonteva tulos asiantuntijajoukon valikoitumisesta. Meillä muodostetaan porvarillista enemmistöhallitusta, ja silloin kaikki hallitusta muodostamassa olevat puolueet haluavat kuultavaksi asiantuntijoita, joiden arviot tulevat lähelle porvarillisia puolueita, Paloheimo sanoo.

Tilanne tasoittuu hieman, jos tarkasteluun otetaan mukaan verotusta käsittelevä pöytä. Sinne mukaan on mahdutettu ammattiyhdistysliikkeestä Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen ja SAK:n veroasiantuntija Niko Pankka.

Kaikki pöydät eivät ole kuitenkaan muovautuneet tekijöidensä näköisiksi, vaikka niiden käsittelemissä teemoissa on uumoiltu suuria muutoksia.

Työmarkkinoita ja työelämää käsittelevissä pöydissä on kuultu lähes yhtä paljon työntekijöiden ja työnantajien etujärjestöjen edustajia. Tämä siitäkin huolimatta, että Säätytalolta on raportoitu neuvotteluista, joiden kohteena ovat työntekijöiden lakko-oikeus, paikallinen sopiminen ja ansiosidonnaisen porrastaminen.

– Se on vähän yllättävää. Jos taloutta koskevissa neuvotteluissa painottuu enemmän elinkeinoelämän asiantuntemus, niin samaa voisi odottaa myös työmarkkinoita koskevista neuvotteluista. Mutta kyllä siinä varmasti on kyse siitä, että neuvottelutilanteen legitimiteetin kannalta on välttämätöntä kuulla sekä palkansaajia että työnantajapuolta, Ruostetsaari sanoo.

Orpon vetämissä hallitusneuvotteluissa jokainen puolue saa esittää toiveensa kuultavista asiantuntijoista, ja yleisenä ohjenuorana on ollut se, että näitä toiveita kuunnellaan muissa puolueissa mahdollisimman tarkasti. Toisin sanoen yksikään puolue ei pysty sanelemaan, keitä neuvotteluissa kuullaan.

Perussuomalaisten linja työmarkkinakysymyksissä on eronnut kokoomuksesta. Puolue ei esimerkiksi kannata ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta leikkaamista eikä paikallista sopimista tavalla, joka kyseenalaistaa työehtojen yleissitovuuden.

Emeritusprofessori Paloheimo pitää muutenkin viisaana, että neuvotteluihin osallistuvat puolueet kuulevat molempia osapuolia työmarkkinakysymyksissä.

– Porvarillinen hallitus pyrkii varmasti tekemään ratkaisuja, jotka palkansaajapuoli kokee hankaliksi ja jotkut mahdottomiksi. Hallitusta muodostavat puolueet voivat monitoroida sitä, missä raja menee.

Paloheimon mukaan hallitusta muodostavat puolueet tuskin haluavat kirjata ohjelmaansa kohtia, jotka käynnistävät mielenilmauksia ja lakkoja.

Energia-, ilmasto- ja ympäristökysymyksiä ratkovissa pöydissä on riittänyt vilskettä. Pöydissä oli kuultu keskiviikkoon mennessä 120 asiantuntijaesitystä.

Iso ero verrattuna Antti Rinteen vetämiin hallitusneuvotteluihin on se, että pöydissä ovat vahvasti edustettuina myös yritykset. Kaikista asiantuntijoista 34 edustaa joko suoraan yrityksiä tai elinkeinoelämän etujärjestöjä.

Kaikkien lobbareiden joukossa on myös muita kuin elinkeinoelämän edustajia.

– Yritykset ovat pyrkineet taloudellisesti hyödyntämään vihreään siirtymään liittyviä mahdollisuuksia ja oletan, että hallitusneuvotteluissa olevat puolueet pyrkivät kuulemaan niitä tästä asiasta, Paloheimo sanoo.

Vallankäyttöä energiasektorilla tutkinut Ruostetsaari puolestaan korostaa, että nimenomaan tällä sektorilla pitäisi tarkkailla elinkeinoelämän ja kuluttajien äänen kuulumista.

Kuultavista vain muutama on edustanut tavalla tai toisella kansalaisten ääntä.

Hallituksen muodostaja Petteri Orpo linjasi eduskuntavaalien jälkeen, etteivät lobbarit saa istua varsinaisissa neuvottelupöydissä.

Tästä on pidetty yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kiinni, mutta eri etujärjestöjen ja viestintätoimistojen asiantuntijat ovat päässeet neuvotteluihin mukaan kuultaviksi.

Ruostetsaari pitää hyvänä, että jakolinjat on tehty selväksi näissä neuvotteluissa.

– Nyt halutaan tietää, kenen mandaatilla neuvottelijat toimivat. Takavuosina oli ongelma, että eri puolueiden neuvottelijoina oli lobbareita joko etujärjestöjen tai jopa viestintätoimistojen edustajina, Ruostetsaari sanoo.

Avoimuuden kannalta ongelmallisia olivat erityisesti viestintätoimistojen edustajat, joiden asiakkaista ei ole julkista tietoa. Eri etujärjestöjen neuvottelijoiden osalta ongelmallista oli puolestaan se, ettei yleisö voinut olla varma, edustaako hän omaa työnantajaansa vai edustamaansa puoluetta.

Eri etujärjestöillä on kuitenkin paljon tietoa omasta alastaan, eikä niitä voi sulkea täysin neuvotteluiden ulkopuolelle. Tällä tavalla tulee esille asiantuntijoiden vallankäyttö, joka perustuu laajaan tietämykseen omasta alasta ja asemaan uskottavana tiedontuottajana.

Paloheimo ja Ruostetsaari sanovat, ettei hallitusohjelman muodostaminen ilman etujärjestöjen konsultointia ole järkevää. Etujärjestöt voivat valottaa eri päätösten seuraamuksia.

Toisaalta hallitusohjelmat ovat entistä pidempiä ja yksityiskohtaisempia, koska niissä pyritään sopimaan seuraavan neljän vuoden asiat.

Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että lobbareiden pitää olla hereillä ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, jotta heillä on mahdollisuuksia saada mieleisiään kirjauksia hallituksen keskeisimpään dokumenttiin.

Herättikö artikkeli ajatuksia? Voit kommentoida sitä maanantaihin 5.6.2023 kello 23 asti.