Kolme vuotta sitten Heidi Uotila, 49, onnistui vihdoin. Hän pisti päänsä veden alle ilman että piti nenästään kiinni.
– Fiilis oli uskomaton. Olin niin kauan luullut, etten voisi enää oppia olemaan veden alla. Aina ennen oli tuntunut, että tukehtuu, hän sanoo.
Uotila oppi uimaan kunnolla 46-vuotiaana.
Hän oli mennyt uimaopetukseen ja innostunut. Sitä ennen hän oli lähinnä vältellyt vettä.
– Olin aina ollut se vilukissa, joka kävi kerran viidessä vuodessa kastautumassa. Pysyin vähän pinnalla, mutta en osannut uida.
Uimakoulun lisäksi Uotila harjoitteli myös itsekseen. Hän halusi opetella tekniikat ja hengittämisen. Joskus se tarkoitti, että piti aloittaa ihan alusta.
Joitakin uimahallikävijöitä se ihmetytti.
– Yksi ihan vieras ihminen tuli sanomaan, että eikö sun ikäinen ihminen osaa vielä uida. Lähinnä sisuunnuin siitä ja opettelin vielä enemmän.
Uimahäpeää ja heikon taidon piilottelua
Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton mukaan aikuisista neljä prosenttia ei osaa uida lainkaan. Virallisen uimataidon kriteerit, eli 200 metriä yhtäjaksoista uintia, josta 50 metriä selkää, läpäisee vähän yli puolet Suomen aikuisväestöstä.
Lukujen takana on isoja asioita.
Häpeää. Puhumattomuutta. Uimarantojen karttelua. Kehohäpeää.
– Uimataidottomuutta piilotellaan aika vahvasti. Uinnilla on kansalaistaitomainen leima ja usein ajatellaan, että jokaisen tulisi osata uida. Se aiheuttaa paineita niille, jotka eivät ole oppineet uimaan, kertoo Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Tero Savolainen.
Savolainen muistuttaa, että uimataidottomat ei ole mikään yhtenäinen ryhmä. Taustoja on monia. Joku ui heikosti ja kaipaa lisäoppia, toinen ei pysy pinnalla ollenkaan.
Osalla on takanaan traumaattisia kokemuksia, veteen tai uimahalliin meno saattaa pelottaa.
Ei kehdata näyttäytyä uikkareissa tai mennä opettelemaan.
Aikuisena uimaan oppimisessa kyse ei usein ole liikkeiden oppimisesta vaan pelkojen voittamisesta
Kun aikuinen opettelee uimaan, tarvitaan usein muutakin kuin pelkkää uintitekniikkaa, sanoo Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton kouluttaja Tommi Pantzar, joka on myös tehnyt aiheesta lisensiaattityön.
– Usein aikuisen uimataidottoman ongelma ei ole siinä, ettei osaisi tehdä oikeita liikkeitä, vaan se, että ei ole sinut vesielementin kanssa. Tarvitaan hyvin paljon aikaa ja ihan erilaista näkökulmaa kuin se, että ruvetaan opettamaan jotain rintauinnin perustekniikkaa, Pantzar sanoo.
Kun Pantzar tutki uimataidottomia aikuisia, monella suurin ongelma oli pelko ja jännitys vettä kohtaan.
– Oli syntynyt sellainen psykologinen lukko, joka estää veteen menemistä, uimista alettiin vältellä. Psykologisen lukon avaaminen on silloin ensisijainen tehtävä.
Pantzarista tarvitaankin uimaopetusta, joka keskittyy tunteisiin ja veden tutuksi tekemiseen.
”Uimataidottomia on vaikea tavoittaa, eivät he tule uimahallin ilmoitustaululta katsomaan kursseja”
Kun kyselimme tätä juttua varten uimataidottomia aikuisia, uimahalleista kerrottiin, että aikuisten ryhmämuotoisten uimakoulujen suosio on romahtanut. Yksityistunteja sen sijaan kysytään. Vastaajat pohtivat, onko siinäkin kyse jonkinlaisesta häpeästä.
– Uimataidottomia voi olla vaikea löytää, eivät he tule uimahallin ilmoitustaululta katsomaan kursseja, he eivät tule koko uimahalliin, Tommi Pantzar sanoo.
Hänestä uimataidottomille suunnattu uimaopetus pitäisi räätälöidä ja markkinoida hyvin.
Se tarkoittaa esimerkiksi pieniä ryhmiä ja selkeitä tavoitteita. Turvallista tilaa, johon tulla, vaikka vesi ja uiminen jännittävät.
Pantzar kertoo, että esimerkiksi Yhdysvalloissa personal trainer -tyyppinen uimaopetus on suosittua. Hän kuitenkin uskoo ryhmäopetukseen. Se tuo yhteishenkeä ja vertaistukea.
Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton Tero Savolainen sanoo, että viime vuosina aikuisten into kehittää uimataitoaan on kasvanut, ihan uimaan opettelusta tekniikan kehittämiseen.
– Tärkein on oma halu oppia. Ehkä sitä haluaa mennä ystävien kanssa uimaan tai pystyä olemaan rannalla lastensa kanssa. Tai vain haluaa voittaa pelkonsa, Savolainen pohtii.
Heidi Uotila innostui uimiseen täysillä. Nyt hän kauhoo pari kertaa viikossa kilometrin tai pari.
– Helposti ajattelee, ettei aikuisena enää voi opetella uutta, mutta se on ihan puppua. Aina voi.