ODESSA/MYKOLAJIV Ivan Rusev muistaa, kuinka hän tuijotti merta kansallispuiston rannalla. Parinsadan metrin päässä näkyi sukellusvene, Venäjän alus Ukrainan vesillä.
Yleensä Rusev liikkui Mustallamerellä tutkimassa delfiinejä ja pyöriäisiä, mutta nyt vesille ei ollut asiaa. Venäjä hyökkäsi voimalla.
Tutkimusjohtaja Rusevin erityisalaa ovat merinisäkkäät. Kulkiessaan rannoilla viime vuoden keväällä hän törmäsi yhä useammin delfiinien ja pyöriäisten jäänteisiin. Monilla oli tuoreita sotavammoja: irronneita osia, vuotavia haavoja tai mustunut ruumis.
Rusev otti kollegoidensa kanssa eläimistä kuvia.
Rusev tietää, että kuolemien syynä on Venäjän aloittama sota.
Venäjän alukset ja sukellusveneet käyttävät hyvin tehokkaita kaikuluotaimia.
Ivan Rusev, kansallispuiston tutkimusjohtaja
Tutkimusten mukaan luotaimet aiheuttavat delfiineille vammoja, ja niiden epäillään sotkevan delfiinien oman kaikuluotauksen. Sen avulla eläimet suunnistavat, kommunikoivat ja löytävät kalaa ravinnokseen.
Merinisäkkäitä tappavat myös merimiinat, muut räjähteet ja sota-alusten liikenne.
Pahin aika oli kevällä ja kesällä 2022, jolloin Mustameri oli taistelutanner useiden kuukausien ajan. Venäjä hyökkäsi kohti Odessaa ja Käärmesaarta.
Delfiinien näkökulmasta meressä oli kauhea meteli. Räjähdysten vuoksi ne myös stressaantuvat ja joutuvat nousemaan pintaan hengenvaarallisen nopeasti. Alttius sairauksille kasvaa.
Ivan Rusev toimii tutkimusjohtajana Tuzlivskin suiston kansallispuistossa Etelä-Ukrainassa.
Sodan vuoksi puisto on suljettu yleisöltä, eikä sinne päästetä toimittajia. Siksi Rusev on tullut Odessaan.
Rusev järkyttyi kuolleiden delfiinien määrästä ja ryhtyi yhteistyöhön useiden muiden Mustanmeren rantavaltioiden tutkijoiden kanssa. Havaintoja kuolleista eläimistä kerättiin myös sosiaalisesta mediasta.
Kävi ilmi, että jäänteitä oli kaikilla rannoilla aiempaa enemmän. Koska kaikki ruumiit eivät ajaudu rantaan, meressä niitä täytyi olla vielä lisää.
Kun tulokset yhdistettiin, valkeni karu totuus. Tutkijat arvioivat, että viime keväänä yhteensä jopa 50 000 delfiiniä ja pyöriäistä kuoli sotatoimien vuoksi. Se on merkittävä osa 250 000 yksilön kokonaismäärästä.
Rusev uskoo, että totuus on vielä tätäkin synkempi.
– Lisäksi meressä on paljon vahingoittuneita delfiinejä, jotka eivät löydä kalaa tai pysty kommunikoimaan perheensä kanssa, hän sanoo.
Mustassameressä elää kolme eri valaiden lahkoon kuuluvaa nisäkäslajia: pullonokkadelfiini, tavallinen delfiini ja pyöriäinen. Kunkin lajin alueen populaatiot ovat listattu uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi.
Tutkijoiden mukaan nyt ne voivat olla vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Mustassameressä on yhä myös laukeamattomia miinoja ja muita räjähteitä. Ne ovat vaarallisia sekä mereneläimille, että merellä liikkuville ihmisille. Monet alueen kalastajat ovat törmänneet merimiinoihin.
Ukrainan luonto on kokenut mittaamatonta vahinkoa suurhyökkäyksen alusta asti. Arviolta kolmannes Ukrainan luonnonsuojelualueista on kärsinyt taisteluista, pommituksista tai ympäristölle myrkyllisistä aineista.
Tilannetta pahentaa Kahovkan padon murtuminen kesäkuun alussa. Padon tuhoamisesta epäillään Venäjää.
Ukrainan varaulkoministeri on kuvannut sitä suurimmaksi ympäristökatastrofiksi sitten Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden.
Tarkkaa tietoa sodan ympäristötuhoista on huonosti saatavilla. Venäjä miehittää osaa Ukrainasta, ja taistelut raivoavat monilla rintamilla. Asiantuntijaraportit varoittelevat, että sodan jälkeen paljastuva totuus luonnon tilasta on todennäköisesti karu.
Balabanivskyin metsä Mykolajivin ja Hersonin rajalla oli rintamalinjalla, kun Venäjä hyökkäsi viime keväänä Etelä-Ukrainassa. Venäläiset eivät päässeet metsään asti, mutta raketit ja kranaatit sytyttivät metsäpaloja.
Liikkuminen metsässä on äärimmäisen vaarallista räjähteiden takia. Pelastuspäällikkö Oleksandr Dovhopol marssii silti määrätietoisesti puiden sekaan.
Dovhopol osoittaa maasta törröttävää rakettia.
– Tuollaisia tänne tuli paljon.
Kun Venäjän joukot hyökkäsivät kohti Mykolajivia, Dovhopol oli juuri aloittanut Mykolajivin viidennen pelastusaseman päällikkönä.
Hän teki töitä vuorokauden ympäri ja oli myös sammuttamassa tätä osaa metsästä.
Valtaosassa alueen metsistä on Dovhopolin mukaan niin paljon räjähteitä, ettei niihin voinut lainkaan mennä. Balabanivskyin metsää käytiin sammuttamassa 19 kertaa.
Kukaan ei onneksi kuollut paloissa, Dovhopol sanoo.
Sen sijaan kolmannes metsästä on kuollut. Uuden kesän vihreys puskee maasta, mutta karrelle palaneet puut on kaadettava pian.
Mustien runkojen välissä vilahtaa kettu. Muiden metsäneläinten kohtaloa voi vain arvailla.
Kettu on kovin yllätyksetön, mutta harva tietää, että Ukrainassa elää myös seeproja, puhveleita ja antilooppeja. Niiden elinalue on tällä hetkellä Venäjän miehityksen alla.
Vihollisen joukkoja on myös luonnoltaan ainutlaatuisella Kinburnin niemimaalla. Se työntyy kapeana ulos Mustaanmereen ja on koti monille lajeille, joita ei ole missään muualla maailmassa.
Kinburn kuuluu Ukrainan metsähallinnossa Mykolajivin aluejohtajana toimivan Svitlana Tkatšenkon vastuualueeseen. Nykyisin hän tietää vain, että niemimaalla on ollut paljon metsäpaloja.
Emme pääse paikalle ottamaan tarkemmin selvää. Voimme vain katsoa, kun se palaa.
Svitlana Tkatšenko, metsähallinnon aluejohtaja
Ukrainan luonto ei voinut hyvin ennen sotaakaan. Ympäristötoimet ja luonnon hyvinvointi jäävät vertailussa muiden Euroopan maiden taakse.
Ukrainan suhteellinen metsäala on myös Euroopan mittapuulla vaatimaton: metsät peittävät noin 16 prosenttia maasta. Silti Ukraina on koti noin kolmannekselle Euroopan lajeista. Monet niistä ovat harvinaisia ja esiintyvät vain rajatuilla alueilla.
Balabanivskyin metsä istutettiin 1940-luvulla hiekkaiselle ranta-alueelle. Metsä oli vaikea saada kasvamaan, mutta lopulta maasta nousi mäntymetsä.
Tkatšenko seisoo tien laidassa ja osoittaa pieniä palaneita puita.
Reilun metrin korkuiset männyt oli tarkoitettu vuodenvaihteen juhlapuiksi.
Tänä keväänä on kylvetty uutta metsää. Kestää viitisenkymmentä vuotta, että se kasvaa palaneen tilalle, Tkatšenko sanoo.
Kahovkan pato murtui kesäkuun alussa, vesi nousi paikoin myös näillä alueilla. Pato ja sen aiemmin muodostama tekojärvi sijaitsevat noin sadan kilometrin päässä Balabanivskyin metsästä.
Tulvavesi on tuhonnut rakennuksia, peltoja, teitä, varastoja ja tehtaita ja levittää nyt mukanaan ympäristölle haitallista jätettä, myrkyllisiä aineita ja tauteja.
Tekojärven kaloista ja kasveista iso osa on kuollut, osa tulee kuolemaan lähiaikoina. Joen alajuoksun ekosysteemi on mennyt sekaisin.
Vaikutukset tulevat tuntumaan myös Mustallamerellä. Delfiineille se tarkoittaa todennäköisesti lisää huonoja uutisia.