KIOVA Sen jälkeen kun venäläiset miehittivät sodan alussa osia Hersonin alueesta, Kahovkan padon merkitys sodankulun kannalta nousi merkittävästi. Zaporižžjan ja Nova Kahovkan välillä on 240 kilometrin pituinen tekojärvi, jossa ei ole yhtään siltaa, joten jokainen Dnepr-joen silta on sotilaallisesti ratkaisevassa roolissa.
Kun Ukrainan armeija valmisteli Hersonin kaupungin ja sen ympäristön vapauttamista viime kesällä ja syksyllä, se teki täsmäiskuilla padon sillan kelvottomaksi raskaan sotakaluston siirtämiseen. Itse pato kuitenkin säästyi tuhoilta.
Lokakuussa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi venäläisten miinoittaneen padon ja varoitti padon sortumisen tuhoisista seurauksista. Hersonin vapautuksen päivänä eli 11. marraskuuta oikealta rannalta vetäytyvät venäläiset räjäyttivät Kahovkan sillan, jotta Ukrainan armeija ei pääsisi joen yli. Itse pato kesti tämänkin iskun ja tuli osaksi rintamalinjaa.
Vaikka Ukrainassa osattiin odottaa padon tuhoamista, ukrainalaisille se tuli loppujen lopuksi yllätyksenä. Heitä järkytti, että sotilastarkoituksissa voi uhrata yhdellä kertaa näin paljon siviilihenkilöitä.
Ukrainalaisten sometilit täyttyivät avaintunnisteesta #Russiaisaterroriststate eli Venäjä on terroristivaltio. Erityisen ilkeää ukrainalaisista oli se, että aamulla YK muistutti Twitterissa tiistain olevan venäjän kielen päivä. Kahovkan padon tuhoaminen YK:ssa huomattiin vasta muutamaa tuntia myöhemmin.
Kuka hyötyy padon räjäyttämisestä?
Vaikka virallisesti on aikaista sanoa, kuka räjäytti Kahovkan padon, Ukrainassa ei epäilty hetkeäkään, että sitä eivät olisi tehneet Venäjän joukot. Kiova syyttää Venäjä luonnontuhonnasta ja teknologisesta terrorismista.
Ukrainan osallisuuteen padon räjäyttämiseen on vaikeaa uskoa, eikä pelkästään sen takia, että tällainen toiminta ei kuulu ukrainalaisten sodankäyntitapohin. Sotilaallista hyötyä se on voinut tuoda vain venäläisten mielestä, jotka pelkäävät tällä hetkellä Ukrainan armeijan hyökkäystä. Dneprin tulviminen alajuoksussa tekee lähes mahdottomaksi joen ylityksen, ja venäläiset voivat siirtää joukkojaan idemmäksi, missä hyökkäyksen uhka on korkeampi.
Samalla padon tuhoaminen oli omaan jalkaan ampumista. Ensinnäkin tulvavedet hautaavat alleen venäläisten puolustusasemat joen vasemmalla rannalla. Toiseksi jos ratkaisevia sotatoimia on turhaa käydä Zaporižžjasta Mustallemerelle saakka, ukrainalaisetkin voivat siirtää joukkojaan muille rintamaosuuksille.
Sen lisäksi Venäjä oli tällä kertaa aika laiska kiistämään syyllistyytensä. Alussa Venäjän asettama paikallishallinto vähätteli padon sortumisen vaikutusten laajuutta, sittemmin Venäjältä kuului versio, että padon oli tuhonnut Ukrainan ohjus. Vasta iltapäivällä Kremlista kommentoitiin, että padon räjäyttäminen oli Ukrainan sabotaasi, jonka tarkoituksena on katkaista makean veden tulo Krimin niemimaalle.
Ukrainan presidentin neuvonantaja Mihailo Podoljak sanoi, että asevoimat joutuvat päivittämään hyökkäyssuunnitelmiaan, mutta ratkaisevasti padon sortuminen niihin ei vaikuta. Mutta se voi vaikuttaa toisella, poliittisella tavalla. Ukrainalla on nyt yksi argumentti lisää, miksi Ukrainan on mitä pikimmiten vapautettava kaikki Venäjän miehittämät alueet ja miksi länsimaiden on tuettava Ukrainaa vahvemmin kaikin keinoin, ennen kaikkea aseellisesti.
Koska jos tästä pitkään odotetusta tragediasta tuli vihdoin totta, seuraavana voi olla onnettomuus Zaporižžjan ydinvoimalassa. Sitäkin on pelätty jo yli vuoden, mutta sen ympäristövaikutukset eivät jää alueellisiksi kuten Kahovkan padon tapauksessa.