Uutisvirta on täyttynyt viimeisen vuoden aikana otsikoista, jotka kertovat suomalaisen puolustusvälineteollisuuden uusista tilauksista. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on herättänyt Euroopan maat täydentämään asevarastojaan, etenkin kun Ukrainaan viedään ikääntyvää kalustoa tukemaan maan puolustusta.
Tilanne on samankaltainen myös Suomessa. Aseapu Ukrainaan ja varautuminen kotimaan puolustamiseen ovat poikineet kauppoja kotimaiselle teollisuudelle. Viimeisimpänä Patrian iso panssariajoneuvokauppa puolustusvoimien kanssa. Sen arvo on yli 200 miljoonaa euroa ja se tuo työtä Hämeenlinnan tehtaalle. Tehdas työllistää jo nyt nyt yli 300 henkilöä, ja lisää pitäisi palkata.
Suomalaisen puolustusvälineteollisuuden kasvu oli vuonna 2022 parin prosentin luokkaa. Se nosti alan liikevaihdon ensimmäistä kertaa yli kahden miljardin euron. Viimeisen 15 vuoden aikana liikevaihdon taso on vaihdellut 1,5 ja 2 miljardin välillä. Luku sisältää myös ilmailu-, avaruus- ja turvallisuusteollisuuden alat.
Pelkän puolustusvälinevalmistuksen osuus on runsaat puolet, mutta yritykset valmistavat tuotteita myös siviilimarkkinoille ja muille toimialoille.
– Kaikki viittaa siihen, että liikevaihdon kasvu alan yrityksissä jatkuu myös tänä vuonna, jos vain osaavaa työvoimaa saadaan, sanoo Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko.
Viennin kasvattaminen ei ole helppo temppu
Suomessa teollisuus uskoo siihen, että ala tulee kasvamaan koko Euroopassa. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti viennin kasvua suomalaisfirmoille. Tällä hetkellä puolustusvälineteollisuutemme viennin osuus liikevaihdosta on runsaat 40 prosenttia. Uutiset panssariajoneuvojen ja aseiden tilauksista maailmalle eivät tarkoita sitä, että ulkomaankauppa olisi helppoa. Suomen osuus Euroopan puolustusvälinebisneksestä on noin yksi prosentti.
Valtioiden halukkuus hankkia aseita ja ammuksia on kiinni poliittisesta päätöksenteosta, mikä on usein hidasta.
– Teollisuus kaipaa näkymää siihen, kuinka paljon aseita pidetään varastoissa tulevaisuudessa, Karanko sanoo.
Huoltovarmuuteen liittyy myös toinen vientiä rajoittava tekijä. Tyypillisesti maat haluavat turvata aseiden saannin kriisiaikana, jolloin aseet halutaan hankkia maan sisältä.
– Puolustustarvikekauppa on äärimmäisen protektionistista. Jokaisella EU:n jäsenmaalla on oma teollisuus, joka pystyy toimittamaan asevoimille riittävän puolustuskyvyn, Karanko painottaa.
Suomen Nato-jäsenyyden uskotaan avaavan ovia maailmalle, mutta lisäystä vientimarkkinoihin ei ole luvassa ainakaan nopeasti.
– Kauppojen syntyminen on pitkä prosessi, ei näin lyhyen Nato jäsenyyden vaikutusta voi vielä arvioida. Varovaisesti voi olettaa, ettei Nato-jäsenyys ainakaan tilannetta jatkossa huononna, sanoo Sakon toimitusjohtaja Juha Alhonoja.
Hyvä kello kuuluu kauas
Viranomaisaseiden myynnin osuus on Sakolle vain kymmenen prosentin luokkaa, mutta sen mainosarvo on merkittävä. Ammattilaisille myydyt aseet auttaa päätuotteen, metsästyskivääreiden markkinointia.
Riihimäkeläisen Sakon uusi rynnäkkökivääri herättää kiinnostusta ja tarkkuuskiväärit ovat käyneet kaupaksi kiihtyvällä tahdilla myös maailmalla. Myös Suomen puolustusvoimat on kiinnostunut aseesta.
Sako on kasvattanut tuotantoaan ja lisännyt henkilöstömääräänsä. Yhtiön henkilöstömäärä on parissa vuodessa noussut runsaalla sadalla lähes neljään sataan työntekijään. Tulevina vuosina on tarkoitus palkata noin 70 henkilöä lisää.
Koko puolutusvälineteollisuus työllistää tällä hetkellä maassamme hieman alle 10 000 henkilöä. Työvoimalle olisi kasvava kysyntä, mutta kilpailu teknologiateollisuuden sisällä osaajista on tiukkaa.
– Odotamme omien viranomaistuotteidemme kysynnän jatkuvan positiivisena tulevaisuudessakin. Myös toimialan saama julkisuus auttaa jonkin verran esimerkiksi rekrytoinneissa, sanoo Sakon toimitusjohtaja Alhonoja.