”Tapa ittes!” ”Toivon, että mutsis kuolee.”
– Ei sitä kaikkea viitsi edes sanoa ääneen. Henkilökohtaisuuksiin on kyllä menty ja otettu esille omaan perheeseen ja terveyteenkin liittyviä asioita, Vaasan Palloseuran kasvatti ja liigapelaaja Samu Alanko toteaa kokemuksistaan yleisön pahimmista huuteluista.
Jalkapallon Pelaajayhdistyksen, Veikkausliigan, Kansallisen liigan ja Subwayn teettämässä kyselyssä huhtikuussa lähes puolet ammattipelaajista kertoi joutuneensa epäasiallisen huutelun ja negatiivisen kannatuksen kohteeksi uransa aikana.
Palloliiton syyskuussa julkaisemassa kyselyssä puolestaan yli puolet 16–20-vuotiaista pelaajista oli kokenut asiatonta käytöstä.
Häirintä on ollut lajissa pitkään ilmiö, jota pelaajat ovat sietäneet, sillä sen on ajateltu olevan luontainen osa peliä.
– Ainahan fanit yrittävät päästä jollain tavalla vastustajan pelaajien ihon alle. Se, kuinka ne sitten sinne pääsevät, on välillä vähän kyseenalaista. Joku voisi sanoa, että kuuluu lajiin, mutta jossain se raja menee, Alanko sanoo.
”Vain futista”
Uransa alkuaikoina kymmenisen vuotta sitten Samu Alanko ei vielä kokenut huutelua kovin usein. Liigatason kovetessa myös häirintä katsomosta yltyi.
Ensimmäisen kerran Alanko muistaa katsomosta tulleen huutelun menneen yli vieraspelissä Lahdessa vuonna 2018. Silloin huutelu yltyi jopa tappouhkauksiin.
– En tiedä, mistä se johtui, mutta olin hetki sitten syöttänyt maalin ensimmäisellä puoliajalla. Ehkä he ottivat siitä silloin nokkiinsa, mutta en voi olla varma.
Toinen merkittävä kahnaus fanien kanssa sattui, kun Alanko siirtyi elokuussa takaisin Vaasan Palloseuraan oltuaan AC Oulun hyökkääjänä vain vuoden.
Pelin aikana Alanko teki tuuletuksen vastustajan, entisen seuransa, puolelle katsomoa. Viesti oli Alangon mukaan toiselle taholle joukkueessa, mutta jotkut fanit tulkitsivat tuuletuksen hyökkäyksenä heitä kohtaan.
Seuraavassa pelissä AC Oulua vastaan fanit päätyivät aukomaan päätään Alangon tyttöystävälle sekä hänen vanhemmilleen.
– He tunnistivat tyttöystäväni yleisöstä, koska hänellä oli minun kannatuspaitani päällä. Pelin jälkeen he jatkoivat huutelua tyttöystävälleni stadionin ulkopuolella.
Tapauksen jälkeen Alanko ilmoitti asiasta eteenpäin faniseuralle ja sovittiin, että sama ei voi enää toistua.
– Vaikka monelle fanille laji on elämä ja kuolema, niin loppujen lopuksi tämä on vain futista. Sillä tavalla tämä ei ole silti mennyt ihon alle tai korvien väliin, että se olisi saanut miettimään uravalintaa, hän sanoo.
Katsojat ovat nykyään kriittisempiä omaa seuraa kohtaan
Palloliiton tapahtumapäällikön ja entisen maajoukkuepelaajan Ville Nylundin mukaan kannustuskulttuuri jalkapallossa on aina pitänyt sisällään myös negatiivisia piirteitä.
– Nykyään häirintään kuitenkin ehkä reagoidaan vahvemmin kuin ennen, hän sanoo.
Nylund pitää tiiviisti yhteyttä Suomen maajoukkueen kannattajayhdistykseen SMJK:hon ja yhdessä he yrittävät rakentaa avointa ja positiivista kannattajakulttuuria.
Lisäksi Nylund uskoo lähtökohtaisesti pienten yleisömäärien Suomessa vaikuttavan siihen, että häirintä katsomoista kentille korostuu.
– Kun tuhat katsojaa on hiljaa ja siellä yksittäinen ihminen huutaa, niin kyllähän sen sitten kuulee kaikki, Nylund toteaa.
Katsojat ovat kriittisempiä myös omaa seuraansa kohtaan.
– Nykyään halutaan katsomostakin osallistua tapahtumaan enemmän. Ehkä ennen ei niin paljon huudettu esimerkiksi vaikka valmentajalle kenkää. Katsojat reagoivat molempiin suuntiin, niin kotijoukkueen kuin vierasjoukkueen tekemiseen vahvemmin, Nylund sanoo.
Porttikieltoja ei voida asettaa
Jalkapallohuliganismi on Suomessa vielä pieni ilmiö muuhun Eurooppaan verrattuna, mutta joitain kahnauksia peleissä ja niiden ulkopuolella on tapahtunut myös täällä.
Samu Alanko toivoo, että häiriköille voitaisiin jakaa peleihin porttikieltoja.
– Mielestäni se olisi ihan hyvä ratkaisu noille ylilyönneille, mutta vaikeatahan se on löytää niitä tekijöitä varsinkaan silloin, jos häirintä tulee somen puolelta.
Suomen nykyisen lainsäädännön puitteissa porttikieltojen jakaminen urheilutapahtumissa ei ole mahdollista.
Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) vuoden takaisen selvityksen mukaan porttikieltojärjestelmää ei Suomessa voida toteuttaa sopimusperusteisesti ilman lainsäädännönmuutosta perusoikeuskysymyksien vuoksi.
Sopimusperusteinen porttikieltojärjestelmä tarkoittaa, että ostaessaan pääsylipun katsoja sitoutuu tapahtuman järjestäjän määrittelemiin sääntöihin.
Myös kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru on STT:n mukaan esittänyt mahdollisuutta antaa porttikielto jalkapallo-otteluihin ja muihin urheilutapahtumiin. Sekä Palloliitto, Veikkausliiga että HJK ovat julkisesti tukeneet esitystä.
Negatiiviset kokemukset käsitellään yleensä yksin tai kotona
Koska porttikieltoja ei voida lain puitteissa asettaa, yritetään ongelmiin sen sijaan puuttua viestinnällä ja erilaisella kampanjoinnilla.
– Voi koettaa laittaa viestiä vaikka vastustajan seuran jollekin jäsenelle, joka sitten yrittää viestittää sen eteenpäin heidän faniryhmälleen, mutta ei siinä paljoa sen enempää ole tehtävissä. Valitettavasti, Samu Alanko sanoo.
Palloliiton viestintäpäällikkö Taru Nyholmin mukaan useimmiten syyllisiä epäasialliseen käytökseen ovat vastustajajoukkueen pelaajat tai valmentajat.
Lisäksi törttöilyyn syyllistyvät oman joukkueen pelaajat, katsojat ja kentän laidalla ottelua seuraavat nuorten vanhemmat. Yleisin epäasiallisen käyttäytymisen muoto on häiritsevä puhe tai huutelu.
Suurin osa käsittelee asioita Samu Alangon mukaan itsekseen tai oman perheensä kesken.
– Kopissa ei puhuta hirveästi, ellei tule ihan karseita ylilyöntejä. Aika usein sitten, kun jotain ollaan yhdessä käsitelty, ollaan tultu siihen lopputulokseen, että ei tässä hirveästi ole tehtävissä, hän toteaa.
Juttua voi kommentoida Yle-tunnuksella sunnuntaihin 11.6.2023 kello 23:een asti.