Meillä Suomessa hyväksikäytetään ulkomaalaisia työntekijöitä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat paljasti maaliskuussa filippiiniläisten siivoojien kyseenalaisen kohtelun.
”Moni joka on meille tullut töihin köyhistä oloista, on kokenut toiminnan poikkeuksellisen humaaniksi. He ovat vilpittömästi kiitollisia, että ovat päässeet järjestelmään,” kertoi suomalainen siivousyrittäjä.
Tarkemmin tutkittuna filippiiniläiset siivoojat olivat päässeet kahden yhtiön järjestelmään, joka mahdollistaa ylipitkät työajat ilman ylityökorvauksia.
Monen firman liiketoimintamalli käytännössä rakentuu hyväksikäytölle.
Työsuojeluviranomaisen mukaan järjestely on laillinen, mikäli työntekijää ei ole painostettu siihen. Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen on eri mieltä. Se, että jokin järjestely sopii työntekijälle, ei tarkoita, että näin saa toimia.
Helsingin Sanomien vuoden 2020 selvityksen perusteella maahanmuuttajien hyväksikäyttö siivousalalla on hyvin laajaa. Monen firman liiketoimintamalli käytännössä rakentuu hyväksikäytölle.
Olen alkanut epäillä, että ulkomaalaisen työntekijän huono kohtelu oikeutetaan lähtömaan vielä huonommilla työoloilla. Suomessa siivoojan keskimääräinen kuukausipalkka on 2 115 euroa. Filippiineillä peruspalkka on kolmesataa euroa kuussa. Työnantajalle voi syntyä moraaliton ajatus: lähtömaan työoloihin verrattuna ulkomaalaisella työntekijällä pyyhki hyvin – ilman ylityökorvauksiakin.
Ei moraalin puute tietenkään yksin selitä ulkomaalaisten työntekijöiden huonoa kohtelua. Siivousalalla on monia hyväksikäyttöä mahdollistavia rakenteita ja käytäntöjä, kuten kova kilpailu, pitkät alihankintaketjut, sekä nollasopimukset, joilla ei ansaitse riittävää tulotasoa elämiseen.
Suomen työehtosopimusten rikkomista on paljastunut myös muilla aloilla. Olkiluoto 3:n rakennustyömaalta on 2010-luvulla löytynyt useita esimerkkejä ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytöstä.
Syrjintää ja epäoikeudenmukaista kohtelua jää myös tunnistamatta.
Ulkomaalaistaustaiset työntekijät kokevat tutkitusti enemmän syrjintää työelämässä koko väestöön verrattuna. Esimerkiksi palkkaukseen liittyvää syrjintää on kokenut 15 prosenttia ulkomaalaistaustaisista miehistä. Koko väestön miehissä vastaava osuus on kahdeksan prosenttia.
Syrjintää ja epäoikeudenmukaista kohtelua jää myös tunnistamatta. Etenkin hiljattain maahan muuttanut työntekijä saattaa myös itse vertailla työehtojaan ja -olojaan enemmin kotimaahansa kuin suomalaiseen työehtosopimukseen. Tämä selittää kiitollisuutta palkkauksesta ja työoloista, jotka ovat huonommat kuin suomalaisella. Se ei tee huonommasta kohtelusta oikeudenmukaista.
Vähäisempiä sairauslomia voi selittää se, että ulkomailla syntyneet työntekijät alikäyttävät oikeuttaan sairauspoissaoloihin.
On myös viitteitä siitä, että ulkomaalainen työntekijä epäröi käyttää oikeuksiaan suomalaisessa työelämässä.
Työterveyslaitoksen tutkimus havaitsi, että ulkomailla syntyneillä hoiva- ja hoitotyöntekijöillä oli Suomessa syntyneisiin työntekijöihin verrattuna selvästi pienempi riski jäädä pitkälle sairauslomalle. Pienin riski yli kymmenen päivän sairauspoissaoloihin oli EU:n ulkopuolisista maista muuttaneilla.
Vähäisempiä sairauslomia voi selittää se, että ulkomailla syntyneet työntekijät alikäyttävät oikeuttaan sairauspoissaoloihin. Töissä sinnitellään sairaanakin erityisesti tilanteissa, joissa työntekijän oleskelulupa riippuu työssäoloehdon täyttymisestä.
Toisaalta Suomeen muuttaneet ovat keskimäärin Suomessa syntyneitä terveempiä, eli sairauspoissaoloille voi olla vähemmän tarvetta. Lisäksi terveysongelmista kärsivät maahan muuttaneet saattavat muita helpommin jäädä kokonaan vaille työtä, jolloin heille ei synny sairauspoissaoloja työstä.
Moraalin puutteen lisäksi on tärkeä kiinnittää huomiota tiedonpuutteeseen. Esimerkiksi ammattiliitot ovat pyrkineet lisäämään tietoisuutta suomalaisista työehtosopimuksista tiedottamalla yleisimmin puhutuilla kielillä.
Perusoikeusbarometrin tulokset kertovat kuitenkin tarpeesta lisätä maahan muuttaneiden tietoisuutta oikeuksistaan ja oikeussuojakeinoista.
Esimerkiksi arabiankielisistä vain joka neljäs on tietoinen yhdenvertaisuusvaltuutetusta. Kesäkuun alusta yhdenvertaisuuslain osittaisuudistuksen myötä yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo jatkossa myös työelämän syrjimättömyyttä. On tärkeää, että myös maahan muuttanut työntekijä on tietoinen tästä.
Työperäisen maahanmuuton lisääntyessä ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön uskotaan kasvavan. Valtioneuvosto julkaisi vuonna 2021 maahanmuuton tiekartan, jossa tavoitteena on työperäisen maahanmuuton kaksinkertaistaminen nykytasosta vuoteen 2030 mennessä. Tulevan hallituksen maahanmuuttotavoitteet todennäköisesti eroavat edellisen hallituksen tavoitteista. Joka tapauksessa on varmistettava, että Suomeen muuttavia ihmisiä ei käytetä toisen luokan työntekijöinä.
Hälytyskellojen on soitava jo pienistä väärinkäytöksistä, muuten ulkomaalaisten työntekijöiden huonompi kohtelu normalisoituu. Filippiineiltä muuttaneella siivoojalla on sama oikeus ylityökorvauksiin kuin sinulla ja minullakin.
Shadia Rask
Kirjoittaja on maahanmuuttoa ja yhdenvertaisuutta tutkiva filosofian tohtori.
Kolumnista voi keskustella 13.6. kello 23.00 saakka.