Hersonin alueella eteläisessä Ukrainassa sijaitseva Kahovkan pato sortui varhain tiistaina aiheuttaen valtavan ympäristökatastrofin.
Sodan kannalta padon murtumisen on arvioitu hyödyttävän eniten Venäjän sotavoimia Ukrainassa. Padon tuhoutuminen vaikeuttaa todennäköisesti Ukrainan vastahyökkäystä ja mahdollisuuksia valloittaa takaisin Venäjän miehittämiä alueita, asiantuntijat arvioivat.
Yle haastatteli puolustusvoimien entistä tiedustelupäällikköä, kenraalimajuri evp Pekka Toveria sekä Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen johtajaa, eversti Pekka Turusta.
Miten padon murtuminen vaikuttaa Ukrainan vastahyökkäykseen?
Pekka Toveri:
– Ukrainalaiset olivat jo useamman kuukauden hyökkäilleet Dneprjoen alajuoksulla joen yli ja ottaneet välillä sieltä alueita haltuunkin, muun muassa saaria Dneprjoella länsimaisella vesistön ylitykseen tarkoitetulla kalustolla. Yhden skenaarion mukaan houkuttelevinta ukrainalaisjoukoille olisi ollut hyökätä Zaporižžjassa ja Mariupolin suunnalla, missä venäläiset ovat eniten linnoittautuneet. Sieltä olisi päästy tunkeutumaan venäläisten selustaan.
– Vesistön ylimenohyökkäykset ovat ainakin jonkin aikaa mahdottomia. Ukrainan isompi hyökkäys tällä suunnalla on estynyt pidemmäksi aikaa. Tämä helpottaa venäläisten tilannetta ainakin jonkin verran.
– Toisaalta lokakuusta alkaen ukrainalaiset ovat varoittaneet, että venäläiset ovat panostaneet padon ja saattavat sen räjäyttää. Ukrainalaiset ovat ottaneet tämän varmasti huomioon strategisessa suunnittelussa.
Pekka Turunen:
– Se vaikuttaa vaihtoehtoja kaventavasti. Hyökkäysalueen laajuus kapenee. Hyökkäys kohdistunee siksi Zaporižžja-Melitopol-akselin itäpuoliselle alueelle, ainakin näin lyhyellä aikajänteellä. Pitkällä aikajänteellä taas ei pystytä sanomaan. Ei ole arvioita siitä, kauan tulvan vaikutus kestää. Arvioisin, että ainakin kesä- ja heinäkuun ajan vaikutus on merkittävä.
– Luulen kuitenkin, että Ukraina on ottanut huomioon tämän ja käyttänee nyt suunnitelmiaan, jotka on laadittu riskin realisoitumisen varalta. Merkittäviä muutoksia operaatioon ei välttämättä tarvitse tehdä.
Joutuuko Ukraina nyt siirtämään joukkojaan rintamalta toiselle?
Pekka Toveri:
– Hyvä kysymys. Emme tiedä, kuinka paljon joukkoja oli sille suunnalle ylipäätään varattu. Ei välttämättä paljoa. Vastahyökkäykseen on kaikkiaan varattu parikymmentä prikaatia.
Pekka Turunen:
– Ei voida sanoa, että joutuvatko he muuttamaan suunnitelmia tai keskittämään joukkojaan muualle, koska meillä ei ole näkymää heidän suunnitelmiinsa. Lyhellä aikajänteellä Hersonin alue on käyttökelvoton hyökkäysoperaatioissa. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että joen yli lähdettäisi operoimaan maajoukoilla.
Supistiko padon murtuminen rintamalinjan ainoastaan Donbasiin?
Pekka Toveri:
– Joo. Dneprin alajuoksulla taistelut menevät aika pienimuotoisiksi, kun toista sataa kilometriä rintamalinjasta on poistunut. Mahdollisuudet kiertää selustaan ovat hävinneet. Hyökkäys tulee haastavammaksi. Tämä on huonompi uutinen Ukrainalle. Kyllä tähän on varmasti varauduttu, mutta olisi ollut parempi heille, jos he olisivat voineet operoida Dneprin alajuoksulla.
Pekka Turunen:
– Kyllä. Tällä hetkellä järkevintä olisi edetä Zaporižžja-Melitopolin suuntaan. Tätä on pitkään arvioitu todennäköiseksi hyökkäyalueeksi, ja näin Venäjäkin on todennäköisesti arvioinut. Sen takia se on ehkä sulkenut Hersonin suunnan tällä toimenpiteellä. Sitä kautta Venäjä saa suunnattua Ukrainan liikkeen haluamaansa suuntaan, johon se on tehnyt puolustusvalmisteluja.
Miltä rintamatilanne muutoin näyttää?
Pekka Toveri:
– Tasaiseen tahtiin tehdään pienempimuotoisia hyökkäyksiä. Ukrainalaiset ovat parantaneet Bahmutissa asemiaan pohjois- ja eteläpuolella, vaikka itse kaupunki menetettiinkin. Ukrainalaiset ovat aloitteentekijöitä. He pyrkivät varmasti sitomaan venäläisten joukkoja, jotta venäläisten on vaikeampi arvioida, mistä se päähyökkäys tulee.
– Yritetään ainakin murtautua ensimmäisistä puolustuslinjoista läpi. Idässä on alueita – kuten Donbas – joissa on taisteltu kohta yhdeksän vuotta. Donbasissa väestö on venäläismielistä, eikä tue ukrainalaisia. Siellä venäläisten huoltolinjat lyhenevät, ukrainalaisten taas pitenevät. Zaporižžjasta etelään sata kilometriä ei ole strategisesti sama asia kuin sata kilometriä Donbasin suuntaan.
– Ukraina on vastahyökkäyksen aloittanut, taistelukentän muokkausta on tehty jo viikkokausia: on isketty Venäjän selustaan, tuhottu huoltopaikkoja, polttoainevarastoja ja esikuntia. Zaporižžjan suunnalla on viitteitä, että siellä olisi isompi hyökkäys. Sinne on ilmestynyt kolme prikaatia vahvistukseksi ja se saattaa muuntua päähyökkäykseksi.
Pekka Turunen:
– Edelleen sitä samaa tasoa, mitä se on viime kuukaudet ollut: ei merkittävää edistystä suuntaan tai toiseen. Sellaista operointia on käynnissä, jolla todennäköisesti valmistaudutaan vastahyökkäykseen. Novodonetsken ja Bahmutin välisellä alueella näyttää olevan aktiivisempaa toimintaa julkisten lähteiden perusteella.
Pitääkö Ukrainan nyt unohtaa Kertšinsalmen sillan tuhoaminen tai Krimin takaisinvaltaaminen?
Pekka Toveri:
– Uskon, että tapahtuu mitä tapahtuu, niin ennemmin tai myöhemmin ukrainalaiset yrittävät päästä Asovanmeren rantaan. Se olisi operatiivisesti niin merkittävä asia. Krimin huolto olisi sen jälkeen vaikeaa, sitä ei lauttayhteyksillä huolleta. Se ei kuitenkaan ole helppo valloitettava.
Pekka Turunen:
– Ei se sitä tarkoita. Suorin reitti on tällä hetkellä ainakin väliaikaisesti poikki, mutta aina on mahdollista tehdä asioita kiertoteitse. Jos ajatellaan, että vastahyökkäys suuntautuisi Melitopolin suuntaan ja saavutettaisiin Asovanmeren alue ja katkaistaisiin huoltoyhteys Venäjälle ja maayhteys Krimille. Sen jälkeen Ukraina pyrkinee pitämään alueen itsellään ja laajentamaan hyökkäystä ja mahdollisesti etenemään Melitopolin suunnasta kohti Krimiä ja Hersonin aluetta. Se toki ottaa enemmän resursseja: aikaa, kalustoa ja henkilöstöä.