Järviruoko on pääosin hyödyntämätön luonnonvara Lounais-Suomen rannoilla ja saaristossa. Nyt ruokomassan hyödyntämiseen alkaa löytyä lupaavia ja isojakin mahdollisuuksia.
Järviruoko on aika hankala niitettäväksi. Saviset rannat eivät kanna isoja korjuukoneita, mutta työtavat ja tekniikka kehittyvät kaiken aikaa.
Paraisilla on lähes valmiina iso lautta, joka kykenee liikkumaan matalissa vesissä ja paalaamaan ruokosaaliin tiiviiseen muotoon.
Ruokoa voidaan hyödyntää monella tavalla. Se on hyvä raaka-aine maanparannukseen, kasvualustaksi, biohiileksi, energiaksi ja muun muassa rakennusmateriaaliksi.
Nämä kanavat ovat pääasiassa kokeiluasteella, mutta nyt näyttää ainakin energiakanava aukeavan isosti.
Sementti syntyy vain isolla lämmöllä
Finnsementti on alkuvuoden aikana kokeillut Paraisilla, miten ruoko voisi toimia energialähteenä. Ruoko ei päässyt testissä helpolla, sillä sementin valmistuksessa uunin polttovyöhykkeellä lämpöä pitää olla 1 450 astetta.
Finnsementin kestävän kehityksen päällikkö Ursula Kääntee Paraisilta on toiveikas.
– Testi meni paremmin kuin alussa uskoin. Mielellään jatkettaisiin, jotta saataisiin tästä jopa jatkuva homma.
Varsinkin talvella niitetty kuiva ruoko paloi hyvin. Oikean lämmön saamiseksi se tarvitsi sekaan vain vähän tehokkaampaa polttoainetta. Ruoko myös murskaantui pieneksi ollakseen riittävän hienojakoista uuniin syötettäväksi.
Energian lisäksi Paraisilla hyödynnettiin myös poltosta syntynyttä tuhkaa. Se on hyvä raaka-aine klinkkerin valmistukseen. Klinkkeristä jauhetaan erilaisia sementtejä.
Varastointi on seuraava pulma
Finnsementti on sitoutunut pienentämään sementtitehtaan ilmastopäästöjä vuoteen 2030 mennessä. Tämä tapahtuu muun muassa niin, että lisätään kierrätyspolttoaineiden käyttöä ja vähennetään fossiilisia polttoaineita.
Finnsementin kestävän kehityksen päällikkö Ursula Kääntee arvioi, että päivässä Paraisten sementtitehdas nielisi ruokoa ainakin kymmenen hehtaarin alalta saatavan ruokomäärän verran.
Näin valtava määrä vaatii niittämisen ja varastoinnin tehostamista.
– Suuressa mittakaavassa on vielä kokeilematta, miten ruoko saadaan säilymään, pohtii projektipäällikkö Pekka Alho Turun ammattikorkeakoulusta.
Ravinnevirran kääntäminen
Järviruoko on lähes hyödyntämätön raaka-aine. Sen korjuu nostaa ravinteita vesistä.
Niitolla avarrettu ranta voidaan ottaa myös laidunkäyttöön lehmille ja lampaille. Tämä lisää luonnon monimuotoisuutta.
Talviniitossa ravinteita nousee vähemmän, syysniitossa enemmän. Alkukesällä niitot ovat vähissä lintujen pesinnän takia.
Näiden syiden takia Turun ammattikorkeakoulu on jo pitkään tutkinut ruokoa ja kehitellyt luontevia ratkaisuja saada se liikkumaan rannoilta hyötykäyttöön.
