Uintiretkeily on tapa liikkua luonnossa paikasta toiseen. Suomi on täynnä puhtaita luonnonvesiä ja reittejä, joissa uinti sopii hyvin osaksi retkeilyä.
Avovesiuintiharrastus on tähän saakka keskittynyt kilpailuhenkisiin tapahtumiin, mutta viime vuosina on järjestetty myös rauhallisia vaelluksia. Ryhmässä retkeillen on turvallista.
Suomen Ladusta kerrotaan, että uintiretkeilyharrastuksen kasvu ei vielä varsinaisesti näy tilastoissa, mutta hereillä kannattaa olla: kilpailemisen rinnalle on noussut myös halu liikkua rennosti.
Uintiretkeilyn suosio heijastuu lukuisiin sosiaalisen median avovesiuintiryhmiin sekä jokakesäisiin pulahdushaasteisiin, joissa on tarkoitus uida kesän aikana mahdollisimman monessa vesistössä.
– Siellä huudellaan, että lähtisikö joku kaveriksi uimaan vaikka kansallispuistoon, kertoo luontomatkailu- ja valmennusyrittäjä Meri Viljanen.
Ylitä pelkosi: ”Koskettele itse vesikasveja”
Vesiystäviä-kirjan kirjoittanut elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa pitää pelkoa suurimpana esteenä tutustua suomalaisiin luonnonvesiin. Erityisesti tummat vedet saattavat aiheuttaa pelkotiloja. Joku näyttää kelluvan vastaan tai jalkaa hipaiseva vesikasvi laukaisee pelkoreaktion.
Pieni pelko ja tarkkaavaisuus on vedessä aina hyvästä, jotta on valmis nopeasti reagoimaan. Parhaiten peloista pääsee irti, kun ui kaverin, ryhmän kanssa ja hakee avovesiuintikursseilta parempaa tekniikkaa. Myös pelastautumistaitojen opiskelu auttaa pelkojen käsittelyssä.
– Vedessä kannattaa itse kosketella vesikasvia. Kun aktiivisesti katselet ympärillesi, mieli rauhoittuu, sanoo luontomatkailukehittäjä Päivi Pälvimäki.
Vesi hieroo, haastaa ja kannattelee
Vaikka suomalaiset vedet ovat aina alle ihmisen ruumiinlämmön eli suhteellisen viileitä, vesi on lempeä elementti, joka kannattelee kehon painoa. Vesi hieroo, hellii ja armahtaa.
Johanna Vuoksenmaalle vedessä olo on meditaatiota ja terapeuttista, mutta samalla luonnonvedet houkuttelevat esiin löytöretkeilijän ja kasvattavat rohkeutta.
Avovesissä ympäristön ja oman fyysisen ja psyykkisen olotilan aistiminen on välttämätöntä turvallisuuden vuoksi. Avovesiuinti herkistää aisteja ja kehittää keskittymiskykyä. Aallokossa vesi myös haastaa.
– Kun pääsee veteen, se irrottaa meidät digilaitteista. Saa ikään kuin vajota luontoympäristöön. Avovesiuintiretkeily on suurinta mahdollista luontoaltistusta, koska kaikki koetaan laajasti ihon kautta, sanoo Päivi Pälvimäki.
”Vesiä voi maistella kuin viinejä”
Suomalaiset vesityypit poikkeavat toisistaan. Avovesiuimari voi kauhoa todella avaria järvenselkiä Näsijärvellä, Päijänteellä tai Oulujärvessä tai pujotella pitkin kapeita jokia. Suomessa on paljon tummia vesistöjä kuten suolampia, mutta myös täysin kirkkaita näkymiä voi bongailla.
Omatoiminen uintiretkeilyreitistö ulottuu eteläisestä saaristosta pohjoiseen saakka. Päivi Pälvimäen tietokirjassa ovat Hämeestä mukana Turpoonjoen ja Saaren kansanpuiston kulttuuriuintireitistö, jossa järjestetään ensimmäinen tapahtuma heinäkuussa. Iso- ja Vähä-Melkuttimet sopivat kirkkaitten vesien ihailijoille.
Karkkilan ja Lohjan alueella voi uida seitsemän järven uintiretken. Saimaan Yövedellä pääsee uimalla jopa Astuvansalmen kalliomaalauksille ja Koloveden veistospuistossa voi tehdä pidemmän vaelluksen.
Uintiretkeily on hyvä tapa tutustua luonnonvesiemme kulttuuriperintöön. Vesi on keskeinen elementti kaikissa Suomen 27 kansallismaisemassa.
– Joskus vitsailemme, että vesiä voi maistella kuin viinejä. Erilaisuuden haistaa ja välillä vahingossa maistaa. Syntyy myös vesimuisti aistien kautta: että tämä on tuttu vesi.
Veden tuoksu kertoo kaloista, kasvillisuudesta tai ympäröivästä mäntykankaasta.
Johanna Vuoksenmaa kuvailee esimerkiksi Iso-Melkutinta eroottiseksi vedeksi, männyntuoksuiseksi, koska ympärillä leijuu luonnon oma myskipartavesi.
Kanta-Hämeessä paljon aikaa lapsuudessaan viettänyt Johanna Vuoksenmaa sanoo antautuvansa veden syliin kaikilla aisteillaan. Vesiystäviä-kirjassa hän kuvailee 101 uintikohdetta, joihin on pulahtanut. Hän sanoo suhtautuvansa järviin kuin ystäviin, kaivaten ja välittäen.
Esimerkiksi Hämeenlinnan Kahtoilammesta hän kirjoittaa: vanha hippi, samea ja pehmeä ja rusehtava. Iijoesta: tumma pitkä ja kivannäköinen kulkuripoika, joka tarvitsee paljon yksinäisyyttä ja saattaa välillä kadota varoittamatta omille teilleen. Roine taas puhuu kauniilla äänellä, mutta kun suuttuu on paras paeta.
Matkailevat uintiretkeilijät etsivät kohteita
Vaikka Suomessa on runsaasti vapaita, rauhallisia ja puhtaita vesiä, esimerkiksi Isossa-Britanniassa on toisin. Siellä jokien ykistyisomistus ja huono vedenlaatu estävät uimareita. Joet on usein varattu myös kalastukselle.
Päivi Pälvimäki kertoo, että maailmalla on jo yli kymmenen pelkästään uintimatkailuun keskittynyttä matkatoimistoa.
– Britit varasivat hetkessä Tornionjoki-uinnin paikat. Eurooppalaiset etsivät koko ajan uusia kohteita ja rakastavat meidän luonnonvesiä, joten meidän pitäisi alkaa myydä uintimatkoja isolla volyymilla.
Älä rantaudu mihin tahansa
Uintiretkellä liikkuminen tapahtuu jokaisenoikeuksilla paitsi luonnonsuojelualueella. Uintireitit ovat omatoimireittejä eivätkä siten virallisia. Uintiretkeily vaatii suunnittelua rantautumispaikoista ja kykyä navigoida vedessä. Kesämökkirannat pitää kiertää kauempaa.
– Tosi hyvä, että viime vuosina varusteet ovat kehittyneet todella huimasti. Sekin kertoo avovesiuinnin suosion kasvusta maailmalla, Päivi Pälvimäki sanoo.
Korjattu 15.6 klo 21.20: Kuvatekstissä pullarin tilalle vaihdettu uimarinpoiju. Keski-Eurooppa vaihdettu Iso-Britanniaksi. Vaikka Suomessa on runsaasti vapaita, rauhallisia ja puhtaita vesiä, Keski-Euroopassa on toisin. Siellä uimavedet on usein rajattu aidoilla ja yksityistetty. Englannissa joet on usein varattu myös kalastukselle.