Punainen kravatti ja taskuliina. Tervehdys ruotsiksi ja sujuvat ruotsinkieliset vastaukset. Pekka Haaviston (vihr.) tiedotustilaisuudessa viitteitä vihreisiin olivat vain viherkasvit ja puolueen puheenjohtajan erityisavustaja juontajana.
Pekka Haavisto lähtee presidenttikisaan kuten Sauli Niinistö vuonna 2018, valitsijayhdistyksen ehdokkaana, erossa puolueesta. Toki vihreiden eroava puheenjohtaja Maria Ohisalo viesti heti ilmoituksen jälkeen tukensa Haavistolle.
Ilmoituksen ajankohta on looginen. Vihreiden puoluekokous on viikonloppuna Seinäjoella. Nyt on mahdollista saada lentävä lähtö valitsijayhdistykseltä vaadittavan 20 000 nimen keräykseen.
Samalla kun Pekka Haavisto tuli julkisuuteen presidenttiehdokkaana, hän asettuu alttiiksi toimintansa arvioinnille. Tästä päivästä lähtien Haavistoa ei katsota niinkään ulkoministerinä vaan ehdokkaana.
Ratkaiseva koetus Haavisto-ilmiölle
Yksi presidentinvaalien kuumista kysymyksistä on, vieläkö Haavisto-ilmiö kantaa.
Pekka Haavisto oli vuoden 2012 presidentinvaalien toisella kierroksella Sauli Niinistöä vastaan ja sai kolmasosan äänistä. Kuusi vuotta myöhemmin Niinistö valittiiin jo ylivoimaisesti ensimmäisellä kierroksella presidentiksi. Haavisto oli kakkonen kymmenesosalla annetuista äänistä.
Pekka Haavisto on ollut Ylen presidenttikyselyn ykkönen alkuvuoden ajan. Kyselyiden kannatusjakaumat menevät kuitekin uusiksi siinä vaiheessa, kun kaikki ehdokaat ovat tiedossa.
Presidentinvaalien voittaja on todennäköisesti hän, jonka kansalaiset uskovat parhaiten panevan kampoihin Venäjän presidentille Vladimir Putinille. Myös Haavisto itse arvioi, että vaaleissa keskitytään presidentin tehtävien kovaan ytimeen, ulkopolitiikkaan.
Pekka Haavistolla on kokemusta Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kanssa vänkäämisestä ja Suomen sotilasliiton jäseneksi viemisestä yhdessä nykyisen presidentin ja muiden ministerien kanssa.
Turvallisuuspolitiikan kaukokatseisuuttaan Haavisto kehua retosteli esimerkillä vuodelta 2017.
Haavisto sanoi silloin, ettei Suomella ole aikaa järjestää kansanäänestystä, kun maa päättää liittymisestään Natoon. Perustelu oli se, että kansanäänestykseen liittyy riskejä. Liittyminen tapahtuu silloin, kun kansainväliset suhteet ovat murroksessa.
Pekka Haavisto leveili tiedotustilaisuudessa olevansa Nato-maiden ulkoministereistä virkavuosissa toiseksi kokenein. Sillä pääsi Oslon ministerikokouksessa toiseksi Norjan kuninkaan kättelyjonoon.
Haaviston perustuslakiluennassa ei ole Niinistön taukoa
Kun Pekka Haavisto siteerasi perustuslakia ulkopolitiikan johtamisesta, hän ei pitänyt lauseessa taukoa, toisin kuin Sauli Niinistö.
”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”
Suomen perustuslaki, 93 §
Kysymys on siis kohdasta, jossa sanotaan, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen [valtioneuvosto] kanssa.
– Siinä ei ole väliviivaa, eikä siinä ole taukoa. Valtioneuvosto on se, joka on vastuullinen myös eduskunnalle. Tämä on erittäin tärkeä, Haavisto korostaa.
Esimerkiksi Pekka Haavisto ottaa Suomen päätöksen liittyä sotilasliitto Natoon. Siinä myös eduskunnan rooli oli merkittävä.
Tuleva presidenttiehdokas ja nykyinen ulkoministeri haluaa siis viestiä, että hän eroaa nykyisestä presidentistä siinä, miten hän pitää presidenttiä ja hallitusta yhdenvertaisempina ulkopolitiikan johtamisessa kuin Sauli Niinistö. Haavisto korostaa presidentin ja hallituksen yhteistyötä.
Kisa alkaa, kun ehdokkaat löytyvät lähtöviivalle
Jos saa veikata, Pekka Haavisto saa seurakseen presidenttikisaan kokoomuksesta Alexander Stubbin, Antti Häkkäsen tai Elina Valtosen, perussuomalaisten Jussi Halla-ahon, SDP:n Jutta Urpilaisen, keskustan Olli Rehnin, vasemmistoliiton Li Anderssonin, kristillisdemokraattien Sari Essayahin ja Liike Nytin Harry Harkimon.
Myös RKP asettanee oman ehdokkaansa, vaikka entinen puheenjohtaja Pär Stenbäck Huvudstadsbladetin analyysissaan ei uskonukaan oman ehdokkaan välttämättömyyteen. RKP:n ehdokas tuskin on Anna-Maja Henriksson tai Anders Adlercreutz, jos he ovat ministereitä. Kenties sitten Nils Torvalds vuoden 2018 tapaan.
Toiselle kierrokselle mennään
Julkisesti ilmoittautuneita presidentiksi halajavia on nyt kaksi. Haaviston lisäksi Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimo. Vaikka presidentinvaalien ensimmäistäkään kierrosta ei ole vielä käyty, suodaan silti pari ajatusta jo toiselle kierrokselle.
Nimittäin se toinen kierros tulee. Tällä hetkellä näkyvissä ei ole ketään niiin ylivoimaista ehdokasehdokasta, joka saisi yli puolet äänistä jo ensimmäisellä kierroksella.
Päteekö sanonta: Kolmas kerta toden sanoo?
Haaviston pääsy toiselle kierrokselle ei ole kyselyiden kärkisijasta huolimatta varmaa, mutta toki mahdollista. Hän saa todennäköisesti taakseen jo ensimmäisellä kierroksella äänestäjiä vihreiden lisäksi vasemmiston kannattajista sekä liberaaleista, kaupunkilaisista ja koulutetuista porvareista.
Jos Haavisto pääsee toiselle kierrokselle, mielenkiintoista on, tuleeko toisen kierroksen jakolinjaksi vihreät ja vasemmisto vastaan porvarit vai kaupunkilaiset ja liberaalit vastaan maaseutu ja kaupunkien konservatiivit.
Toisen kierroksen liikkuvien äänestäjien jakolinja riippuu vastaehdokkaasta.
Jos vastaehdokas olisi Alexander Stubb, Elina Valtonen tai Olli Rehn, asetelma olisi todennäköisemmin vasemmisto ja vihreät vastaan porvarit, tai keskusta–oikeisto, jos se terminä kuulostaa osuvammalta. Tässä tilanteessa Haaviston porvarikannattajilla olisi pulmallinen valinta edesssään.
Jos vastassa olisi Jussi Halla-aho, jakolinja olisi liberaalien ja konservatiivien välinen.
Jos vastaehdokas olisi Antti Häkkänen, jakolinja olisi jossain noiden kahden esimerkin välissä ja liberaaleille porvareille valinta olisi vaikea.
Joko kahden vähemmistön Haavisto kelpaa enemmistölle?
Jokainen suomalainen kuuluu johonkin vähemmistöön. Yksi Pekka Haaviston kannalta ratkaiseva kysymys onkin, miten äänestäjien enemmistö suhtautuu kahteen vähemmistöön kuuluvaan ehdokkaaseen.
Siis joko Suomen kansa on valmis presidenttiin, joka on armeijaa käymätön siviilipalvelusmies ja homoseksuaali. Presidentti on myös Puolustusvoimien ylipäällikkö.
Lasikatto on tässä asiassa jo rikottu. Latvia valitsi homoseksuaalin presidentiksi toukokuussa, San Marino valtionjohtajansa jo aiemmin. Serbian ja Luxemburgin pääministerit ovat homoseksuaaleja.
Sen sijaan yhdestä vähemmistöstä Haavisto on vaihtanut enemmistöön. Hän liittyi kirkkoon jokunen vuosi sitten.
Ei kuitenkaan unohdeta sitä, mistä presidentinvaaleissa on kysymys.
Kysymys on siitä, kenen äänestäjät luottavat parhaiten luotsaavan tuoretta Nato-maata, jolla on kuuluisat 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Kenen käsiin suomalaiset antavat naapurisuhteet maahan, joka on hyökännyt toiseen naapurimaahan?
Juttua on korjattu klo 15.27 Elina Valtonen oli virheellisesti jutussa vanhalla nimellään Lepomäki.
Juttuun täsmennetty klo 18.20 San Marinon valtionjohtajan titteli.
Ota kantaa presidentinvaaleihin, osallistu keskusteluun perjantaihin 9.6.2023 kello 23 mennessä. Napauta jutun jälkeen keskustele-painiketta.