Mistä kaikki nämä ihmiset pöllähtivät Tanssin taloon?
Tätä ihmettelen jokaisella vierailukerralla. Muistan vielä hyvin ajat, kun tuntui, että kierrän samassa räntäsateessa samojen ihmisten kanssa katsomassa samoja tanssiesityksiä Helsingissä.
Tanssin talo on muuttanut dramaattisesti tanssin asemaa Suomessa, ja voin itsekin vahvistaa, että tanssin yleisöpohja on toden totta laajentunut. Tunnen itseni nykyään turistiksi, joka yrittää etsiä Tanssin talon lämpiössä tuttuja kasvoja.
Kyllä ne siellä ovat, mutta niitä on vaikea löytää muun yleisön seasta.
Elän parhaillaan venähtänyttä kuherruskuukautta Tanssin talon kanssa. On ihmeellistä mennä katsomaan Wayne McGregorin tanssiteosta, ja jo kohta olla istumassa loppuunmyydyssä katsomossa Tanztheater Wuppertalin esityksen äärellä.
Aiemmin tällaisia herkkuja tarjoiltiin Suomessa kitsaasti. Elokuu oli tanssin ystävien joulu, sillä Helsingin juhlaviikot toi kerran vuodessa maailmanluokan tanssia kaupunkiin.
Tanssin talon ansiosta olo on ollut nyt kuin pikkupoikana Euroviisujen pistelaskun aikana. Suomi onkin osa jotain suurempaa kokonaisuutta.
Kirjoitan Tanssin talosta kuin kiiltokuvasta, ja sitä se vielä onkin. Olen itse kiinnostunut tanssin kansainvälisestä näkökulmasta, ja Tanssin talon seurauksena näkökulma on laajentunut.
Hakeuduin aiemmin Euroopan tanssifestivaaleille, se on yhä tärkeää, mutta paine ulkomaisen tanssin näkemiseen on vähentynyt.
Suomen tanssin kenttä on sisäänpäin kääntynyt, ja täällä valtavirraksi voi nousta suuntaus, joka muualla edustaa marginaalia. Tanssin talo esittää tanssitaidetta, jolla täytetään Euroopassa suuret salit.
Tanssin talon kansainväliseen ulottuvuuteen liittyy kuitenkin näköharha.
Koko mieletön ulkomaisten tanssivierailujen sarja on rahoitettu yksityisellä rahalla. Jane ja Aatos Erkon säätiö antoi Tanssin talolle miljoona euroa kansainvälisen ohjelmiston tuottamiseen talon avajaisvuosina 2022–23.
Kyseinen säätiö on heittämällä Suomen merkittävin yksityinen tanssin rahoittaja. Se tukee myös Kansallisbaletin nuorisoryhmää ja Helsingin juhlaviikkojen kansainvälisiä tanssivierailuja. En olisi nähnyt niitäkään ilman Erkkoja.
Muun muassa Helsingin Sanomilla vaurastunut säätiö voi tukea Tanssin talon sisällön tuotantoa hamaan tappiin asti, mutta mitä sitten tapahtuu, jos talon hakemus tulee säätiöstä hylsynä takaisin?
Samojen rahoitusongelmien kanssa painivat myös kotimaiset tanssin tekijät. Heidän rahansa eivät riitä teosten tuottamiseen Tanssin taloon valtion ja Helsingin kaupungin nykyisellä tukipotilla. Tanssin pitkäaikaisen rahoituksen piirissä olevat ryhmät (vos) ovat laskeneet, että Helsingin kaupungin pitäisi ohjata tanssille yli puoli miljoonaa euroa lisää rahaa, jotta tilanne korjaantuisi. On eri asia, onko kaupunki samaa mieltä.
Ja jos yhteiskuntaa ei kiinnosta tanssin tukeminen nykyistä voimakkaammin, Tanssin talolle voi aina keksiä uusiokäyttöä.
Helsinkiin nousee uusia hotelleja kuin sieniä sateella, joten ehkä yhdelle ylimääräiselle kongressikeskuksellekin olisi tulevaisuudessa kysyntää. Tanssin talossa on jyrkästi nouseva katsomo ja pääsaliin mahtuu 700 henkeä.
Anyone?