Hämeenlinnan taidemuseon kesänäyttelyssä on esillä maisemamaalareidemme eturiviin kuuluneen taiteilija Berndt Lindholmin (1841–1914) tuotantoa. Näyttely avaa Lindholmin kehittymistä nuoresta opiskelijasta yhdeksi Suomen ja Ruotsin keskeisistä maisemamaalareista.
Näyttely pohjautuu Suomen Kulttuurirahaston tukemaan filosofian tohtori Teppo Jokisen tutkimukseen, josta syntyi ensimmäinen perusteellinen taiteilijaa käsittelevä teos. Kirja, Berndt Lindholm - Polkuja maisemaan, julkistettiin samannimisen näyttelyn avajaisten yhteydessä.
– Berndt Lindholm on 1800 -luvun loppupuolen, voisi sanoa merkittävin pohjoismainen maisemamaalari, jonka useat ehkä nimenä tuntevat, mutta josta tähän asti ei ole hänen henkilöstään ja koko taiteilijan urastaan tehty varsinaista tutkimusta, Jokinen kertoo.
Lindholm ihaili nuorena Werner Holmbergia ja se on jättänyt jälkensä hänen siveltimen vetoonsa, samoin kuin tapaansa tutkia ja nähdä maailmaa ja luontoa. Hän opiskeli taidetta 1860-luvulla Saksassa ja Ranskassa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Lindholmin maisemamaalauksissa on, että niissä on usein kuvattuna myös ihminen, joku eläin, vene tai laiva, joskus jopa lähes huomaamattomina lisinä. Niiden tehtävänä on Jokisen mukaan tukea sommittelua, johdattaa katsetta, luoda liikkeen tai voiman tunnetta ja auttaa mittakaavan ja perspektiivin hahmotuksessa.
Täydellisen maiseman kaava
Lindholmilla oli tapana ottaa eri paikoissa tekemistään luonnoksista yksityiskohtia ja sijoittaa ne lopulliseen teokseen luodakseen täydellisen sommitelman. Jotkin taulut ovat siis tavallaan kollaaseja, ne näyttävät luonnonmukaisilta maisemilta, mutta sisältävät yksityiskohtia sieltä ja täältä.
– Lindholmin mielikuva ideaalisesta, esimerkiksi metsänäkymästä, oli sellainen, jossa puut saattoivat olla hahmoteltu Ruotsin metsiköstä ja kivet sammaleineen ehkä Loviisan ympäristöstä, kertoo Jokinen.
Jos kerran Berndt Lindholm on yksi suurista maisemamaalareistamme, miksi hän ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta?
– Tämä on mielenkiintoinen asia, koska lukuisia hänen suuria töitään on edustuspaikoilla eri valtion virastoissa, presidentinlinnassa, lähetystöissä ja niin edelleen, selittää taidehistorioitsija Seppo Jokinen.
Jokisen mukaan Lindholmin merkitys suomalaisen luonnon kuvaajana on kiistaton, mutta toisaalta hän heittää ilmaan kysymyksen.
– Kuka tuntee Berndt Lindholmin? Nimenä vaikkapa Hjalmar Munsterhjelm varmaan sytyttää jokaiselle jonkinlaisen kipinän, mutta Lindholm on jäänyt vähän outoon asemaan. Häntä arvostetaan tietyllä tavalla ja tunnetaan, mutta kuitenkin hän on jäänyt tuntemattomaksi, Jokinen toteaa.
Harri Oksanen haastattelee seuraavassa taidehistorioitsija FT Teppo Jokista ja näyttelyn kuraattorina toiminutta, Hämeenlinnan taidemuseon amanuenssi Tanja Pääskystä.
Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyyn Lindholmin teoksia on saatu maamme merkittävimpien taidemuseoiden ja säätiöiden taidekokoelmista sekä yksityisistä kokoelmista. Näyttely on avoinna 9.6.–17.9.2023. Hämeenlinnasta näyttely jatkaa Tikanojan taidekotiin Vaasaan.