Mukana jo vihreiden ensiaskeleissa
Pekka Haavisto oli vuonna 1979 mukana Koijärvi-ympäristöliikkeessä, jonka tarkoitus oli estää Forssan Koijärven suoalueen kuivaaminen. Koijärvi-liike oli alkusysäys Vihreälle liikkeelle (nyk. Vihreät), mutta tuolloin sitä kutsuttiin vielä vaihtoehtoliikkeeksi. Haavisto oli mukana raportoimassa mielenilmauksesta toimittajan roolissa.
Koijärvi-liikkeen kolme aktivistia, Pekka Haavisto, Ville Komsi ja Osmo Soinivaara kertoivat vuonna 1980 Kell' onni on -ohjelmassa vaihtoehtoliikkeiden näkemyksiä Suomessa tarvittavista muutoksista.
Haavisto on harrastanut kirjoittamista nuoresta lähtien. Komposti-lehden päätoimittajana oltuaan hän on toiminut päätoimittajana muissakin lehdissä.
Yleisradion suuri vaalikeskustelu nostaa Haaviston eduskuntaan
Vihreä liitto rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1987. Samana vuonna Ylen suuressa vaalikeskustelussa nähtiin Pekka Haavisto vihreiden kansanedustajana. Haavisto keräsi ennakkoäänestyksessä vaivaiset 46 ääntä, mutta vaalikeskustelu oli hänelle näytön paikka ja lopullinen äänipotti kasvoi 8 000 ääneen.
Ennen vaalikeskustelua osanottajat esittelivät puolueidensa vaaliteemoja ja kannanottoja. Vihreän liiton teemoissa näkyi vaihtoehtoliikkeen arvot ja luonnonsuojelun teemat: “Vihreät eivät ole tavallinen puolue. Olemme niiden ihmisten liike, jotka haluavat antaa tulevaisuudellekin vielä mahdollisuuksia”, Haavisto perustelee vaaleihin mukaan lähtemistä.
Ministeriuran vauhdikas alku
Vuonna 1995 Haavistosta tuli Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri, kun hänet nimitettiin Suomen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeriksi.
Haavisto on toiminut poliittisella urallaan useissa ministerin pesteissä: ympäristöministerinä, kehitysministerinä sekä ulkoministerinä. Vuonna 1997 Yle dokumentoi Haaviston työmatkan kehitysministerinä Kaukoidässä.
Vuonna 1999 Haavisto oli YK:n edustajana laatimassa ympäristöraporttia pommitetusta Jugoslaviasta, ja etsimässä tietoa radioaktiivisten köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytöstä. Tutkimuksista syntyi yksi Haaviston kirjoittamista teoksista, Kesä Balkanilla (Wutum Oy). Kirjassa kuvataan tutkimustyötä ja tunnelmia Balkanilla pommitusten jälkeen.
Haaviston diplomaattiura vei hänet myös Sudaniin ratkomaan Darfurin kriisiä EU:n erityisedustajana ja YK:n erityisasiantuntijana.
Kriisi vaati jopa 300 000 henkeä ja ajoi kolme miljoonaa ihmistä pakolaisiksi.
Pekka ja Antonio
Haavisto tapasi miehensä Antonio Floresin vuonna 1997 matkallaan Kolumbiassa.
Flores muutti Haaviston perässä Suomeen ja he rekisteröivät parisuhteensa 2002, samana vuonna kun se tuli Suomessa mahdolliseksi.
Nollaodotuksista Haavisto-ilmiöön
Pekka Haavisto lähti ensimmäisen kerran vuonna 2012 vihreiden presidenttiehdokkaaksi. Gallupien perusteella ei ollut odotettavissa suurta menestystä, mutta kisassa toiseksi sijoittuminen sai aikaan puheen Haavisto-ilmiöstä. Haavisto sai toisella kierroksella yli miljoona ääntä, mutta hävisi silti reilusti vaalit voittaneelle Sauli Niinistölle.
Caruna-kohu
Vuonna 2014 valtion enemmistöomistuksessa oleva energiayhtiö Fortum myi sähkönsiirrosta vastaavan yhtiönsä Carunan, jolloin sähkön siirtohinnat nousivat räjähdysmäisesti. Haavisto oli omistajaohjausministerinä yhtenä vastuussa Fortumin verkkojen myynnistä. Hintojen noususta syntyi kohu, josta syytettiin Haavistoa, mutta Haavisto vetosi koko silloisen hallituksen tehneen päätöksen yhdessä Fortumin kanssa.
Lue lisää: Haavisto: Vastuu Fortumin kaupoista koko hallituksella
Uusi yritys presidenttikisassa – sama vanha vastustaja
Haavisto pyrki toisen kerran presidentiksi vuonna 2018. Silloin presidentti Sauli Niinistön suursuosio ratkaisi kisan jo ensimmäisellä kierroksella.
Haavisto kampanjoi ”Siksi Pekka” kampanjalla, johon liittyi myös DJ-keikat ympäri Suomen. Hän onkin tunnettu myös muista taiteellisista projekteistaan, kuten Interrail-oppaista.
Al-Hol -kriisi ja syytökset
Vuonna 2019 Haavisto sai ulkoministerin salkun Rinteen hallituksessa. Saman vuoden lopussa Suomessa käytiin kiistaa Syyrian Al-Holin leirillä olleista suomalaisista ja siitä, pitäisikö heidät kotiuttaa Suomeen.
Asia jakoi suomalaisten mielipiteet. Osa olisi ollut valmis kotiuttamaan vain leirillä olleet noin 30 lasta, osa kaikki noin 40 suomalaista. Toisaalta palautuksia vastustettiin, koska leirillä olleiden epäiltiin toimineen väkivaltaisen ja fanaattisen terroristijärjestö Isisin hyväksi tai radikalisoituneen.
Ulkoministeri Haavisto koki, että Suomi on velvollinen toimittamaan leiriltä turvaan vähintäänkin lapset. Haavistoa syytettiin ulkoministeriön virkamiehien painostamisesta laittomien päätöksien tekemiseen. Kiista tiivistyi, kun ulkoministeriön konsulipäällikkö kieltäytyi edistämästä asiaa Haaviston ohjeistuksen mukaan. Haavisto siirsi al-Holiin liittyvät konsulitehtävät nimeämälleen väliaikaiselle erityisedustajalle. Sen jälkeen konsulipäällikölle selvisi, että hänet ollaan siirtämässä kokonaan tehtävään, eli "syrjäyttämässä". Asia levisi julkisuuteen Ilta-Sanomien uutisoinnin myötä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan Haavisto syyllistyi konsulipäällikön tehtävän siirrossa lainvastaisuuksiin, mutta ei saanut tapauksesta ministerisyytettä.
Lue lisää: Putositko tyystin kärryiltä Haavisto–al-Hol-jupakassa? Ota homma haltuun nopeasti ja lue tämä juttu
Nato
Monivaiheisen prosessin jälkeen Suomi liittyi lopulta Natoon 4. huhtikuuta.
Liittymisasiakirjan Yhdysvaltain ulkoministerille Antony Blinkenille ojensi ulkoministeri Pekka Haavisto.
2023
Haavisto on jälleen mukana presidenttikisassa.
