Kuusamosta toukokuussa löytynyt kivikautinen hirvenpääkirves on Suomen oloissa poikkeuksellinen. Vastaavanlaisia löytöjä on tehty Suomessa vain muutamia. Tutkijoiden mukaan sitä voi verrata yli sata vuotta sitten tehtyihin Huittisten ja Säkkijärven löytöihin.
Niiden löytymisestä on kulunut aikaa jo reilusti yli sata vuotta. Säkkijärven hirvenpää löytyi 1890-luvulla ja Huittisten hirvenpäätä esittävä kiviveistos löytyi vuonna 1903.
– Vaikka arkeologisia löytöjä onkin vaikea panna merkittävyysjärjestykseen, tämä on ilman muuta yksi huomattavimmista esinelöydöistä tällä vuosituhannella, sanoo amanuenssi Sami Raninen Museovirastosta.
Kuusamon hirvenpää on Säkkijärven hirvenpään tavoin rituaali- tai statusesineenä käytetyn kivikirveen hamarapuoli – teräosa puuttuu molemmista. Kuusamon kirves on kooltaan 173 x 53 x 32 millimetriä ja painaa 319 grammaa.
Kuusamon hirvi muistuttaa muodoltaan niin läheisesti Säkkijärven hirveä, että sen arvioidaan olevan samalta aikakaudelta. Tutkijoiden mukaan on jopa mahdollisuuksien rajoissa, että uusi löytö olisi saman kivisepän tekemä, vaikka yksityiskohdissa onkin eroja.
Mahdollinen yhteys näiden löytöjen välillä sekä muut yksityiskohdat, kuten kivilaji ja siten mahdollisesti valmistuspaikka, selviävät tarkemmissa tutkimuksissa. Säkkijärven hirvenpää on kivilajin perusteella todennäköisesti valmistettu Aunuksen Karjalassa. Esineet ovat voineet liikkua muun muassa lahjojen vaihdon välityksellä pitkiäkin matkoja.
Kuusamon ja Säkkijärven hirvenpäät ajoittuvat kivikauden lopulle, 2000-luvulle tai 1000-luvun alkuun ennen ajanlaskun alkua (eaa.). Lounais- ja Etelä-Suomeen oli jo 2000-luvulla eaa. kotiutunut pienkarjanhoitoon tukeutuva kulttuuri. Idässä ja pohjoisessa elettiin yhä metsästys- ja kalastustaloudessa. Pienkarjanhoitajien kuuluisat vasarakirveet olivat todennäköisesti esikuva hirven- ja karhunpääkirveille, joita metsästäjä-kalastaja -yhteisöt alkoivat valmistaa.
Hirvi löytyi kesämökkirannasta
Kirveen löysivät Raimo ja Pirkko Virpi kesämökkirannastaan, kun he olivat poistamassa rannalta kiviä. Virpit alkoivat selvitellä erikoisen esineen taustaa. He saivat eläkkeellä olevalta arkeologilta FT Kirsti Paavolalta ohjeet, kuinka löydöstä ilmoitetaan asianmukaisesti ilmoituspalvelu Ilpparin kautta. Ilpparista tieto meni Pohjois-Pohjanmaan museolle Ouluun, jonne Raimo Virpi vei hirvenpään.
Pohjois-Pohjanmaan museo on tarkastanut löytöpaikan ja havainnut viitteitä kiinteästä muinaisjäännöksestä. Löytöpaikan jatkotutkimuksista ei ole vielä päätetty. Löytöpaikka on yksityisaluetta, joten siellä ei saa käydä ilman lupaa. Kiinteisiin muinaisjäännöksiin ei saa kajota muutenkaan eikä niillä esimerkiksi saa käyttää metallinetsintä.
Hirvenpää tulee esille Hämeen linnaan 16. kesäkuuta avautuvaan Metsien kuninkaalliset -näyttelyyn. Näyttelyn jälkeen kirves jää Museoviraston kokoelmiin. Tutkijat pääsevät tutustumaan löytöön, kun arkeologisten kokoelmien tutkijapalvelu aukeaa muuton jälkeen vuonna 2026.