Eteläisessä Ukrainassa Kahovkan padon tuhoutumisen jälkeen levinnyt tulvavesi on vallannut myös miinoitettuja alueita.
Esimerkiksi Mykolajivin alueella virtaavan Inhulets-joen rannoille on sodan aikana asetettu suuri määrä miinoja, joita peittää nyt tulvavesi.
Tämä on estänyt miinanraivaajien työn.
Tulviva vesi on myös kuljettanut mukanaan miinoja ja muita räjähteitä, joten kukaan ei voi tietää missä kaikkialla niitä on. Niitä voi löytyä tunnettujen miinakenttien lisäksi pelloilta, vesistöjen varsilta, kulkureiteiltä ja yksityiskotien puutarhoista.
Sekä Ukrainan viranomaiset että Venäjän valloittamien alueiden miehitysviranomaiset ovat varoittaneet miinavaarasta.
Myös YK ja Punainen risti ovat antaneet omat varoituksensa. Punaisen ristin kansainvälisen komitea (ICRC) muistuttaa, että miinoista aiheutuu siviileille vaara, joka voi jatkua jopa vuosikymmeniä.
– Tiesimme missä vaara oli, mutta emme tiedä enää. Muodosta ja valmistusmateriaalista riippuen miinat voivat kellua virran mukana jopa kilometrejä, varoittaa ICRC:n asiantuntija Erik Tollefsen.
Veden joskus laskiessa vaara pahenee
Tollefsen, joka on ICRC:n aseiden aiheuttaman saastumisen asiantuntijayksikön päällikkö, muistuttaa 1940-luvulla kylvettyjen ja veden alle jääneiden miinojenkin voivan olla yhä toimintakuntoisia.
Tämän vuoksi miinavaara Ukrainassakaan ei katoa tulvaveden joskus laskiessa.
– Veden vetäytyessä riski pahenee, koska roskat voivat peittää miinat. Niitä ei voi nähdä. Tästä syystä olemme erittäin huolissamme tilanteesta, Tollefsen sanoo.
Sodan aikana Ukrainaan on kylvetty valtava määrä miinoja ja muita räjähteitä, mutta asiantuntijatkaan eivät osaa arvioida tarkkoja määriä.
– Tiedämme vain, että määrä on valtava, Tollefsen toteaa.
Suurin ongelma ei hänen mukaansa kuitenkaan ole räjähteiden suuri määrä, vaan alueet joilla ne ovat. Ukraina on merkittävä viljelyalue, jonka pelloilla on nyt piilossa räjähtäviä ansoja.
Jatkuva Ukraina-seuranta tässä artikkelissa.
Lähteet: Reuters, AFP