Ukraina tai Venäjä ei pysty voittamaan sotaa taistelukentällä. Siksi Yhdysvaltojen on aika muodostaa näkemys siitä, miten sota saadaan loppumaan diplomatian kautta.
Näin ehdottaa arvovaltaisen Rand Corporation -tutkimuslaitoksen vanhempi politiikan tutkija Samuel Charap Foreign Affairs -lehden artikkelissa kesäkuussa.
Rand saa rahoitusta esimerkiksi Yhdysvaltain hallinnolta ja tekee sille muun muassa puolustusalaan liittyvää tutkimusta.
Charap kutsuu diplomaattista ratkaisua sodalle ”loppupeliksi”.
Länsimaat ovat viestineet julkisesti, että ne tukevat Ukrainaa niin pitkään kuin tarve vaatii. Siksi tutkijan ehdotus vaikuttaa uudelta avaukselta.
Yle soitti Charapille videopuhelun ja pyysi häntä selittämään ehdotustaan.
Tutkija ennustaa sodan päättyvän aselepoon
Samuel Charap painottaa Ylelle, että Yhdysvaltojen pitäisi sopia diplomaattisen loppupelin tavoitteet yhdessä liittolaisten ja Ukrainan kanssa.
Tutkija sanoo, että hänen tietääkseen tällaista diplomaattista prosessia ei ole toistaiseksi aloitettu.
Charap katsoo, että edes Ukrainan menestyksekäs vastahyökkäys ei ratkaisisi sotaa.
Tutkija arvioi, että todennäköisin lopputulos sotaan on jonkinlainen aselepo. Katso videolta, miksi hän uskoo tähän.
Käytännössä aselepo tarkoittaisi pysyvää tulitaukoa.
Se lopettaisi niin sanotun kuuman sodan mutta ei Ukrainan ja Venäjän välistä laajempaa konfliktia. Aseleposopimus ei ratkaise esimerkiksi kansainvälisten rajojen sijaintia.
Charap nostaa artikkelissaan malliksi Korean aselevon. Etelä- ja Pohjois-Korea ovat teknisesti edelleen sodassa keskenään. Molemmat vaativat koko Korean niemimaata itselleen. Silti 1950-luvulla alkanut aselepo on pitkälti pitänyt.
Korean kaltainen epätyydyttävä lopputulos on Charapista todennäköisin tapa, jolla sota Ukrainassa päättyy.
Charap sanoo Ylelle pitävänsä mahdollisena, että aselepoon päädytään vasta vuosien kuluttua.
Sota siis uhkaa venyä konfliktiksi, jolle ei ole luvassa selvää lopputulosta.
Charap katsoo, että vaikka diplomatia aloitettaisiin heti, aselevon saavuttaminen veisi vähintään kuukausia.
– Jos aloitamme vasta vuosien päästä, konfliktin hinta ihmisille, taloudelle, energialle ja Euroopan laajemmalle turvallisuustilanteelle kasvaa huomattavasti, Charap sanoo Ylelle.
Hänen mukaansa tämä on tärkein peruste sille, miksi Yhdysvaltojen pitäisi pian aloittaa diplomaattiset pyrkimykset.
Tähän sisältyisi sen pohtiminen, miten aselepo toimisi ja miten Ukrainasta tehtäisiin mahdollisimman menestynyt ja turvallinen.
Charapin mukaan tähän kuuluisi muun muassa se, millaiset turvatakuut Ukrainalle tarjottaisiin.
Tutkija korostaa Foreign Affairs -lehdessä, että diplomatia pitäisi käynnistää hienovaraisesti, jotta se ei näyttäytyisi poliittisena käännöksenä tai Ukrainan tukemisen hylkäämisenä.
– Jos nämä ajatukset eivät kiinnosta Ukrainaa, ne eivät lähde lentoon. Mutta meidän pitäisi tunnustaa, että voimme auttaa Ukrainaa diplomaattisessa strategiassa kuten olemme auttaneet heitä sotilaallisissa kyvyissä, Charap sanoo Ylelle.
Professorin mielestä ehdotuksella huono ajoitus
Yle pyysi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsbergiä arvioimaan Charapin ehdotusta Foreign Affairs -lehdessä. Forsberg on myös kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa.
Forsberg on samaa mieltä Charapin kanssa siltä osin, että kumpikaan osapuoli tuskin pystyy voittamaan sotaa ja tilanne uhkaa pitkittyä.
– Hyvää on se, että ruvetaan miettimään, mikä loppupeli on ja kuinka voidaan päästä rauhaan, Forsberg sanoo.
Hänestä Charapin artikkelin ongelma on, että mahdollisia loppupelisuunnitelmia aletaan pohtia julkisuudessa ennen kuin Ukrainan vastahyökkäyksen tulokset ovat selvinneet.
Forsbergin mukaan voi olla huono ajatus viestittää neuvotteluvalmiudesta, jos Ukraina on edistymässä ja pärjää taistelukentällä Venäjää paremmin.
– Silloin aloitteen pitäisi tulla Venäjältä. Kun olemme nähneet riittäviä liikahduksia Venäjän puolelta, niihin voitaisiin tarttua.
Forsberg arvioi, että Ukrainan neuvotteluhalujen kehittyminen riippuu vastahyökkäyksen menestyksestä. Kun tulokset selviävät, voidaan varovaisesti alkaa keskustella siitä, millä ehdoilla Ukraina olisi valmis hakemaan rauhaa.
Professori korostaa, että Yhdysvallat tai länsi ei pysty sopimaan konfliktin lopettamisesta Ukrainan pään yli kuten Venäjä näyttää kuvittelevan.
Randin tutkija Samuel Charap kommentoi Ylelle Forsbergin näkemyksiä hänen artikkelistaan.
Charap sanoo, että neuvottelut eivät ole ristiriidassa vastahyökkäyksen kanssa. Hän katsoo, että neuvottelujen pitäisi itse asiassa täydentää taistelukentän tapahtumia.
– Voimankäytön kautta saatua etua voi muuttaa poliittisiksi myönnytyksiksi vain neuvottelupöydässä, Charap sanoo Ylelle.
Asiantuntijat erimielisiä ratkaisusta
Randin Charap ei ole yksin näkemystensä kanssa.
Ukrainan sotaa seuraavat yhdysvaltalaiset asiantuntijat ovat jakaantuneet kahteen, suurin piirtein yhtä suureen leiriin suhtautumisessa sodan ratkaisuun, sanoo Forsberg.
Toiset arvioivat Ukrainan voittavan ja toiset katsovat Charapin tapaan sodan päättyvän ratkaisemattomaan tilanteeseen. Lisäksi pieni osa uskoo Venäjän voittoon.
Charap ei itse halua arvioida, kuinka moni asiantuntija on hänen kanssaan samoilla linjoilla. Hän toteaa, että Randin työntekijöillä on erilaisia näkemyksiä, eikä tutkimuslaitos ota kantaa asioihin organisaationa.
Suurvaltapolitiikan näkökulmasta Yhdysvallat tahtoisi saada sotaan neuvotteluratkaisun ja siten estää sodan pitkittymisen, jotta se voisi keskittyä Aasiaan ja Kiinan uhkaan, sanoo professori Forsberg.
Hän huomauttaa, että toisaalta Kiina seuraa, miten länsi pärjää Ukrainassa ja tekee sen perusteella johtopäätöksiä.
– Jos Yhdysvallat antaa liian helposti periksi, se voi Kiinassa johtaa ajatuksiin, että länsi ei halua puolustaa Taiwania tai muita strategisia kohteita Itä-Aasiassa.
Tutkijalle länsimielinen Ukraina olisi voitto
Aselepoon perustuvan loppupelin myötä Ukraina menettäisi joitakin alueitaan ainakin väliaikaisesti, kirjoittaa Charap artikkelissaan.
Mutta tuho ja kuolema loppuisivat ja Ukraina saisi mahdollisuuden elpyä taloudellisesti.
Forsbergin mukaan aseleponeuvotteluissa tuskin päädyttäisiin isompiin alueluovutuksiin. Silloin tilanne jäätyisi suunnilleen siihen, missä rintamalinjat menevät.
Aselevossa ongelmana olisi esimerkiksi se, voisivatko osapuolet luottaa toistensa noudattavan sopimusta.
Forsberg toteaa, että aseleposopimusten synnyttämistä hankaloittaa se, että ne vaativat esimerkiksi demilitarisoituja alueita ja valvontaa.
Tutkija Samuel Charap katsoo, että sodanjälkeinen menestyvä, demokraattinen ja länteen kääntynyt Ukraina edustaisi aitoa strategista voittoa.
Charapin mukaan taistelujen päätyttyä Ukrainan ja Venäjän konflikti voisi jatkua talouden, kulttuurin ja politiikan tasoilla. Silloin lännen tukema Ukraina olisi vahvoilla Venäjään nähden.
Charapin maalaama kuva sodanjälkeisestä Ukrainasta on ongelmallinen, katsoo Forsberg.
Hänen mukaansa monien asiantuntijoiden mielestä yksi mahdollinen syy Venäjän hyökkäykseen oli, ettei Venäjä salli Ukrainan kulkea omia polkujaan.
– Jos Ukraina olisi länsimainen hyvinvoiva demokratia, se asettaisi suoran uhkan Kremlin hallinnolle. Venäläiset näkisivät selkeämmin, että toisenlainen tulevaisuus on mahdollinen myös heille.
Tästä syystä Ukrainan pääsy menestyksen tielle ei välttämättä olisi Venäjästä hyvä loppu konfliktille, Forsberg arvioi.
Tällöin Venäjä ei hyväksyisi Ukrainan kääntymistä länteen.
Samuel Charap toteaa Ylelle, että Venäjä ei tule saamaan kaikkea haluamaansa.
– Venäjän neuvotteluasema on huomattavasti heikentynyt, koska se on näyttänyt, ettei se pysty saavuttamaan tavoitteitaan voimankäytöllä.
Hän arvioi, että kumpikaan osapuoli ei tule olemaan täysin tyytyväinen neuvotteluratkaisuun sodan päättyessä.
Voit keskustella aiheesta pe 16.6. kello 23:een asti.
