Valtion ohjauksen kiristäminen uhkaa nakertaa alueiden päätösvaltaa, pelkäävät hyvinvointialuejohtajat.
Petteri Orpon (kok.) tänään nimitetyn hallituksen ohjelma pitää sisällään kirjauksen, jolla sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita järjestäviltä alueilta edellytetään noin 1,4 miljardin euron hillintää tulevien kustannusten nousuun.
Suomalaisten julkiset terveyspalvelut kustantaisivat hallituskauden lopulla noin 27 miljardia euroa, eli kyseessä on noin 5 prosentin sopeutustoimi.
Jos hyvinvointialueet eivät pysy annetussa budjetissa, niiden rahankäyttöön puututaan Orpon ohjelmassa valtion taholta aiempaa voimakkaammin. Viimeisenä keinona on myös heikosti talousasioissa pärjäävän alueen liittäminen suurempaan.
– Niillä alueilla, joilla taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen on haasteellista, ohjaus tapahtuu ministeriön toimesta. Silloin alueellinen itsemääräämisoikeus kyllä merkittävästi vähenee, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen.
Lähes kaikki hyvinvointialueet tekivät tälle vuodelle budjetin, jossa rahaa kuluu enemmän kuin mitä alueille on toimintaan annettu.
– Hyvinvointialueiden lähtötilanne on ollut jo valmiiksi alirahoitteinen. Kaikki hyvinvointialueet ovat tehneet talouden tasapainotusohjelmia tiedossa olevan rahoituksen mukaan. Nyt kun lisäsäästöjä tulee, niin tilanteesta tulee todella vaikea, Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen sanoo.
Ristiriita syntyy, kun vaaleilla valittujen aluevaltuustojen tulisi tehdä poliittisia päätöksiä vaikkapa terveyskeskusten sijainnista ja samaan aikaan valtiovarainministeriön virkamiehet saavat lisää valtaa määrätä, kuinka paljon ja myös mihin rahaa alueet voivat käyttää.
– Iso kysymys on, jääkö aluevaltuustoille mitään päätettävää hallitusohjelman toimeenpanon jälkeen. Ennustan, että perustuslakivaliokunnassa voi tulla aikanaan mielenkiintoisia keskusteluja, kommentoi Kanta-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Olli Naukkarinen.
Esimerkki ministeriön ohjauksesta saatiin jo tänä keväänä, kun Kanta-Hämeessä haluttiin kunnostaa Riihimäen sairaalan ilmanvaihto ja Forssan sairaalan vuodeosasto.
Aluevaltuustossa olisi ollut halua korjata sairaaloita heti. Valtiovarainministeriä ei kuitenkaan antanut hyvinvointialueelle valtuuksia ottaa noin 2 miljoonaa euroa lainaa kunnostuksiin, joten korjauksia lykätään tuleville vuosille.
Jatkossa vastaavia tilanteita voi olla tiedossa laajemminkin.
Rahoituksen ja alueiden itsemääräämisen kysymys tulee todennäköisesti koskemaan eniten pienempiä hyvinvointialueita, joilla on enemmän hankaluuksia täyttää esimerkiksi hoitajamitoituksen vaatimuksia.
Kainuun hyvinvointialuejohtaja Jukka Lindberg yhtyy kollegoidensa arvioon, ettei hyvinvointialueella ole paljoa aitoa autonomiaa. Hänen mielestään aiempaa suuremmat valtuudet saavalla valtiovarainministeriöllä on kuitenkin vähänlaiset mahdollisuudet alueiden talousongelmien ratkaisemiseen.
– Ei ministeriöllä ole sen ihmeellisempiä keinoja tulla paikallisesti tekemään viisaampia tai nopeampia liikkeitä kuin hyvinvointialueella. Se on vähän sellaista retorista pullistelua, Lindberg sanoo.
Lindbergin mielestä positiivista on se, että hallitusohjelmassa pyritään talouden tasapainoon pidemmällä aikavälillä, eikä vasta aloitettua mallia muuteta dramaattisesti.
Suomen väkiluvultaan suurimman alueen Pirkanmaan johtaja Marina Erhola näkee, että hyvinvointialueilla on itsellään iso vastuu asetettujen säästötavoitteiden saavuttamisessa.
– Oleellista on nyt muuttaa toimintatapoja rohkeasti ja ripeästi. Ohjelma sisältää myös vaikeita valintoja. Pirkanmaalla hallitusohjelman mukainen työ on jo vahvasti käynnissä, sanoo Erhola tiedotteessa.
Lue myös: Pirkanmaan hyvinvointialueen mielestä hallitusohjelma tukee jo käynnistettyjä uudistuksia
Viimekätisenä keinona budjetissa pysymisen varmistamiseksi Orpon hallitusohjelmassa on kohta, jonka mukaan hyvinvointialueen kykyä järjestää sote-palveluita asukkailleen voidaan arvioida jo yhden lisäbudjetin tekemisen jälkeen.
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa hyvinvointialueiden yhdistämisiä, jos taloustavoitteet eivät toteudu.
Tarjolla olevia palveluita harkittava
Päijät-Hämeen Petri Virolainen pitää hyvinvointialueiden rekrytointiongelmia tämän hetken oleellisimpana kysymyksenä.
Henkilöstön heikolla saatavuudella on vaikutusta myös siihen, pystyvätkö alueet toteuttamaan niille annetut tehtävät.
– Siellä puhutaan koulutusmäärien kasvattamisesta ja koulutusrakenteen uudistamisesta. Se on hyvä asia, mutta meillä on riski, että tämä ei ratkea pelkästään koulutusmääriä kasvattamalla, vaan kyllä meidän pitää uskaltaa myös läpi palveluvalikoimaa, Virolainen sanoo.
Samoilla linjoilla on Etelä-Karjalan Sally Leskinen.
– Hallitusohjelmaan kirjatut lisäsäästöt edellyttävät kansallista keskustelua siitä, mitä julkisella rahoituksella tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalveluina tarjotaan, Leskinen toteaa.
Kanta-Hämeen hyvinvointialuejohtaja Olli Naukkarinen taas nostaa esiin positiivisena asiana uudistuksia, jotka käsittelevät eri tehtävien kelpoisuusvaatimuksia ja ammattilaisten työnjakoa.
– Ne mahdollistavat sen, että hoitohenkilökunta voi keskittyä ydintehtäväänsä, Naukkarinen sanoo.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialuejohtaja Ilkka Luoma nostaa esiin hallitusohjelman kirjaukset työperäisen maahanmuutton helpottamisesta ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien työntekijöiten saamiseksi Suomeen.
– Kyllä nämä ovat konkreettisia keinoja, jotka pyrkivät löytämään osaratkaisuja haastavaan osaajavajeeseen, Luoma sanoo.