Perjantaina iltapäivällä Suomen kulttuuriala huokaisi kollektiivisesti helpotuksesta, kun Petteri Orpon hallituksen ohjelma julkaistiin. Hallitusohjelman kulttuuria koskeva osuus oli lyhyt ja siinä luvattiin paljon hyvää ja kaunista.
Siinä ei kylläkään kerrottu, miten maalailtuihin tavoitteisiin päästäisiin, mutta korona-ajan kurimuksesta selviytyneellä alalla mikä tahansa myönteinen uutinen on tätä nykyä ilon aihe.
Helpotuksen huokaus takertui kuitenkin kurkkuun jos lukija siirtyi hallitusohjelman muihin kohtiin. Niissä selostetut tarkemmat hallituskauden toimet ovat paikoin räikeässäkin ristiriidassa kulttuuriosioon sisältyvien lupausten kanssa.
Listasimme tähän juttuun hallitusohjelman neljä räikeintä ristiriitaa:
1. Lukutaitoa halutaan edistää, mutta kirjan hinta nousee
Uusi hallitus haluaa panostaa lasten ja nuorten lukutaitoon. Tähän tavoitteeseen pyritään jatkamalla kansallista lukutaitostrategiaa, laajentamalla lukutaito-ohjelma Lukuliikettä sekä jakamalla jatkossakin neuvolassa jokaiselle lapselle alle 1-vuotiaalle Lukulahja lapselle -kirjakassi. Kirjastopalvelut aiotaan tehdä saavutettavammaksi omatoimilainausta ja kirjastoautoja hyödyntämällä. Kirjallisuus on myös yksi niistä aloista, joiden kasvua erityisesti halutaan vauhdittaa.
Samalla kirjojen arvonlisävero nousee monien muiden kymmenen prosentin verokantaan kuuluvien hyödykkeiden tavoin 14 prosenttiin. Käytännössä se tulee näkymään kirjojen hinnoissa. Lisäksi veroprosentin nostaminen johtaa tilanteisiin, joissa verottaja saa tulevaisuudessa myydystä kirjasta enemmän rahaa kuin sen kirjoittanut kirjailija.
Pakollista arvonlisäveron nosto ei olisi ollut, sillä kymmenen prosentin verokannassa pysyvät yhä sanoma- ja aikakauslehdet.
2. Kulttuurivientiä halutaan vauhdittaa, mutta jäikö vietävä matkasta?
Suomalaisen taiteen, kulttuurin ja luovien alojen kansainvälistymistä halutaan edistää ja sen edellytyksiä parantaa. Kasvua vauhdittavia malleja kaavaillaan edellä mainitun kirjallisuuden lisäksi muun muassa audiovisuaaliselle alalle ja musiikkiin.
Tärkeässä asemassa tässä työssä on luovan talouden tiekarttaa toteuttava media ja verkosto Creative Finland, jonka toimintaedellytyksiä halutaan parantaa. Bisneslähtöinen ajattelu sopii kuitenkin hyvin vain joillekin kulttuurin aloille, kuten vaikkapa peleihin.
Suomalaisen kulttuurin menestystarinoita on kuitenkin vaikea tuottaa bisnesputkessa. Maailmalla viime aikoina läpi lyöneet artistit ja taiteilijat, kuten Käärijä, Iiu Susiraja ja Pilvi Takala tai lippuluukuilla ja festivaaleilla menestyneet elokuvat, kuten Sisu ja Pahanhautoja ovat vähemmän bisnesajattelun kuin taiteellisen kunnianhimon tulosta. Ne ovat kukin myös esimerkkejä siitä, että menestystarinat syntyvät monta eri reittiä - usein sieltä, mistä ei ole osattu etsiä.
3. Freelancereiden asemaa halutaan parantaa, mutta heidän työnsä edellytyksiä huononnetaan
Hallitusohjelmassa luvataan kiinnittää erityistä huomiota freelancereiden ja pätkätyöntekijöiden hyvinvointiin, kun hallitus ryhtyy ratkomaan kulttuurialan sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia.
Toisaalla ohjelmassa kuitenkin paljastuu, että juuri pätkätyötä tekevien asema muuttuu vaikeammaksi. Esimerkiksi hallituksen kaavailema muutos ansiosidonnaiseen päivärahaan edellyttää 52 viikon työssäoloa aiemman 26 viikon sijaan reilun kahden vuoden tarkkailujaksolta. Esimerkiksi apurahalla tehtyä työtä ei lasketa työssäoloksi, vaikka se lisääkin tarkkailujakson kestoa.
Kulttuurialan työntekijällä voi olla yhden vuoden aikana lukuisia, osin päällekkäisiä projekteja eri työnantajille. Ja niiden väliin saattaa jäädä pitkiäkin taukoja johtuen projektien aikatauluista, joihin työntekijä ei itse voi vaikuttaa. Tällaisessa työympäristössä vuoden työssäoloehdon täyttyminen on paitsi hankalaa, myös epävarmaa.
Puolueet eivät siis tunnu vieläkään havahtuneen siihen, että etenkin kulttuurialalla on muitakin muotoja kuin vakituinen työsopimus tai yrittäjä.
Työkaluja freelancereiden auttamiseen kuitenkin on. Niitä ovat esimerkiksi niin sanottu taiteilijapoikkeus sekä alalle pitkään haluttu ja nyt luvattu yhdistelmävakuutus, jonka ansiosta palkkatulon lisäksi myös yritystulo kerryttää vastedes ansiosidonnaista.
Jo entuudestaan taiteilijan leipään liittynyt taloudellinen epävarmuus voi kuitenkin pahentuessaan ajaa ihmisiä alalta varmempiin töihin juuri silloin kun alaa halutaan ainakin teoriassa vauhdittaa.
4. Kulttuurin osuus BKT:stä halutaan nostaa, mutta kulttuurista leikataan
Kulttuuri tunnustetaan hallitusohjelmassa potentiaaliseksi työllistäjäksi ja kasvualaksi. Tarkoituksena on nostaa luovien alojen osuutta bruttokansantuotteesta, jonka hallitusohjelmassa mainitaan olevan selvästi jäljessä muita Pohjoismaita ja EU:n keskiarvoa.
Helpoksi tätä ei kuitenkaan tehdä. Edellä mainittujen kulttuurialan työntekoa hankaloittavien toimien lisäksi hallituskaudella leikkuriin joutuvista valtionavustuksista 125 miljoonaa euroa tullaan vähentämään opetus- ja kulttuuriministeriön alta. Vielä ei ole selvää, miten iso osa leikkauksista kohdistuu kulttuurin alalle.
Kansalaisopistoja koskevat leikkaukset uhkaavat lisäksi viedä monilta niissä opettaneilta taiteilijoilta mahdollisuuksia lisätienesteihin.
Luova talous halutaan nousuun, mutta sen tilalla saatetaan nähdä luova pako
Kaiken kaikkiaan hallitusohjelman kirjaukset kulttuurin tulevaisuuden näkymistä osoittavat, että tahtoa alan potentiaalin lunastamiseen löytyy. Ymmärrystä usein pätkätöistä koostuvan kokonaisuuden työntekijöistä ja itse työn tuloksesta - taiteesta, kulttuurista - tuntuu kuitenkin olevan vähemmän.
Kulttuuriin ja etenkin sen rikkaaseen sisarpuoleen luovaan talouteen suhtaudutaan hallitusohjelmassa erittäin myönteisesti. Ohjelman kulttuuriosuus jopa alkaa merkinnällä taiteen ja kulttuurin itseisarvosta.
Pahimmissa tapauksissa alan epävarmat näkymät voivat johtaa siihen, että nousun sijaan alan tekijät pakenevatkin yhä varmemmille aloille. Luovaa pakoa esiintyi jo korona-akana, eikä ala ole Tilastokeskuksen mukaan vielä toipunut pandemiaa edeltäneelle tasolle.
Kulttuurialan edustajien kanssa puhuessa onkin jo kuulunut toiveita, että heitä todella kuultaisiin, kun esimerkiksi tulevista leikkauksista päätetään. Sillä se, mikä vaikuttaa ulkopuolelta pieneltä viilaukselta, voi kulttuurin monimutkaisessa kokonaisuudessa ollakin kohtalokasta.