Kotihoitoa saavien määrä Suomessa on laskenut ensimmäistä kertaa koskaan, vaikka suunnan pitäisi olla päinvastainen.
Hoitoa tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa väestön ikääntyessä, mutta samalla heistä laitoshoitoon pääsee yhä harvempi, kun hoitoa on suunnattu koteihin.
Helsingin kaupungilla tilanne on pahin: vuosien 2020–2022 aikana kotihoidon käyntien määrä oli pudonnut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastossa noin viidesosan. Muualla Suomessa käynnit ovat pudonneet useita prosenttiyksiköitä.
THL:n johtava asiantuntija Sari Kehusmaa toteaa, että tilastojen valossa on lähes varmaa, että osan vanhuksista on täytynyt jäädä ilman tarvittavia kotihoidon palveluja.
– Arvio on, että seuraavan neljän vuoden sisällä jopa 30 000 uutta asiakasta tarvitsee vanhuspalveluita. En siis usko, että näin lyhyessä ajassa vanhusten palvelutarpeessa on voinut tapahtua näin selkeää laskua, hän sanoo.
”Hyvinvointialueet ovat saattaneet kiristää kriteerejä jo liikaa”
Kotihoidon kriteerit vaihtelevat hyvinvointialueittain. Osalla alueista kotihoidon asiakkuuden kriteerit ovat viime vuosina tiukentuneet.
Lain mukaan hyvinvointialueiden on tuotettava säännöllistä ja tilapäistä kotihoitoa, ja hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjatut tarpeet täytyy tyydyttää.
– Itse sisältö on meidän päätettävissä: millä tavoin tehdään, mitä ostetaan ja mitä asiakas hankkii itse, sanoo Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen vanhuspalveluiden toimialuejohtaja Tarja Palomäki.
Hyvinvointialueilla onkin suuri valta ja autonomia päättää, miten palvelut tuotetaan.
Tässä on THL:n Sari Kehusmaan mukaan myös riskinsä.
Säästöt kotihoidosta saattavat lisätä esimerkiksi vanhusten käyntejä päivystyksessä, mikä lopulta voi koitua hyvinvointialueille entistä kalliimmaksi.
– Hyvinvointialueet ovat saattaneet kiristää kotihoidon kriteerejä jo liikaa, Kehusmaa sanoo.
Parhaimmillaan avun saa heti
96-vuotias Aimo Rättyä nousee sängystä kävelykepin ja rollaattorin tukemana. Vielä alkuvuodesta hän teki itse ruuat ja leipoikin, mutta maaliskuussa hän kaatui kotonaan vakavasti.
Sairaalajakson jälkeen liikkuminen otti takapakkia ja pelko hiipi mieleen.
– On niitä kaatumisia ollut jo muitakin, ja siitä se varmaan on tullut se kaatumisen pelko. Tulee itsellekin se tunne, että minä en tässä oikein pärjää, Rättyä sanoo.
Aimon tytär Eija-Leena Rättyä näki, miten isän toimintakyky heikkeni parin viikon sairaalajakson jälkeen.
Silloin Eija-Leena otti yhteyttä kotipalveluun. He saivat avun samantien, mutta kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä.
Huoli vanhuksista kasvaa
Kuten koko sosiaali- ja terveysalalla, myös kotihoidossa on haastavaa löytää työntekijöitä. Se selittää osaa luvuista, mutta THL:n mukaan ei kaikkea.
Suurin osa kotihoidon palveluista kohdentuu resurssipulan vuoksi Kehusmaan mukaan tällä hetkellä kaikkein raskainta hoitoa vaativille asiakkaille.
On siis mahdollista, että ne vanhukset, jotka tarvitsevat kevyempiä palveluita, saavat niitä joko riittämättömästi tai eivät lainkaan.
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen toimialuejohtaja Tarja Palomäki toteaa, että kotihoidon henkilöstö tekee aina vain vähemmän tukipalvelutehtäviä.
– Jos asiakas tarvitsee esimerkiksi pesutilanteissa apua ja tähän ei liity haavanhoitoa tai muuta hoidollista tarvetta, hänet ohjataan palveluntuottajille.
Syynä Palomäen mukaan on yksinkertaisesti alan henkilöstöpula.
Kotihoitoa onkin korvattu hyvinvointialueilla esimerkiksi päiväkeskustoiminnalla tai ryhmäpalveluilla.
Silloin kuitenkin kevyempiin palveluihin pitäisi lisätä riittävästi resursseja. Sari Kehusmaan mukaan nyt ei kuitenkaan vaikuta siltä, että näin olisi tehty.
– Pelkona on, että vanhukset jäävät kokonaan ilman palveluita, hän sanoo.
Laskuvirhe? Ei ole, sanoo THL
Osa hyvinvointialueista tarjoaa käyntimäärien laskun syyksi puutteita THL:n tilastoinnissa.
Hyvinvointialueet väittävät, että esimerkiksi kaikki ostopalvelut ja palvelusetelien käyttö eivät näy tilastoissa. Lisäksi neuvonta- ja digipalveluiden lisääntymistä alueilla tarjotaan syyksi laskusuunnalle.
THL:n mukaan tilastot kuitenkin kattavat kaikki toimijat ja etäpalvelut, eivätkä tietojen siirtymisen ongelmat selitä koko muutosta.
– Suuressa kuvassa muutos on selvä, Kehusmaa sanoo.
Eniten kotihoidon käyntien määrä on laskenut Helsingin kaupungilla; noin kolmekymmentä prosenttia. Helsingin omien tilastojen mukaan lasku ei ole yhtä raju.
Yksi selittävä tekijä on Helsingin kaupungin mukaan Apotti-potilastietojärjestelmään siirtyminen kaksi vuotta sitten. Järjestelmään siirtymisen vuoksi kaikki Helsingin ostopalveluasiakkaiden käynnit eivät näy tilastoissa.
Apotti selittää THL:n ja Helsingin kaupungin mukaan noin 10 prosenttia käyntimäärien romahduksesta, mutta lasku on siitä huolimatta THL:n tilastossa muihin hyvinvointialueisiin verrattuna lähes kaksinkertainen.
Vuonna 2020 kotihoidon myöntämisen perusteita päivitettiin Helsingissä tiukemmiksi.
Helsingin kotihoitopäällikkö Jaana Heikkuri perustelee kriteerien kiristämistä palvelujen tasa-arvoistamisella, mutta päätöksellä oli myös taloudellisia vaikutuksia.
– Tokihan meillä on ehkä tähdättykin siihen, että asiakasmäärä vähenisi, jotta asiakkaat saavat samoilla perusteilla palvelut ympäri Helsinkiä, Heikkuri sanoo.
Aimo Rättyä sai kotiinsa avun heti – Keski-Pohjanmaa suoriutui muita alueita paremmin
Tämän hetkisten tilastojen lähes ainoa valopilkku on Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue, jossa palvelujen määrää on onnistuttu jopa kasvattamaan 13 prosentilla.
Kun Aimo Rättyän tytär Eija-Leena Rättyä huomasi, että isä ei pärjännyt sairaalajakson jälkeen enää normaalitapaan kotona, oli avun saaminen helppoa.
– Heti kahden puhelinsoiton jälkeen tänne tuli arviointitiimi, hän sanoo.
Kotihoidon palvelualuejohtaja Sari Kallisen mukaan suurin syy kotihoidon asiakas- ja käyntimäärien kasvuun on digitaalisiin palvelumuotoihin siirtyminen.
Keski-Pohjanmaalla etäkäyntejä tehdään hyvinvointialueista eniten heti Helsingin kaupungin jälkeen.
Alueella päätettiin myös olla tiukentamatta kotihoidon kriteereitä.
– Kotihoidon avulla tulevaisuuden isompia palvelutarpeita voidaan siirtää eteenpäin, Kallinen toteaa.
Aimo Rättyä asuu edelleen omakotitalossa. Vaikka tytär Eija-Leena on tyytyväinen kotipalveluun, ei isä voisi hänen mukaansa asua talossa pelkän kotihoidon varassa.
Tytär käy isän luona päivittäin: hän käy kaupassa, hoitaa tiskit, tekee pihatyöt ja muun muassa laskujen maksun.
– Isän hoitamista en kuitenkaan tee, sen tekee kotipalvelu, Eija-Leena Rättyä sanoo.
Juttua voi kommentoida Yle-tunnuksella torstaihin 29.6.2023 kello 23 asti.