Kaikkialla kotonaan

Islantiin sijoittuvilla dekkareillaan huimaan suosioon noussut Satu Rämö on viime kuukaudet luonut kirjasarjansa kolmatta osaa Ylläksen maisemissa. Puoliso Björgvin Hilmarsson on tehnyt Lapin kodissa omia töitään etänä ja tyttäret Saga ja Saila kävivät kevätlukukauden Äkäslompolon koulua.

Rämö kertoo, että Äkäslompolon elämään on ollut jopa yllättävän helppo sujahtaa sisään.

– Täällä asuu paljon samanhenkisiä ihmisiä, sitä emme oikein osanneet odottaa. Me aikuisetkin olemme löytäneet uusia kavereita lyhyessä ajassa. Täällä tapahtuu kaikenlaista, on tuoreita tuulahduksia.

Satu Rämö on kotoisin Kanta-Hämeestä, eikä Suomeen muuttaminen ollut täysi hyppy tuntemattomaan hänen perheellekään. Vuosien ajan talvilomat on vietetty Ylläksellä. Lopulta päätettiin viettää Äkäslompolossa reilumpi rupeama, jotta perhe pääsee nauttimaan koko talviurheilukaudesta sekä kokemaan kevään ja kesän.

– Minähän viihdyn missä vain, missä voi liikkua ja kirjoittaa. Puolison ja lasten puolesta hiukan ennakkoon jännitti, mutta kaikki on mennyt todella hyvin.

Rämön mukaan kotikylät Äkäslompolo ja Ísafjördur muistuttavat toisiaan monessa asiassa.

– Ne ovat yllättävänkin samankaltaisia tunnelmaltaan. Kummassakin asuu väkeä, joka ei välttämättä ole seudulta kotoisin, mutta on päätynyt kylään esimerkiksi työn tai opiskelun johdosta. Nämä yhteisöt ovat varmaan avoimempia kuin jotkut sellaiset pienet kylät, joissa on vähemmän vaihtuvuutta.

Se mikä tuo eroa Äkäslompolon ja Isafjördurin välille on luonto ja ympäristö.

Tyttäret ovat käyneet Äkäslompolon kyläkoulua – ja tykänneet kovasti. Rämön mukaan opintojen sisältö vaikuttaa olevan Suomessa aika tavalla samanlaista kuin Islannissa. Täkäläisessä koulujärjestelmässä on kuitenkin muutamia piirteitä, jotka ovat erityisesti ilahduttaneet islantilaisperhettä.

– Minä rakastan Wilmaa! On niin mahtavaa, että kaikki tiedot ovat yhdessä kanavassa eivätkä siellä ja täällä, huudahtaa Satu Rämö – tietäen, että kaikki eivät ole yhtä ihastuneita koulun viestintäjärjestelmään.

Tärkeää on tietysti, että perheen lapsille on löytynyt uusia kavereita. Äidin mukaan yhdestä asiasta tyttäret ovat olleet suorastaan haltioissaan: ilmaisesta ja maistuvasta kouluruoasta.

– Voiko olla totta, ettei kouluun tarvitse ottaa mitään eväitä, välipalaakaan!, tytöt ovat äitinsä mukaan jaksaneet ihmetellä.

Sekä suullinen että kirjallinen kielitaito on kohentunut ja rikastunut roimasti.

– On hienoa, että tytöt ovat oppineet myös lasten ja nuorten arkikieltä, eivätkä vain äitinsä puhumaa suomea.

Puoliso on tehnyt etätöitä ja viettänyt runsaasti aikaa rinteessä ja laduilla.

– Hänelle puolivuotinen on ollut varmaan varsin rentouttava, hän on tehnyt hiukan vähemmän töitä ja liikkunut paljon. Ja suomeakin hän taitaa ymmärtää aiempaa paremmin.

Myös Rämö luuli saavansa hiukan tavallista rennomman kevään, mutta aivan niin ei käynyt. Alkuvuosi toi surua, kun Rämön äiti kuoli.

Kevättalvi on töiden vuoksi ollut aikamoista matalalentoa. Rósa&Björk ilmestyi maaliskuussa ja se ponkaisi saman tien myyntitilastojen kärkeen. Niin se kuin aiempi Hildurkin ovat edelleen luetuimpien ja kuunnelluimpien kirjojen joukossa.

Rämö onkin kulkenut ympäri Suomea puhumassa työstään ja kirjoistaan.

– Suunnittelin rauhallista kirjoituspuolivuotista, mutta tästä tulikin yksi elämäni kiireisimmistä keväistä.

Läppäri kulkee mukana joka paikassa.

– Olen hyödyntänyt matka-ajat ja kaikki muutkin tilaisuudet kirjoittamiseen. Olen kirjoittanut joka paikassa, junissa, kahviloissa, busseissa, lentokoneissa.

Työntäyteiseen kevääseen tasapainoa on tuonut Äkäslompolo, luonto ja liikunta. Vaikka työtä ja työreissuja oli paljon, kyllä kirjailija ehti sivakoimaankin. Hiihtopäiväkirjaan kertyi noin neljän kuukauden aikana yli 1 100 kilometriä.

Työmatkakin taittui usein hiihtäen.

– Parhaita kirjoituspäiviä olivat ne, kun aamulla hiihdin kylälle työhuoneelleni. Liikunta on tärkeää, se tekee päällekin hyvää. En varmaan olisi selvinnyt keväästä yhtä hyvin, jos en olisi päässyt välillä hiihtoreissuille. Ja kiireistäni huolimatta ehdin hiihtää myös puolison ja lasten kanssa yhdessä.

Keväällä hiihto vaihtui lenkkeilyyn ja pyöräilyyn.

– Täällä on mahtavat vaellus-, kävely-, juoksu- ja pyöräilyreitit.

Miten tulevassa kirjassa näkyy Suomi, Lappi, Ylläs, Äkäslompolo? Tuoko Rämö Jakobin työkaverin Hildurin hiihtämään Ylläksen laduille?

– Juonesta en voi kertoa, mutta kyllä siinä Suomessa käväistään ja ollaan täällä pohjoisessa. Tuntui, että kyllä Jakobin työparin, Hildurin, pitää tulla käymään Suomessa katsomaan, millaista täällä on.

Rämölle on tärkeää tuntea tapahtumapaikat.

– Kirjoittaminen käy helpommin, kun paikat ovat järjestyksessä omassa päässä, kun tiedän, miten tietty tie menee, mistä käännytään mihinkin.

Entä sitten kun Jakob on valmis? Tuleeko sarjalle vielä jatkoa?

– Trilogiastahan minä olen puhunut, mutta en vielä tiedä, tuleeko siitä neli- tai viisiosainen, kirjailija heittää nauraen.

Dekkarisarjan kolmas kirja keskittyy Islannissa poliisiharjoittelijana työskentelevän suomalaisen Jakobin tarinaan.

Björgvin Hilmarsson on ottanut juttuun perhekuvat Ylläkseltä ja kuvat Islannista