Myös hengellisissä kesätapahtumissa koetaan tärkeäksi varautua häirintätapauksiin.
Seinäjoella parhaillaan vietettävillä Herättäjäjuhlilla yleisölle on kerrottu häirintäyhdyshenkilön palveluista. Häirintäyhdyshenkilöt ovat yleistyneet ennen kaikkea isoilla musiikkifestivaaleilla.
Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle Hiltunen kertoo yhdistyksen ottaneen mallia muista kesän suurista tapahtumista ja festivaaleista. Jo viime vuonna häirintäyhdyshenkilö oli nimettynä Joensuun herättäjäjuhlilla.
– Jos joku kokee häirintää, hän voi ottaa yhteyttä häirintäyhdyshenkilöön. Yhdyshenkilö on ulkopuolinen, ei järjestävän tahon työntekijä, Kalle Hiltunen selvittää.
”Haluamme ottaa asian vakavasti”
Hiltunen korostaa, että häirintäyhdyshenkilön nimeämisellä tapahtuman järjestäjä haluaa lisätä juhlan turvallisuutta.
– Pyrimme kaikin puolin estämään kaiken mahdollisen häirinnän, mutta haluamme ottaa asian vakavasti. Kyse on kuitenkin isoista ihmismääristä.
Kalle Hiltunen toteaa, että herännäisyyden aatemaailmaan ei ole koskaan kuulunut ajattelutapa, jonka mukaan oltaisiin puhtaita ja pyhiä. Pikemminkin toisin päin.
Hiltunen arvioi, että uskonnollisilla kesäjuhlilla häirintätapauksia karsii kuitenkin jo se tosiasia, että juhlakentällä ei nautita alkoholia.
”Oleellista on, että olemme asiasta hereillä”
Myös arkkipiispa Tapio Luoma pitää tärkeänä, että evankelis-luterilaisessa kirkossa ja sen hengellisillä kesäjuhlilla häirintämahdollisuus huomioidaan ja otetaan vakavasti.
– Emme ole irrallaan tästä maailmasta. Vaikka mitään yksittäisiä häirintätapauksia ei olisi ilmennytkään, pidän valtavan hyvänä, että siihen on varauduttu. Olemme valmiit miettimään, millä tavalla autetaan heitä, jotka ovat kokeneet häirintää ja millä tavalla epäasialliseen toimintaan puututaan.
Onko kirkon johdolle saakka tullut ilmoituksia häirintätapauksista uskonyhteisöissä viime vuosina?
– Yksittäisiä kaikuja kuuluu, mutta yleensä ne pyritään selvittämään paikallisella tasolla. Oleellista on se, että olemme asiasta hereillä ja pyrimme tukemaan seurakuntia ja hengellisiä yhteisöjä kirkkomme sisällä siten, että ne voivat itsenäisesti hoitaa häirintätapauksia asianmukaisella tavalla.
Painostamista ei pidä sietää
Häirinnäksi koetaan yleensä vain seksuaalinen häirintä, mutta arkkipiispa on valmis mieltämään häirinnäksi myös henkisen väkivallan.
Uskonyhteisöistäkin kuuluu Luoman mukaan aika ajoin viestiä siitä, että ihmisiä painostetaan uskomaan ja toimimaan sellaisella tavalla, joka johtajien mukaan on ainut oikea tapa ja jossa vedotaan Jumalan tahtoon.
– Näissä tilanteissa on tarpeen olla hereillä, koska kristillisessä uskossa oleellista on vapaus ja vapauden henki. Kaikenlainen painostaminen ja pakottaminen on sille vierasta, Tapio Luoma korostaa.