Fyysistä kontaktia, sotaisaa taistelua, kilpailua, irvistelyä – kaikkea, mikä ei sopinut yhteen suloiseen naissukupuoleen liitettyjen ihanteiden kanssa 1800-luvun loppupuolella.
– Naiset, jotka aloittivat jalkapallon, joutuivat olemaan pioneereja melkoisia ennakkoluuloja vastaan, kertoo Vesa Vares, Turun yliopiston poliittisen historian professori ja Urheilumuseosäätiön puheenjohtaja.
Hänen mukaansa naisen biologian todettiin olevan sopimaton kilpailulliseen urheiluun ja varsinkin jalkapalloon. Lääkärien mukaan hento vartalo ei kestänyt fyysisiä pelitilanteita ja kamppailua. Kilpaurheilija ei myöskään sopisi perinteiseen naisen rooliin eli äidiksi ja vaimoksi.
Naiset pelikentille
Ensimmäinen maailmansota oli naisten pelaamalle jalkapallolle etsikkoaikaa. Miesten lähtiessä rintamalle jäivät heidän työnsä naisten harteille. Samalla naiset testasivat uudella tavalla miesten harrastuksia. Ja tekivät sen menestyksekkäästi.
– Maailmansodan aikana ja 20-luvun alussa oli naisten joukkueita, jotka perustuivat tehtaan työntekijöihin. Heillä oli katsojia esimerkiksi yhdessä yksittäisessä pelissä jopa yli 50 000.
Palattuaan miehet halusivat työnsä ja harrastuksensa takaisin, ja Englannin jalkapalloyhdistys kielsi seuroja vuokraamasta naisille kenttiään.
– Käytännön seurauksena oli se, ettei kymmenien vuosien aikana naisten jalkapallolla ollut todellisia mahdollisuuksia. Ja joissain maissa, kuten Brasiliassa, naisia kiellettiin lailla pelaamasta jalkapalloa vuonna 1941, sillä laji oli täysin naisten olemusta vastaan.
Kielto purettiin vasta 1970-luvulla.
1970- ja 80-luku olivatkin aikaa, jolloin naiset löysivät jalkapalloharrastuksen. Yhteiskunnalliset murrokset ja tasa-arvoajattelu vapauttivat 1960-luvulla naisia aiemmin heitä kahlinneista rooleista ja ennakko-odotuksista. Ympäröivä yhteiskunta alkoi katsoa sallivammalla tavalla, että naisten ihmisoikeuksiin kuuluu saada harrastaa mitä tahansa urheilulajia.
– Ei tehdä enää biologista jakoa, että naiselle ja miehelle kertakaikkiaan sopivat eri asiat, koska he ovat erilaisia, Vares toteaa.
Naisten pelaama jalkapallo sai todellista näkyvyyttä 1980-luvun loppupuolella. Silloin myös rahoittajat alkoivat löytää lajin äärelle.
Helmareiden juhlavuosi
Suomeen jalkapallo tuli hitaasti. Laji jäi muiden jo vakiintuneiden pelien varjoon.
Mestaruussarja alkoi vuonna 1971 mimmiliigan nimellä. Jo parin vuoden päästä suomalaiset pelasivat ensimmäisen maaottelunsa. Ensimmäinen maali tehtiin vuonna 1976.
– 80-luvulle asti Suomi oli keskitason joukkue Euroopassa. EM-kisoihin selviydyimme vasta 2000-luvun puolella. Toki huomattavasti aiemmin kuin miehissä, Vares kertoo.
Suomen maajoukkue Helmarit on tähän mennessä raivannut tiensä neljästi EM-kisoihin.
Tänä vuonna joukkue juhlii 50-vuotista taivaltaan, jota Ylen asiantuntija, huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen luonnehtii upeassa iässä olevaan aikuiseen naiseen.
– On ollut paljon kasvukipuja matkan varrella, rankkoja teinivuosia, jolloin on yritetty polkea alas eikä ole annettu tilaa. Identiteetin etsimistä ja sen, mitä on se suomalaisnaisten pelaama jalkapallo. Mutta sitten voi sanoa, että kun on päässyt aikuisen naisen ikään, kokisin, että tällä hetkellä nautitaan siitä viisaudesta, jota on karttunut matkan varrella, Miettinen pohtii.
– Ei voi sanoa, että työ on valmis, mutta tällä hetkellä voisi nauttia siitä työstä, mitä on tehty – ja surffata laineilla.
Miettinen näkee Helmarit tulevaisuudessa kamppailemassa maailmanmestaruudesta.
– Tänä päivänä, kun pienet tytöt katsovat esikuvia Helmareista tai tuolta MM-kisoista, se unelma on oikeasti realistinen. Kovalla työllä unelmat on mahdollisuus saavuttaa.
MM-kisat tärkeä näyteikkuna lajiin
Ensimmäistä kertaa naiset pääsivät pelaamaan maailmanmestaruudesta vasta vuonna 1991. Kisat alkoivat kokeiluna, mutta ovat vakiinnuttaneet asemansa lajin sisällä.
Tärkeänä Vesa Vares nostaa esiin vuoden 1999 MM-kisat, jolloin loppuottelussa kohtasivat Yhdysvallat ja Kiina. Peliä oli seuraamassa 80 000 katsojaa.
90-luvusta harrastuspohja on laajentunut ja pelaajia on yhä enemmän. Nyt pelattavat MM-kisat ovat järjestyksessään yhdeksännet ja niissä on mukana yhteensä 32 joukkuetta eli saman verran kuin miesten vastaavissa kisoissa. Tämä kertoo siitä, että ensimmäistä kertaa kisat kattavat koko maailman.
– EM- ja MM-kisat ovat olleet lippulaiva, missä on saanut näkyvyyttä. Myös huomaa, että media on seurannut niitä. Esimerkiksi televisiointi on näissä kuin viime kisoissakin määrällisesti miesten kisojen tasolla, Vares kertoo.
Tämän kesäisten MM-kisojen kaikki ottelut näytetään Ylen kanavilla.
Kisoilla on suuri merkitys niin naisten asemalle kuin jalkapallon tulevaisuudellekin
Naisten pelaaman jalkapallon arvostus on edelleen miesten varjossa. Esimerkiksi palkkatulot ovat alhaisempia, vaikka kyse on ammattiurheilijoista. Lisäksi turnauksen alla on nostettu esiin rajuja epäkohtia.
– On tullut julki erittäin karmeita asioita. Esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä valmentajien toimesta pelaajiin Afrikan maissa. Pelaajat ja toimijat ovat tulleet siihen tulokseen, että näiden kisojen tuoman näkyvyyden ansiosta uskaltaa tuoda esiin epäkohtia, Miettinen kertoo.
Kun koko maailman silmät on kohdistettu kisoihin, se Miettisen mukaan painostaa puuttumaan epäkohtiin. Hän toivoo kisojen kannustavan naisten aseman vahvistumiseen maissa, joissa sukupuolten tasa-arvo ei ole vielä vakiintunut.
– Naiset pelaavat maailman suurinta ja kauneinta lajia. Toivottavasti se tuo esille, että naisilla on mahdollisuus heittäytyä myös urheiluun ja olla samassa asemassa poikien ja miesten kanssa.
Miettisen mukaan naisten pelaaman jalkapallon kehittymisen kannalta on tärkeää antaa kaikille lapsille yhtäläinen mahdollisuus urheilla.
Ammattilaisura jalkapalloilijana ei ole naisille enää utopiaa, mutta pelaajien lisäksi naisia kaivataan lajin sisällä päättäviin asemiin.
– Meidän pitää saada naisia erilaisiin rooleihin, ei vain mokkapalojen tekijöiksi ja pyykin pesijöiksi. Meillä on naisissa ihan samanlaista osaamista johtamis- ja hallitustehtäviin. Tarvitsemme diversiteettiä ja sitä kautta erilaisia näkökulmia päättäviin elimiin. Sitä me tarvitaan: naisia erilaisiin päättäviin asemiin, Miettinen pohtii.